keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Nyt Jiri tulee!

Jiri lentää kotiin keskiviikkona 7.11. Jänskättää. En taida päästä mukaan lentokentälle sitä hakemaan:( On se niin väärin, sehän on sentään MINUN pikkuveljeni.

Heti seuraavana aamuna Jiri pääsee meidän Eeva-eläinlääkärin rapsuteltavaksi ja kehuttavaksi. Sinnekään en pääse mukaan. VÄÄRINVÄÄRINVÄÄRIN! Minä tunsin Eevan ekaksi.

Aatu, ISOveli

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Isyystesti

Käytiin äipän kanssa Klaukkalassa käppänöiden isyystestissä. Tai äippä oli vain kuskina. Sanoi sitä kääpiösnautsereiden jalostustarkastukseksi, mutta kyllähän minä tiedän, että isyystestihän se. Siis että olisiko minusta isäksi ja sitä kautta sulhoksi jollekin viehkeälle ja mukavalle käppänäneidolle. No, ei ole, jos tarkastajilta kysytään.

Oikeastaan en tykännyt koko testistä. Siinä kopeloitiin aika kovakouraisesti koko kroppani, luut vain rutisivat niiden kourissa. Hampaatkin laskettiin ja varpaat. Turkkia kaiveltiin ja venyteltiin, ja kroppaani mittailtiin sieltä täältä. Juoksutettiin ja seisotettiin, mutta osaamiani sirkustemppuja en saanut näyttää.

Lopputulos: minulta puuttuu kaksi hammasta, silmäni ovat pyöreät, pääni kupera (hyvä, ettei kovera). Kuono on liian kapea ja posket paksut, rinta matala ja kulmaukset puutteelliset. Takajalkojen välijalka on liian pitkä, mistä syystä liikkeeni on loikkivaa.

Hyvääkin minusta löysivät: oikea koko, hyvät mittasuhteet, hyvälaatuinen turkki, hienot korvat, syvä musta väri ja muukin väritys kohdallaan.Parasta kaikista: käppänälle juuri sopiva luonne (tuomarilla oli tosi kiva lelu!).

Kokonaistulos tyydyttävä, eli ei parasta isäainesta. Olisivatpa kysyneet niiltä somilta käppänätytöiltä, jotka halusivat lähempää tuttavuutta kanssani:)

Äippä kuitenkin sanoo, että olen käppänöiden, ja yleensäkin koirien parasta AA-luokkaa. Uskokaa häntä!

Siellä oli muuten niin paljon käppänöitä, etten missään ole nähnyt. Kaikkia värejä, tyttöjä (VUF!) ja poikia. Iloisia, kiukkuisia, ulvovia, vinkuvia, murisevia. Päällekäyviä ja väisteleviä. Tuttavuutta tekeviä ja välinpitämättömiä. Kyllä meikäläiseltä meinasi jäädä kuono ammolleen, kun niitä katselin. Äipän sylistä, ja ihan hiljaa, kuten hyvin kasvatetun koiran pitääkin.

Tarkemmat tulokset äippä laittaa tänne blogiin, kun saa koko tarkastuspöytäkirjan käsiinsä.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Meidän Jiri

Pari kuvaa meidän Jiristä, joka on nyt kuusi viikkoa vanha. Kahden viikon päästä hän lentää tänne kotiin passinsa kanssa. Lentolupakirjaa ei tarvita. Miksiköhän?
Jirin kennelnimi on Ball Boy Androis, ja hän on syntynyt 6.9. Prahassa.
Kyllä meitä nyt äipän kaa jänskättää, millainen pallohullu sieltä tulee. Pitänee ryhtyä piilottelemaan palloja. Ja vieläkö oravat pysyy sähkölangoilla, kun se alkaa pihalla haukkua? Minä en tietenkään hauku oravia, kun äippä on kerran kieltänyt. Paitsi, jos ne kurkkivat röyhkeästi ikkunoista sisälle.




Jiri 21.10.2012

lauantai 20. lokakuuta 2012

Rautalammin raikulityttö

Käytiin taas Rautalammilla nauttimassa viiden tähden koirahotellin luksuksesta. Ei muuten kannata googlata tätä hotellia: se on salainen ja auki vain todella valitulle joukolle. Palvelu oli loistavaa kuten aina. Saatiin äipän kanssa hyvää ruokaa ja paljon metsälenkkejä. Minä pääsin myös kyläilemään herkkumestaan (salainen!), ja minun kanssani leikittiin tavallista enemmän. Yöllä oli valinnan varaa nukkumakavereissa:) Haukahtavat kiitokseni hotellinpitäjille!

Tapasin taas vanhan ystäväni Nellin, joka on joku ihme sprintterispanieli. Kovasti juoksikin. Koko ajan sain olla peränpitäjänä, kun vapaina oltiin. Eipä haittaa, Nellillä on pysyvästi hyvänhajuinen peräosasto. Aikamoinen raikulityttö se kyllä on. Mennä touhottaa ja vouhottaa niin, että tämmöistä pienempää koirapoikaa pakkaa välillä hirvittämään. Lisäksi se varastaa ruokaa pöydiltä, jos jotakin on sattunut unohtumaan. Hyvässä sovussa kuitenkin oltiin, ja kivaa oli, kuten voitte kuvista todeta.




















PS Pikkuveljen nimeksi tulee Jiri. 

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Me lätäkönkiertäjät

Oltiin äipän ja Viljon kanssa aamukävelyllä metsäteillä ja -poluilla. Hirveästi oli lätäköitä ja muuta kuraa. Viljo-höppänä olisi halunnut hyppiä lätäköihin, mutta äippä sai pikkumiehen uudelleenohjattua haastamalla sen minun kanssani lätäkönkiertokisaan. Molemmat voitettiin, kun ei yhtään kastuneet tassut eikä lenkkarit. Lätäköissä siis. Minulta kyllä kastui mahakin, kun kävin metsässä juoksemassa ja hyppimässä. Se oli kuitenkin puhdasta sammalmärkää, joten vältyin pesulta. Kivaa oli!

Viljo on oppinut sanomaan nimeni ja on siitä hyvin ylpeä. Sanoo vähän väliä: ittu, Aatu! Ja minähän tietysti istun, vaikka aina ei ole palkintoakaan tiedossa. Ja "meijän Aatu", mitä seuraa vähän rankanpuoleinen rutistus. Kestän sen kuin mies.

Olemme käyneet äipän kanssa kahdestaankin metsässä sieniä ja hyvää tuulta etsimässä. Molempia on löytynyt, ja yhtenä päivänä karhunkakka! Äippä on pitänyt minulle pillikoulua. Heti oivalsin, että pillin vihellys tarkoittaa luoksemenoa, ja siis palkintoa. Kerran tuli ihan vieras lapinkoira pilliä ihmettelemään. Ei annettu sille palkintoa. Tämänaamuisella kävelyllä Viljokin oppi tulemaan pillikutsulle, vaikka ei ollut palkintoja tarjolla. Kätevää, sanoi äippä.

Minulla on nyt tiedossa jännittäviä ohjelmia, kun menen tämän kuun lopulla käppänöiden jalostustarkastukseen. Siis jos mahdutaan mukaan. Siellä on varmaan oikeita rotutyttöjä nuuskittavissa. Marraskuun alkupuolella tulee pikkuveli Tsekistä. Sen nimi on Ball Boy Androis. Kotinimi on hakusalla, ehkä Kloppi tai Sälli. Tarjolla ovat myös Huuko ja Pojo, joka on vatjankielen poika. Ehdotettu Beetu tai Peetu piti hylätä, kun naapurissa on ihmisvauva, jonka nimi on Eetu.
Ensi kuun lopulla lähden kasvattaja-Hannen kanssa Narvaan näyttelyyn. Siis ihan ulkomaille. Passikin pitää olla. Passeissa on nykyään biotunnisteet. Koirilla se on sitten varmasti merkkaushaju, joten passintarkastajinakin täytyy olla koiria, kun ihmisillä on niin surkea hajuaisti.