torstai 24. joulukuuta 2015

Joulun sääkuva

Vielä kerran hyvää joulua kaikille ystävillemme eri puolille Suomea ja Wupelle Hampuriin! Tämän vuoden jouluaaton sää Suomen joulupääkaupungissa Turussa on aurinkoinen ja lämmin. Vaan on hauska sentään!

Nummenrannan koirapuistossa

Tuleekohan pukki autolla, mopolla vai polkupyörällä? Helikopteri ei mahdu laskeutumaan tälle pihalle.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Salainen agentti AA toivottaa hyvää joulua kaikille ystävilleen!

Olen nyt käynyt harjoittelemassa uusia duunejani: kaksi kertaa kaverikoirahommissa ja kerran lukukoirailua. Kaverikoirahommia pitää harjoitella vielä monta kertaa ennen pätevöitymistä. Näistä keikoista ei tehtävien salaisen luonteen vuoksi ole kuvia. Olen siis myös salainen agentti AA.

Kaverikoirahommissa olin ensin vaikeavammaisten palvelutalossa. Ihmiset tulivat minua tapaamaan takkahuoneeseen. Monet heistä liikkuivat pyörätuolilla, joten minua vietiin sylistä syliin. Kovasti tykkäsin tästä palvelusta. Sain rapsutuksia ja silityksiä, vastapalvelukseksi pussailin. Jotkut kertoilivat oman elämänsä koirista, kyllä olikin ollut monenlaisia koiraveijareita. Tähän paikkaan menen mielelläni uudestaankin, vaikka siellä olikin vähän ahdasta ja lämmintä.

Toinen kaverikoirapaikka oli vanhusten palvelutalo, jossa minulla oli kollegana pieni, suloinen, hyvälle haiseva tyttöagentti I. Hommat jaettiin tasan, kummallekin kaksi osastoa. Palvelutalossa asuu pääosin vanhuksia, jotka eivät enää pärjää kotona. Tervehdin ensin kaikki yhteisessä oleskelutilassa olevat, muutamassa sylissäkin kävin. Tein tervehdyskäynteja myös huoneisiin, kun osa ihmisistä oli ihan petipotilaina. Täälläkin ihmiset kertoilivat omista edesmenneistä koiristaan ja kissoistaan, ja joku luuli minua omaksi koirakseen. Ei se haitannut. Tässä työpaikassa oli todella kuuma, ja kun lisäksi oli paljon vähän arvaamattomasti käyttäytyviä ihmisiä, minua alkoi väsyttää. Rupesin läähättämään, ja ihan pienesti murahdin äipälle, kun se oli nostamassa minua vielä yhteen syliin. Äippä ymmärsi, ja hyvästeli ihmiset. Jos vielä menemme tähän vierailupaikkaan, äippä ottaa minulle oman vesikupin mukaan, ja ehkä otamme pienen huilitauon osastojen välissä.

Lukukoiraharjoittelua kävin tekemässä minulle oudossa kirjastossa. Siellä oli aika monta minulle tuntematonta aikuista katsomassa harjoitteluani. Jouduin odottamaan aika pitkään ensimmäistä lukijaa ja vähän säikähdin, kun tyttö tulikin aikuisen kanssa. Minulta pääsi ihan pieni murahdus, mikä oli paha virhe, kun juuri tämä tyttö vähän pelkäsi koiria. Lukeminen onnistui kuitenkin oikein hyvin, kun äippä piti minut lyhyessä hihnassa, ja lukemisen päätteeksi tyttö vähän silitti  minua. Toinen lukija oli tottunut koiriin ja silitteli minua heti aluksi. Hän ei vielä osannut oikein hyvin lukea ja jännitti niin kovasti, että välillä hänen kätensä tärisivät. Huomasin sen ja vähän nuolin hänen sormiaan, että hän rauhoittuisi. Äippä myös kysyi häneltä kerran, jaksaako hän vielä lukea. Sitten jatkettiin. Molemmat tytöt kävivät vielä silittelemässä minua ennen kuin lähtivät takaisin koulun puolelle. Loppuaika olikin tylsää, kun ihmiset keskustelivat tilanteesta. Käyn vielä toisen kerran harjoittelemassa, ja vuoden alusta lukukoirailuni lähikirjastossa käynnistyy.

Toivotan hyvää ja herkullista joulua kaikille neli- ja kaksijalkaisille ystävilleni! Syökää hyvin, mutta kohtuullisesti, ettette sairastu! Me juhlimme joulua tänä vuonna Turussa Ninnin luona.

Ulkona on koko ajan niin pimeää, ettei äippä saa kunnon kuvia, joten joulutoivotuskuvani on parin vuoden takaa, kun lunta oli kuitenkin jonkun verran.

Minä ja Ninni koirapuistossa

Nyt aloitan joululoman ja palaan asiaan joulun jälkeen.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Kesä, jonka kerran elää sain...


Blogiystävämme Myrsky ja Tuisku ( http://myrskytuisku.blogspot.fi/) heittivät joku aika sitten haasteen kesästä kuvina. Meillä on ollut tässä kaikenlaista touhua, etten ole aikaisemmin ehtinyt paneutua asiaan, mutta nyt täältä pesee ja linkoaa. Miten muuten se kuivausrumpu liitetään tähän? No, meillä ei ole, joten ei se olekaan tärkeää.

Ihan aluksi oli muutama lämmin päivä, ja nautiskeltiin pihalla.




Sitten sää petti ja odoteltiin kesän alkamista kunnolla. Mökilläkin oli kylmää ja tuulista. Hiekkakuopalla tehtiin maansiirtotöitä poikien kanssa.






Nuno-serkkua ei palellut.



 
Kesäkuun 21. päivä täytin viisi. Äippä keksi asustaa minut nolosti, mutta maksalaatikko-nakkikakku oli hyvää.
 



 Palloleikit onnistuivat viileälläkin kelillä.





 


Parempia aikoja odotellessa katsottiin jalkapalloa, tai siis äippä katsoi.
 
 
 
 Kesän laatu parani huomattavasti, kun saimme vielä Allun ja Ninnin kavereiksi.



 
 







Viljo halusi palkkatyötä ja putsasi pihakiveyksen rakoja. Minä olin pomona. Viljon otsa oli paikattu, koska hän oli tapellut leirintämökin oven kanssa: ovi voitti.








 


Pojat rakensivat pihalle agilityradan. Paavo ohjasi mallioppimista hyödyntäen, mutta minä olin ovelampi ja kiersin esteen :) Harjoitusten päätyttyä halittiin. Jekku ja Hipsu olivat harjoituksissa mukana.
 

 


 
 


 
 
Pari näyttelyä käytiin. Eipä olisi ollut väliksi. Mikkelissä äipän ystävä Martina siisti minut ja myös esitti, Turun näyttelyssä oli myös Jiri, ja Elli esitti meidät. Ei SERTejä.
 
 



 
 


 
 
 
Loppukesästä oli välillä niin kuumaa, että sisällä oli mukavampaa.
 
 





 
Sitten alkoikin tulla jo syksy ja pääsimme metsäretkille vapaana juoksemaan.
 

 
 

 

Otsikosta jatkaen: mielestä ei haihdu milloinkaan.



 

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Me matkailijat

Käytiin taas Rautalammilla muutama päivä. Kahtena päivänä oltiin hotellilla miesporukalla, kun naiset olivat joissakin muissa touhuissa. Harmi, kun oli niin huonot kelit, ettei oikeastaan tehnyt mieli ulos ollenkaan. Käytiin kuitenkin.

Vuorenpeikon luolassa kävimme nauttimassa vuoren muorin herkkuja. Yhtään ei haitannut, vaikka piti kiivetä portaita.

Viimeisenä reissupäivänä oli parempi keli, ja pääsimme hotellin henkilökunnan kesämökille. Aika kovasti tuuli, laineet löivät rantakiviin, jotka sitten jäätyivät. Olin jo menossa rantaa tutkimaan, kun minulle karjaistiin SEIS! Jäykistyin niille sijoilleni, enkä uskaltanut enää mennä lähellekään rantaa.
En nimittäin ole mitenkään innokas avantouimari. Tai muukaan uimari, sen puoleen.


Loistomaastoa meikäläisten juosta.


Vaaralliset laineet!

Löysimme mökiltä koirankopin, joka piti tietenkin tutkia. Koiran hajua siellä ei ollut paljoakaan, kun kopin valtias on kuulemma muuttanut tuonilmasiin jo kauan sitten. Muita hajuja oli sitäkin enemmän. Ihan kelpo koppi.


Testasimme katon kestävyyden. Katto on olennainen kopin osa, koska sieltä näkee kauas.

Tutkimme myös sisätilat.
Retken päätteeksi tapasimme salamannopean ystävämme Ronjan, joka tällä kertaa suostui kuvattavaksikin. Ronja esitteli taas valtakuntansa. Sillä oli kylmän tuulen vuoksi takki päällä, mutta ei se näyttänyt vauhtia jarruttavan. Ihana Ronja!

Ronja Korvakoira.
Luksusmatka taas kerran.


PS Tänään kävimme äipän kanssa esittäytymässä lähikoulun opettajille lukukoirajuttuja varten. Kyllä riitti rapsuttajia. Toivottavasti koululaiset ovat yhtä mukavia kuin opettajat.
Yksi kaverikoirakeikkakin on tehty. Siellä minua vietiin sylistä syliin. Tykkäsin, ja minusta tykättiin.