sunnuntai 25. elokuuta 2013

Maastoasuiset marjaryövärit

Käytiin mökillä. Kivaa oli. Niin aina.

Ensin vähän tutkittiin paikkoja, kun äippä kanniskeli tavaroita paikasta toiseen. Käväistiin naapurissakin, kun siellä haisi tyttökoiralle. Se ei tykännyt meistä, joten palasimme omalle reviirille. Meitä ei kehuttu, vaikka ihan itse palasimme. Niin väärin!

Lähdettiin äipän kanssa metsään saalistamaan. Metsäretkillä, ja muutenkin mökillä meidän pitää pukeutua maastoasuihin, kun äipän mielestä maastoudumme muuten liian tehokkaasti.

Valmistaudumme metsäretkelle maastoasuissamme  

 Ensimmäiseksi saalistimme heinää. Ei kehuttu. Äippä keräsi kanttarelleja. Ja herkkutatteja. Olen kuulemma pienena ollut ihan hulluna herkkutatteihin. Pitäisikö uskoa? Maistoin, eipä ollut kummoista. Seuraavaksi äippä keräsi vähän puoliraakoja puolukoita. Maistoin ja sylkäisin. Jiri löysi mustikoita. Hyökkäsin samalle puskalle, kun luulin, ettei muualla ollut. Oli kuitenkin, ja paljon. Kyllä me pojat riivimme mustikoita. Äippäkin keräsi vähän ja suuttui, kun menimme samalle mättäälle. Marjaryöväreiksi nimitti meitä.

Kaakkurit lensivät kaakattaen ylitsemme. Jiri säikähti niin kovasti, että pysähtyi niille jalansijoilleen. Äippä taputteli Jiriä ja sanoi, että niin hänkin oli säikähtänyt kuultuaan kaakkurien lentokaakatuksen ensimmäistä kertaa.

Palasimme metsästä mökille kuumissamme ja väsyneinä. Äippä keitti kahvit, mutta me saimme vain vettä.
Asetuimme mökin rapulle lepäilemään. Jiri ei jaksanut kauaa lepäillä, vaan oli kuulevinaan rapinaa mökin alta. Sitä piti vahtia.

Hiiri, myyrä vai turha luulo?  
Veneitä meni myös. Niitäkin Jiri vahti, etteivät tulleet liian lähelle. Kokematon reppana vahtii koko ajan, eikä ymmärrä kunnon torkkujen merkitystä.

Venepoliisi työssään  
Jiri aikoi myös saunoa äipän kanssa, mutta livahti kiireesti pois saunasta, koska siella haisi pesuvedelle.

Kun tulimme illalla kotiin, Jiri päästi iloulvonnan. Luuli vissiin, ettei äippä osaa kotiin takaisin. Tai sitten se luuli, että tänään on kuoroharjoitus.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kielletyt leikit

Meillä on oma piha, jossa saamme touhuta niinkuin haluamme. Melkein paratiisi. Täysi paratiisi on tietysti mökillä, kun siellä ei ole aitaakaan vapautta rajoittamassa.

Jotkut asiat on kuitenkin kielletty pihallakin:

1 Kaivaminen, erityisesti kukkapenkkien. Ei juuri haittaa, kun emme ole kontiaisia. Miksi muuten kontiainen sitten saa kaivaa ihan vapaasti?

2 Ylenmääräinen ohikulkijoiden haukkuminen. Ei haittaa minua, Jiriä kyllä.

3 Talon nurkkien, puutarhakalusteiden ja lelujen merkkaaminen. Emme ymmärrä, mutta tottelemme, koska puita ja puskia riittää.

4 Siilien ahdistelu. Ei haittaa minua, kokemus opetti. Jiri ei ole vielä saanut lähikosketusta siiliin.

5 Kanankakkarakeiden syöminen. Emme ymmärrä, koska nehän näyttävätkin ruokanappuloilta. Erittäin maukkaita, suosittelen teillekin. Syömme salaa, vaikka se yleensä vaatii vähän sitä kiellettyä kaivamistakin.

6 Kielletyt pallot. Tätä emme ymmärrä ollenkaan, mutta tottelemme tässäkin asiassa.

Kielletty pallo A
 Pallo A. Kaunis, houkutteleva, mutta myrkyllinen. Maistuu pahalle. Tiedän, koska maistoin kerran. Nämä pallot äippä heittelee pihalta pois sitä mukaa, kun niitä poksahtelee maasta.

Kielletty pallo B
Pallo B. Kahdella tavalla houkutteleva: kiiltävä pallo, johon syttyy illalla valo, ja juuri sopivan näköinen merkkausjalusta. Mikäpä olisi mukavampaa, kun käydä pimeällä nostamassa koipea lyhtytolppaan. Koirien ikiaikainen oikeus on meiltä otettu pois. Nämä pallot ovat kyllä kukkapenkissä, joka on meiltä muutenkin kiellettyä aluetta. Tottelemme, koska meitä vahditaan.

Olemme kuitenkin onnenpoikia, koska luvallisten tekemisten lista on liian pitkä kirjattavaksi.

PS Jiri teki kakat sisälle, kun ei halunnut mennä ulos sateeseen. Äippä ei tykännyt, enkä oikeastaan minäkään.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Ensihoitoyksikkö Partanen & Partanen 24/7

Hoitoalalla yksityistämiseen kannustetaan, joten mekin perustimme virman. Erikoistuminen on myös nykyaikaa, me olemme erikoistuneet lapsien hoitoon.
Kun lapsia on yötä, päivystämme yöt lastenhuoneessa, päivällä siellä, missä lapset kulloinkin ovat. Olemme siis paikalla sekunneissa, kun ensihoidon tarvetta ilmenee. Viimeksikin, kun Viljoa alkoi keskellä yötä itkettää, olimme salamavaudilla paikalla. Minä nuolin varpaita ja Jiri naamaa. Itku loppui, äippä myöhästyi. Myöhemmin samana yönä Viljolle tuli kylmä, joten pujahdin peiton alle kylkeen lämmittämään. Sitten nukuimme hyvin pitkälle aamuun, vaikka Jiri yritti välillä meitä herätellä. Ehkä se vain tarkisti elintoimintoja.

Unihäiriöiden lisäksi hoidamme ammattitaidolla pienemmät haavat. Haavanhoitopakettiin kuuluu haavan puhdistus ja itkun tyrehdyttäminen. Ihan kaikkeen emme kuitenkaan pysty. Lääkekaappi on esimerkiksi niin korkealla, että piti hälyttää takapäivystäjänä toimiva äippä hakemaan yskänlääkettä, kun Paavoa yskitti ihan liian kovasti.

Äippä sai kyllä hoitaa oman mahatautinsa ihan itse, siihenhän ei mitään ensihoitajia tarvita.

Ensihoitaja Aatu Vähäpartanen  

Ensihoitaja Jiri Suurpartanen

Kun yritystoiminnassa on tärkeää olla useita tukijalkoja, on meillä myös pari muuta virmaa: Ulkovahtipalvelu Haukkujat ja Lattianpuhdistuspalvelu Nuolijat.

Taksamme kaikissa palveluissa ovat kohtuulliset: täysi ylöspito ja riittävästi rapsutuksia. Laskentatoimen hoitaa äippä, jonka puoleen voi kääntyä veroja ja maksuja koskevissa asioissa.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Mieskuoro Ulvojat hakee lisää jäseniä

Olemme perustaneet mieskuoron ja aiomme osallistua seuraavaan Suomen paras kuoro -kilpailuun. Olemme yrittäneet pitää asian äipältä salassa, mutta lauantaiaamuna, kun äippä oli lähdössä Käpälämäen voimakaksikon kanssa johonkin autolla, aloitimme ulvonnan hieman liian aikaisin. Ehkä myös vähän turhan kovalla äänellä, kun ottaa huomioon avonaiset ikkunat. Äippä palasi, ja saatiin satikutia, siis huutoa. Odotimme sitten, että auto lähti pihasta, ja aloitimme uudelleen.

Kuorossamme on toistaiseksi vasta kolme jäsentä: minä, Jiri ja naapurin Mio, joten vahvistusta kaivataan.


Mio on 17-vuotias, rotua mix
Kuorossamme kaikki fakit ovat jo edustettuina: minä olen baritoni, Jiri tenori ja Mio basso. Hakijoiden fakilla ei ole siis väliä, kunhan on halua ja taitoa ulvoa kuorossa. Kuoroa johtavat kaikki vuorollaan.
Koeulvontatilaisuuksia järjestetään tarpeen mukaan, juryna ovat kuoron perustajajäsenet. Yhteyttä voi ottaa tämän blogin kautta.

Kaikki mukaan ulvomaan kuorossa!