perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kaksipyttyinen harrikka ja koiravieras

Äippä arveli tässä taannoin, ettemme me saa tarpeeksi liikuntaa, kun hänen huonot jalkansa ovat rajoitteena. Olimme vähän samaa mieltä. Lenkit eivät koskaan ole liian pitkiä tai vauhdikkaita. Ratkaisuksi tuli Harley Parkinson, jonka äippä osti käytettynä netin kautta. Moottorina me Jirin kanssa, kaksipyttyinen siis. Bensaa ei tarvita, mutta lujaa mennään, äipän mielestä joskus liiankin lujaa. Äipän onneksi jarrut toimivat. Meistä Partasista on tosi miehekästä toimia moottoreina. Lenkit ovat pidentyneet, ja ollaan päästy kirjastoon ja kaupalle asti. Molempien pihassa riittää rapsuttelijoita.


Harley Parkinson lähtövalmiina
 
 

Viime viikonloppuna meillä oli hoidossa aivan erityinen koira, yhden näkövammaisen lähinaapurin opaskoira. Aikaisemmin emme tienneetkään, että koiratkin voivat olla töissä. Vähän haukuskelimmekin sitä, kun se meni meidän pihan ohi, vaikka äippä kielsi. Nyt nolottaa, koska se osoittautui oikein  mukavaksi ja leikkisäksi tyypiksi vapaalla ollessaan. Aikamoiset juoksukisat pidin sen kanssa pihalla. Jiriä pelotti vieraan suuri koko, ja niinpä se vietti suuren osan viikonlopusta tuolien, sohvien ja sänkyjen alla turvassa. Ärsyttävä piirre oli sen uskomaton tottelevaisuus. Onneksi se sentään vähän irrotteli ja kaivoi muutaman kohtuullisen ison kuopan äipän kukkapenkkeihin. Nyt en enää hauku, kun se menee ohi, heiluttelen häntääni. Jiri haukkuu entiseen malliin, turvallisesti aidan takana omalla pihalla. Töissä opastustehtävässä ollessaan se ei kyllä vilkaisekaan meitä, opastaa vain emäntäänsä. Toivottavasti se tulee joskus toistekin meille hoitoon, tai edes pihallemme vietttämään laadukasta vapaa-aikaa. Kuvassa suunnittelemme seuraavaa takaa-ajokierrosta.




Tässä kuvassa näkyy myös multapläntti, josta Jirin kanssa käymme syömässä kivennäisiä. Valitettavasti äippä on sittemmin maustanut sen cayennella, joka ei todellakaan ole hyvää. Minä en yhtään ymmärrä, miksei multaa saisi välillä syödä.

Parempia harrikkakelejä tässä odotellaan, ja toivotaan teillekin sellaisia sopivia kesäkelejä: kuivia ja siinä parinkymmenen asteen lämpötiloja. Tuullakin saisi sen verran, että ötökät pysyisivät piiloissaan.