perjantai 25. lokakuuta 2013

Elämää ilman kuvia

Äipällä on uusi läppäri, jossa ei vielä ole kuvaohjelmia. Ei kuvia tällä kertaa siis.

Meillä kävi lomalaisia viikko sitten, Ninnin koko lauma. Keleisssä ei ollut kehumista, mutta käytiin silti räntäisessä metsässä. Siellä oli yllättävän paljon hajuja, Onni-vehniskin oli ihan onnessaan kun pääsi kunnon metsään. Illalla se oli kyllä sitten aika kipeä ja äreä. Ninni ja Jiri juoksivat ja hyppivät ja ajoivat toisiaan takaa. Viljo väsähti ja kävi sammalikkoon makaamaan, Elli kantoi jonkin matkaa. Metsälysti loppui, kun  Rami haki Viljon takia auton lähemmäksi. Oltiinkin jo ihan märkiä.

Äippä ja pojat tekivät pihalle pujotteluradan aurauskepeistä. Innostuin kovasti ja suutuin, kun Jiri yritti tunkea radalle kanssani yhtäaikaa. Tuli pieni tappelu. Ninni istui ja katseli. Tytöt pitivät vähän tottistakin, mutta Ninniä ei homma huvittanut. Ne naiset!

Alisa kävi kahtena päivänä järvessä uimassa. Ihme tyyppi, minä en mene edes kesällä lämpimien vesien aikaan.

Jiri kävi trimmaajalla. Trimmaaja oli sanonut äipälle, että onpa harvinaisen hyvähermoinen koira. Se oli maannutt trimmauspöydällä ihan rentona ja vain vähän nostellut päätään, kun jotkut karvat olivat vähän tiukemmassa. Se on aika vähäkarvainen, paleleekin vähän.  Äippä ei kuitenkaan ollut ihan tyytyväinen ja on jatkanut nyppimistä vielä kotona. Ensi kerralla trimmiin pitää varata enemmän kuin kaksi tuntia.

Parempia kelejä odotellessa köllöttelen uunin edessä.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Tapahtui Turussa

Oltiin käymäseltään Turussa pari viikkoa sitten, Ninnin ja Onnin lauman luona. Mantan lauma oli menossa koko ajan, joten ei nähty, miten Jekku on kasvanut. Ninni haisi hyvälle, vaikka juoksu oli valitettavasti jo ohi.
Minulla oli siellä ihan tavallista, mutta Jirillä oli sitäkin vilkkaampaa, joten annan sanan Jirille.

Jiri kertoo:

Ohjelmaa oli niin, että pikku pääni oli mennä sekaisin. Ensin käytiin koirapuistossa, jossa oli tosi monta koiraa. Melkein ahdisti, vaikka isot olivat omalla puolellaan. Aatu kävi kyllä vähän väliä aidalla tekemässä tuttavuutta isompiensa kanssa. Me Ninnin kanssa ei.

Seuraavana päivänä mentiin Ellin ja Ninnin kanssa kouluun. Äippä kuskasi ja kuvasi. En ole ennen käynyt koulussa, joten minua vähän jänskätti. Siellä oli aika monta koiraa ja ihmistä. Ihmisistä yksi oli opettaja, joka antoi muille tehtäviä. Yritin kyllä arvailla, mitä Elli minulta halusi, mutta aina ei mennyt ihan oikein.


Koulualokkaana


Aluksi piti istua hiljaa paikallaan ja katsoa ohjaajaa, siis Elliä


Seuraava tehtävä oli seuraaminen. Ensin en ymmärtänyt.

Piankin oivalsin. Nami Ellin kädessä auttoi.

Sitten tuli  SEIS. Elli meni eteeni seisomaan, joten oli pakko pysähtyä.


Muut jutut onnistuivat minulta huonommin, joten sensuroin kuvat.

Ninni osasi paljon minua paremmin, mutta se ei ollutkaan koulussa ekaa kertaa.

Ninni seisoo paikallaan, vaikka Elli on kaukana.


Ninni noutaa.

Seuraavana päivänä oli match show, joka oli sekä minun että Ninnin mielestä vähintäänkin tylsää. Harjoittelu meni hienosti, mutta kun piti mennä oikeaan kehään, löin päälle lukkojarrutuksen kaikkiin neljään tassuun. Seisoin kyllä hienosti sekä maassa että pöydällä, annoin tuomarin katsoa hampaat ja kopeloida kroppaani, mutta juoksemaan en suostunut. Se siitä - sininen nauha. Järkytyksekseni jouduin vielä uudelleen kehään, mutta en juossut sittenkään. Äippä moitti tolloksi ja pisti tulevat oikeat näyttelyt vielä harkintaan. Ihan vapaasti! Ninni meni hyvin ja sai ensin punaisen nauhan, mutta isosta kehästä sekin järjesti itsensä nopeasti ulos.

Sitten Elli ja äippä vielä pitivät trimmajaisia, mutta väsyneitä kun oltiin, ei jaksettu vastustaa.