tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kessu kävi kylässä


Meillä on Käpälämäessä serkku Kessu. Kessu on noin 1,5-vuotias ja rodultaan karkeakarvainen saksanseisoja. Karva sillä on karkea, mutta en ole nähnyt sen juuri seisovan, joten en ihan ymmärrä sitä rotuasiaa. Ehkä se seisoisi, jos se vietäisiin Saksaan. Kessusta koulutetaan lintukoiraa, mutta taitaa sekin olla haasteellista, koska sillä ei ole siipiä.  No, ehkä se on tyyppiä strutsi, vaikka ei sillä kyllä niin pitkä kaula ole.

Kessu on kuitenkin oikein mukava koirakaveri, koska se haluaa ja osaa leikkiä lasten ja itseään pienempien koirien kanssa satuttamatta ketään. Pari outoa piirrettä sillä kuitenkin on.  Se tottelee ihmisiä aina, mutta ehkä se on vain siinä iässä.  Se myös noutaa palloa niin kauan kuin joku jaksaa heittää. Ehkä se vielä oppii pitämään hauskaa pallon kanssa ilman ihmisiä.

Männä sunnuntaina Kessu oli meillä hoidossa, kun käpälämäkiset kävivät pääkylässä itseään sivistämässä ja huvittelemassa.  Sille oli kyllä sovittu dogsitteri kotiin, mutta sitterille tulikin muita menoja, ja Kessu tuli meille.

Meillä oli Kessun kanssa oikein kivaa, kun ensin kerroin sille, kuka koirista on tässä huushollissa komentajakapteeni. Vähän painittiin sisällä, mutta ylipäällikkö kielsi sen meille käsittämättömästä syystä. Pari tuolia kyllä kaatui, ja sohva siirtyi pois paikaltaan. Ulkona jahdattiin toisiamme, mutta en viitsinyt kovin kauas, kun Kessu pitkine koipineen juoksee niin paljon kovempaa.

Minä en halunnut Kessun kanssa samaan kuvaan, kun olisin näyttänyt niin kovin paljon todellista minääni pienemmältä. Jiri ei ole niin tarkka näissä jutuissa ja suostui kuviin.


Iso mies ja kääpiö 

Vieläkö menee kauan?

Joko saa mennä ?


Kessu saa tulla toisenkin kerran.


perjantai 14. heinäkuuta 2017

Opintojen ohjaajana

Käpälämäen voimakaksikon vanhempi jäsen oli ottanut englannin opintonsa talvella aika lepsusti ja joutuu nyt kesällä paikkaamaan syntynyttä aukkoa.
Nuori mies ei ole ollut kovinkaan innokas kesäopiskelija, vaikka äippä on yrittänyt kaikkensa. Niinpä minun kokeneena lukukoirana piti puuttua tilanteeseen. Voisiko joku vielä neuvoa, miten kirja avataan, kun poika ei kai osaa?



Toinen juttu: mitähän varten äippä sanoi illalla, kun kömmin sen viereen sänkyyn, että nyt tuli metsä sänkyyn?

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kultamitalimies

Olen oikein ylpeä pikkuveljestäni.  Jiri palkittiin eilen Mikkelin näyttelyssä yhdessä muutamien kollegojensa kanssa aktiivisuudestaan Kennelliiton kaverikoirana.  Palkintona oli kultamitali ja kassillinen herkkuja, joka kiinnosti Jiriä huomattavasti mitalia enemmän.  Näyttelyssä oli ollut paljon koiria ja ihmisiä, joitakin tuttujakin,  mutta myös pelottavasti irvisteleviä koiratyyppejä. Onneksi käppänäkehän laidalla oli sentään ollut paljon ystävällisiä rapsuttajia.  Lisäksi oli kuumaa ja meluista. Ei siis mikään unelmapaikka, ja väsynyt pikkuveli sieltä kotiutuikin. 


Jiri ja mitali. Ja se herkkukassi. 

Oikealta Iipu ja Nella, sitten Jiri ja vasemmalla savonlinnalaiset kollegat. 

Nella on kiva tyttö. 

Kaikkea kivaakin on tapahtunut.  Lapsia on käynyt harva se päivä. Yhtenä päivänä ehkä vähän liiankin monta,  kun Alisan ja Voimakaksikon lisäksi pihalla olivat naapurin lapset: kiltti Ella ja hänen pikkusisaruksensa, villit viisivuotiaat kolmoset.  Huhhuh!

Suru-uutinen saatiin viime viikolla. Hyvä ystävämme Moksu oli sairastunut vakavasti eikä pysynyt olleenkaan jaloillaan, joten hänet piti päästää  sateenkaarisiltaa pitkin tuonilmasiin. Onneksi Moksua olivat siellä vastassa sisko Ipa ja monet ystävät, mm naapurin 19-vuotiaana talvella kuollut Tessu ja tietenkin meidän Piski-setämme. Moksu oli luonteeltaan todellinen herrasmies, johon saattoi aina luottaa.

Moksu viime kesänä. 
Sihteeri se taas valittelee kiireitään. Muka kaikenlaista p-heinän repimistä ja sen sellaista turhaa touhua viemässä aikaa blogin päivityksiltä ja muulta tärkeältä. Seliseli!

Kuvat ensimmäistä lukuunottamatta Maija K, Moksun matte.