lauantai 12. joulukuuta 2015

Kesä, jonka kerran elää sain...


Blogiystävämme Myrsky ja Tuisku ( http://myrskytuisku.blogspot.fi/) heittivät joku aika sitten haasteen kesästä kuvina. Meillä on ollut tässä kaikenlaista touhua, etten ole aikaisemmin ehtinyt paneutua asiaan, mutta nyt täältä pesee ja linkoaa. Miten muuten se kuivausrumpu liitetään tähän? No, meillä ei ole, joten ei se olekaan tärkeää.

Ihan aluksi oli muutama lämmin päivä, ja nautiskeltiin pihalla.




Sitten sää petti ja odoteltiin kesän alkamista kunnolla. Mökilläkin oli kylmää ja tuulista. Hiekkakuopalla tehtiin maansiirtotöitä poikien kanssa.






Nuno-serkkua ei palellut.



 
Kesäkuun 21. päivä täytin viisi. Äippä keksi asustaa minut nolosti, mutta maksalaatikko-nakkikakku oli hyvää.
 



 Palloleikit onnistuivat viileälläkin kelillä.





 


Parempia aikoja odotellessa katsottiin jalkapalloa, tai siis äippä katsoi.
 
 
 
 Kesän laatu parani huomattavasti, kun saimme vielä Allun ja Ninnin kavereiksi.



 
 







Viljo halusi palkkatyötä ja putsasi pihakiveyksen rakoja. Minä olin pomona. Viljon otsa oli paikattu, koska hän oli tapellut leirintämökin oven kanssa: ovi voitti.








 


Pojat rakensivat pihalle agilityradan. Paavo ohjasi mallioppimista hyödyntäen, mutta minä olin ovelampi ja kiersin esteen :) Harjoitusten päätyttyä halittiin. Jekku ja Hipsu olivat harjoituksissa mukana.
 

 


 
 


 
 
Pari näyttelyä käytiin. Eipä olisi ollut väliksi. Mikkelissä äipän ystävä Martina siisti minut ja myös esitti, Turun näyttelyssä oli myös Jiri, ja Elli esitti meidät. Ei SERTejä.
 
 



 
 


 
 
 
Loppukesästä oli välillä niin kuumaa, että sisällä oli mukavampaa.
 
 





 
Sitten alkoikin tulla jo syksy ja pääsimme metsäretkille vapaana juoksemaan.
 

 
 

 

Otsikosta jatkaen: mielestä ei haihdu milloinkaan.



 

6 kommenttia:

  1. Hieno ja ilonen kesä! Siinei oo saepäevät haetanna:)Kyllä tuommonen kesä pyssyy mielessä pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin seuraavaan kesään asti pysyy varmasti!

      Poista
  2. Kyä teillä olikin hyväntuulen kesä ja kaikkee käheetä toimintaa vaikka muille jakaa. Noi lapset on kyl parhautta! Ja tiätysti maksalaatikkonakkikakku kans. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on todellakin luksuselämä: lapsia nähdään usein (tänäänkin tulevat), äipällä on paljon aikaa meille, oma piha ja mökki, ulkoilumetsät lähellä. Jos jostakin pitäisi valittaa, niin ruokaa ja herkkuja voisi olla enemmän (äippä höpäjää jostain painonhallinnasta), ja pesuja vähemmän.

      Poista
  3. Mukava kesä oli teilläkin pojat. Niin myös minulla, ellei sitä raatelua otetaan mukaan ajatuksiin. Vieläkään en tykkää kulkea sen paikan vierestä ja jos raatelija vähänkin tuoksahtaa jostain puskasta, niin käännyn heti toiseen suuntaan. Kohtaamista en halua enää uudelleen. Kyllä tollanen maksalaatikko-nakkikakku olisi hyvää! t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikein teet, Eka, kun olet varuillasi sen hirviön suhteen.
      Kakku oli tosiaankin hyvää, ja Jirin synttärinä syyskuussa saatiin samanlaista kakkua. Siinä oli kyllä vähemmän nakkeja, kin Jiri täytti vasta kolme.

      Poista