Tulin takaisin

Blogi on joutunut paitsioon monestakin syystä. Ensin oli se hampaanpoisto, sitten oli äipän jalkaleikkaus, joka kyllä meni ihan hyvin. Liikkuminen vain on ollut niin rajallista, että jokapäiväisten askareiden tekeminen on vienyt sekä ajan että äipän voimat. Hotellilomamme päättyi vasta joulun jälkeen.

Kaiken lisäksi läppäri kenkkuili ja kaikki ohjelmat piti asentaa uudelleen. Onneksi mitään ei kadonnut operaatiossa, ja nyt ovat kaikki ohjelmat ajan tasalla. Äipän mielestä Windows 10 on visuaalisesti huonompi kuin 8.

Nyt menee jo paremmin. Olemme käyneet pari kertaa lukuhommissa ja Jiri kerran kaverikoirailemassa, vaikka äippä joutuukin vielä varomaan leikattua jalkaa ja käyttämään kyynärsauvoja, tai ainakin yhtä.

Sain joululahjan lukijoiltani, mutta minua kiellettiin pureskelemasta sitä. No, ei haittaa, koska se maistuikin pahalle. Lapset olivat tehneet sen ihan itse, ja koko luokka osallistui suunnitteluun ja tekemiseen.

Hui, kuinka karvat ovat kasvaneet. Varmaan on trimmi edessä.

Ulkoilemaan olemme päässeet pihalle, pienille Harley Parkinson -lenkeille ja mikä parasta, metsään juoksemaan vapaina. Lunta on niin vähän, että ladut eivät vielä rajoita meidän metsäretkiämme. Myyristä kiinnostuneille tiedoksi, että myyrävuosi on oivallinen. Kiinni en ole saanut ensimmäistäkään, mutta eihän metsästyksessä tärkeintä olekaan saalis, vaan se jahdin jännitys.

Kaikille ystävilleni toivon oikein mukavia talvisia ulkoilukelejä. Tiedättehän: vähän ei ihan uutta lunta, pikkupakkanen, aurinkoa ja tyyntä.