sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Meistäkö kaverikoiria?

Kävimme eilen kaverikoiratestissä, jossa arvioitiin meidän koirien ja äipän soveltuvuutta kaverikoiratoimintaan. Alunperin testiin oli ilmoitettu vain äippä ja minut, mutta peruutusten vuoksi Jirikin arvioitiin, kun se kerran oli mukana. Meidät kaikki hyväksyttiin koulutukseen, mitä pidän jonkinlaisena ihmeenä Jiri-kakaran kohdalla ja vähän äipänkin. Minä tietenkin tiesin olevani sopiva tyyppi ihan mihin tahansa toimintaan, mutta hyvähän se on, että äippä arvioitiin, kun en kuitenkaan pääse mihinkään ilman äippää. Kyllä muuten, mutta ajokortti puuttuu.

Testi oli ihan lasten leikkiä, ja juuri siksi Jirikin sen sai suoritettua. Siinä piti vain kohdata erilaisia apuvälineitä käyttäviä ihmisiä, joista osa kyllä käyttäytyi tosi oudosti. Annoin silitellä ja rapsuttaa itseäni, kävin sylissä istumassa ja hulluinta tyyppiä pussasin suoraan suulle. Sitten vielä kilpailtiin samojen ihmisten suosiosta neljän koiran porukalla. No problem, kun kaikille riitti rapsuttelijoita. Me Jirin kanssa olimme tilaisuuden ainoat pojat, joten meille molemmille riitti ihanaa tuoksuteltavaa. Yksi tyttö irvisti Jirille, kun se meni ilman lupaa pyllyä haistelemaan. Oma vika.

Pitkäveteisyys on oikeastaan paras sana kuvaamaan tilaisuutta. Ensin ajoimme tunnin. Sitten odotimme autossa seuraavat puolitoista tuntia. Onneksi ei ollut kylmä. Olin ensimmäinen suorittaja, mutta jouduin sitten odottelemaan kolmen tytön suoritukset, että pääsimme siihen yhteistestiin. Sitten odoteltiin, että päästiin arvioitavaksi ja sen jälkeen sitä, että muut arvioitiin. Jiri odotteli omassa häkissä koko ykkösryhmän ajan. Jirin ryhmän kohdalla kuviot olivat samat, mutta minä odottelin häkissä. Lopulta päästiin pois ja ajettiin taas tunti kotiin. Neljä tuntia plus ajomatkat siihen meni.

Palkintoherkkuja ei siellä annettu, mutta diplomeiksi saimme Jirin kanssa pahvilaatikot. Äippä ei saanut muuta kuin papereita.
Kotona äippä pani pahvilaatikot lattialle meitä varten, ja Jiri alkoikin heti haistella ja tutkia. Minua ei kiinnostanut. Jotakin pusseja siellä oli, mutta ei avannut äippä ensimmäistäkään.

Ei kiinnosta! Ota se kuva, että pääsen nukkumaan.


Jiri kyllä jaksoi tutkia, mutta ei osannut itse avata.
Jiriä kiinnosti diplomin sisältö.
Rankka päivä. Hyvin nukuttiin.

Koulutuksen aloitan ensin minä äipän kanssa. Ihan pikkusen jännittää, kun en osaa lukea ja kirjoittaa. Onneksi on kuitenkin aina äippä mukana sihteerinä.

22 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon ja menestystä kaverikoiran tärkeään tehtävään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Menestystä mekin toivomme, koska tuskin muuten saamme palkkioita.

      Poista
  2. Hieno homma! Kaverjkoerija tarvittaan ja työ ootta molemmat kyllä takkuulla siihen sopivija! :) Mulla ee mahtas männä kokeet läpi. Sano äet. Kuatasin varmaan jonnii apuvälineen kansa liikkuvan ku hiäreesin innolla sielä. Vaekka oohhan minä niitä kaekennäkösijä keppijä summuita nähnnä tiälä kotonahhii.Vuan erj´asija oes vieraella immeesillä.
    Laettootempa sittä juttuva siitä koolutuksesta. Oes mukavata kuulla minkälaesta sielä on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinä reippaana koirana helposti selvittäisit testin. Pääasia tuntui olevan, ettei murise, hyökkää tai pakene suinpäin paikalta. äippä ohjaili remmillä, ettei kaadettu ketään.
      Ilman muuta juttua tulee, kun kouluttautuminen alkaa.

      Poista
  3. Vau, ootte hienolla asialla. Onnea pojat ja matte! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Nyt pitää vielä käydä se koulutus, että päästään oikeiksi kaverikoiriksi ja saadaan virkahuivit. Koulutus on 1 + 6 ohjattua kaverikoirakäyntiä per kuono, ekalla äippä käy yksin.

      Poista
  4. Mahottoman hiano uutinen, Pojat! Ootte kyllä oikeita Herrasmieskoiria ja ilontuojia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just sellaisia koiria ollaan, niinkuin muuten tekin!
      Rinta rottingilla joka hommaan.

      Poista
  5. Kyllä teidän nyt kelpaa, kun kavereiksi pääsette. Oli se hienoa, että sait sen kakarankin mukaan, kahdestaan on kuitenkin mukavampaa. Voi sitten aina kotimatkalla pohtia mitä tuli opittua ja muistella toisen kanssa niitä juttuja. Ja mahdottoman hienon diplominkin saitte. Toivottavasti sinäkin Aatu olet jo jaksanut niihin tutustua ja toivottavasti äiti on avannut teille muutaman pussin maistelua varten. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kelpaa, ja diplomia on vähän maisteltu. Hyvää on! Siellä oli äipällekin vähän ihmisherkkuja.
      Valitettavasti emme pääse Jirin kanssa yhtaikaa hommiin, kun jokaisella koiralla on oltava oma ohjaaja. Mutta joka keikalla on joku toinen koirakko kaverina, niin että koirakavereita kyllä tapaillaan. Koulutuksen aloitan minä, ja Jiri pääsee sitten , kun minä olen kouluni läpäissyt.

      Poista
  6. Hieno homma! Tsemppiä koulutukseen, se sujuu varmasti mainiosti. Teistä tulee hyviä kaverikoiria.

    Typyn ja Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan ihan samaa mieltä. Mehän ollaan hyviä ihan melkein kaikessa, minä ainakin. Poikkeuksia toki on, esimerkiksi jäniksenajo ja uiminen, joissa sinä olet tosi etevä.

      Poista
  7. Vautsi! Onnea tärkeään tehtävään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritämme olla tärkeän näköisiä. Milalle pusu!

      Poista
  8. Teille olisi Liebster Award ja muutama kysymys! :) Partojen pakinat

    VastaaPoista
  9. Onnea ja tervetuloa messiin! T: Taavi kaverikoira

    VastaaPoista
  10. Onnea ja menestystä!!
    Callekin onnittelee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Calle! Sinustakin voi sitten isona tulla kaverikoira. Siis, jos haluat.

      Poista