Prinsessaviikonloppu ja pelastuspartio

 Ninni-serkku kävi viikonloppulomasella parin ihmisensä kanssa. Siitä on tullut oikea prinsessa tai leidi tai jotakin. Se ei ole  enää suuna päänä menossa yhtaikaa joka suuntaan, vaan harkitsee ensin ainakin sekunnin. Ja ilmoittaa kyllä selkeästi, jos sitä ei huvita leikkiä.

Mukavaa meillä oli joka tapauksessa. Jiri yritti villitä Ninniä, mutta sai aina välillä kuunnella leidin pikku murahduksia.

Lauantaina päästiin metsäretkelle. Mentiin Otavan Kirkkokiviä ( http://retkipaikka.fi/vapaa/otavan-kirkkokivet/ ) katsomaan ja eväitä syömään. Käpälämäen voimakaksikko oli mukana. Äippä ei lähtenyt mukaan, kun polku tiedettiin kiviseksi ja liukkaaksi. Keli ei ollut ihan vimpan päälle, joten jouduimme pukemaan haalarit päälle.

Kun päästiin perille, Ninni kiipesi korkealle kivien päälle. Minua vähän arvelutti, mutta eihän sitä nyt voi prinsessaa surkeampi olla, joten mekin kiipesimme. Mutta voi, korkealla alkoi huimata, emmekä Jirin kanssa uskaltaneetkaan laskeutua kiveltä. (Älkää vain kertoko kenellekään!) Lapset muodostivat pelastuspartion ja hakivat meidät pojat kiven päältä. Ninni oli rohkea ja hyppeli itse alas.

Kaikki kuvat Anna-Kaisa Kaukola



Korkealla käytiin.



Noloa, mutta tarvitsin pelastuspartiota.

 Lapset kävivät vielä luolassa, montakin kertaa ryömivät sen läpi, mutta sinne en sentään mennyt.



Viljo hyppäsi Allun reppuselkään, kun alkoi laiskottaa.

Kunnon ulkoilusta saa hyvät unet.

Jiri olisi halunnut lähteä Ninnin mukaan, parkkeerasi lomalaisten laukkujen viereen ja yritti näyttää mahdollisimman säälittävältä. Eivät ottaneet, eikä äippä olisi antanutkaan, kun meillä on nyt se kaverikoira opiskelu meneillään.

Ottakaa mukaan Ninnin kaveriksi, pliis! Äipän kuva.

Liian lyhyt oli mielestäni viikonloppu. Toisaalta kyllä, nyt on kelikin semmoinen, ettei viitsisi kirsuaan ulos pistää. On märkää, kylmää ja pimeää. Silloin on oma peti kullan kallis.