Nuno on poissa

Serkkumme Käpälämäen Nuno, karhunpentu ja gigantti on mennyt tuonilmasiin. Olemme hyvin surullisia, sillä vaikka Nuno harvoin leikki meidän kanssamme, se oli erinomainen turvamies mökillä.
Myös Käpälämäen voimakaksikko on murheissaan, kun leikkikaveri ja vahti on poissa

Nuno oli vasta neljä vuotta vanha, eli ihan nuori mies vielä. Nunon vei jokin keskushermostosairaus, jota ei tutkimuksissa saatu selville. Se aiheutti kovia kipuja ja kouristuksia. Nyt ei Nuno ole enää kipeä, se on hyvä.

Tässä ollaan mökillä viime kesänä.

Nunon pikkuveli saksanseisoja Kessu meni vähän sekaisin turvamiehensä lähdöstä ja rupesi pissimään sisälle. Ohimenevää, toivottavasti.

Parempia aikoja odotellaan.

Onks pakko, jossei haluu

Kun elää koirana, on aina joskus ihmisensä oikkujen armoilla. Onneksi vain joskus, yleensä elämää eletään hyvinkin pitkälle meidän koirien tahdon mukaisesti.

Nyt tämä meidän ihmisemme, siis äippä, on  saanut päähänsä, että uiminen olisi koirille hauskaa ja terveellistä liikuntaa. Terveellistä se tietenkin voi olla, mutta hauskuus on siitä kaukana. Sikälikin erityisen outoa, ettei hän itse ui ollenkaan. Tämän oudon innostuksen laukaisijana on varmaan ollut Huvihurtta-niminen yritys tuossa melkein naapurissa. Se tarjoaa koirauimalan lisäksi monensorttista koulutusta koirille ja niiden ihmisille. Kouluun meitä sentään ei ole pakotettu.

Kaksi kertaa on nyt käyty uimassa, ja vielä kerran pitäisi mennä ennen kesää. Uiminen sinänsä voisi olla ihan mukavaa, ellei siinä kastuisi niin perusteellisesti. Me haluaisimme  märkäpuvut, koska meitä uittavalla Jannellakin on sellainen. Onko tarjolla märkäpukuja koirille? No, ei ole. Pelkillä uimaliiveillä pitää pärjätä. En kyllä ymmärrä niidenkään käyttöä, koska kyllä me Jirin kanssa uida osaamme.

Jos nyt kaivamalla kaivetaan jotain positiivista näistä uintikeikoista, niin nameja tulee oikein mukavasti, kun vain menee veteen.  Vesi on lämmintä, mutta silti uimisen jälkeen palelee. Uinnin jälkeen meidät kuivatellaan ihanan lämpöisellä ja lempeällä föönillä. Minä kääntyilen itse föönin edessä, niin että lämmin ilma tulee aina siihen eniten palelevaan paikkaan. Jiri ei föönistä tykkää. Uimisen jälkeen kotona maistuu uni aivan erityisen hyvin. Myös äipälle.

Onneksi ei tarvinnut laittaa niitä pinkkejä liivejä.

Jiri vähän pelkää koko hommaa ja haluaa, että Janne on koko ajan lähellä.

Muuten kevät on mennyt nopsaan töitä tehdessä. Meillä on ollut sekä lukukoira- että kaverikoirakeikkoja ihan sopivasti. Minä pääsin kaverikoirakeikalle päiväkodin pihalle. Kollegoita oli paikalla kolme. Siellä oli paljon mukavia lapsia, joten haluan sinne uudelleenkin. Sieltä löytyi myös Käpälämäen voimakaksikon nuorempi jäsen, mikä oli hieno ylläri.

Tässä koko komea kaverikoiranelikko: corgi Aatu, minä, suomenajokoira Pekka ja suomenpystykorva Teppo.

Hauskaa ja kuivaa kevättä kaikille ystävilleni!