Karvasirkus Mudilassa

Reissussa oltiin, Turussa taas. Ninni oli iloinen ja tuli ovelle vastaan. Onni oli setä äreä ja poistui takavasemmalle. Käytiin vähän lenkillä, mutta sitten tapahtui suuri vääryys. Kaikki lähtivät johonkin, ja minut jätettiin Onnin kanssa kahdestaan. Onneksi oli kuitenkin koiraportti välissä, ettei tarvinnut valmistautua tappeluun. Ennen yötä kaikki olivat tulleet takaisin, Ninni, Elli, äippä ja Jiri aksasta ja Ansku ja Rami Alisan kanssa lentokentältä. Saatiin sitten loppujen lopuksi ruokaa ja päästiin nukkumaan, Ninni pesun kautta. Neitikoira taisi vähän loukkaantua emännälleen pesusta, kun se tuli äipän peiton alle nukkumaan. Vähän ahtaaksi kävi Ellin sänky, kun siinä yritti nukkua kolme koiraa ja äippä. Onneksi Ninni on niin pieni, ja Jiri menikin lopulta lattialle nukkumaan.

Seuraavana päivänä mentiin Mudilaan. Manta ja Jekku ilmoittivat jo ovelta, mitä mieltä ne olivat meidän invaasiosta, mutta Iitu komensi ne pois. Siinä vaiheessa meille selvisi vierailun syy: trimmauspöytähän se siellä odotti. Yritimme kaikki kolme kurvata takaisin ulos, mutta pakotie oli tukittu.

Ninni siistittiin ensimmäisenä, vaikka meidän mielestä se oli ihan nätti ennestään. Seuraavaksi Iitun käsittelyyn joutui Jiri, joka oli jo viikolla käynyt nypittävänä ja olikin lähes kalju. Ehdin jo luulla päässeeni pälkähästä, kun jouduinkin pöydälle. Karvahirviö, sanoi Iitu. Ensin nypittiin ja sitten ajeltiin ja saksittiin. Kestin kuin mies! Manta on ihan hullu, kun se pyrki koko ajan pöydälle trimmattavaksi, vaikkei se ole snautseri. Kyllä muuten oli karvoja lattialla ja vähän muuallakin, kun homma oli valmis. Eipä ollut minun ongelmani se. Kotimatkalla paleli, ja yöksi piti päästä peiton alle.

Pakko myöntää, että tästä kuvakulmasta näytän peikolta

Trimmin jälkeen näkeekin paremmin

Kolme siistiä nakusteria peilailee

Kuvat otti Iitu. Ja oikeastaan siistimisen jälkeen olikin ihan mukava olla, paitsi että paleli. Kiitos Iitu!

Jekku on ruvennut isännöimään Mudilassa. Me tietenkin väistämme ja tottelemme, samoin Liinu, mutta Manta-täti kyllä pölläyttää Jekusta aina välillä luulot pellolle. Ja kyllä mekin näytämme Jekulle kaapin paikan, kunhan se tulee taas meillä käymään.

Reissun loppuosa meni oikein mukavasti, kun sunnuntaina tuli vieraita, jotka pitivät meitä sylissä, puhelivat mukavia ja rapsuttelivat.