Koirien retkipäivä

Päästiin retkelle koiraystäviemme Moksun, Mörön ja Hipin ja heidän mattensa kanssa. Toki äippäkin oli mukana, ja Viljo. Evästä oli mukana, myös meille koirille, niinkuin kunnon retkellä pitääkin olla.
Keli oli kylmä ja tuulinen, joten meille puettiin fleecet. Ihmiset olivat toppavaatteissa.



Kuvassa Moksu, Viljo, Jiri, minä ja tuuli.

Menomatkalla pidettiin koirienväliset juoksukilpailut. Kisan voitti joukon pienin ja ainoa tyttö Hippi, joka juoksi niin kovaa, että kippurahäntä sojotti suorana perässä. Noloa meille miehille. Etenkin, kun Hippi oli sterkkausleikkauksessa vain kolme viikkoa sitten, ja sehän tytöille vähän isompi juttu.

Käytiin taas kaikurannalla, mutta herrat Kaiku eivät olleet kotona. Tai ehkä ne olivat siirtyneet sisätiloihin, kun oli niin vilakka keli. Saattavat olla mukavuutta rakastavia herrasmieskoiria, jotka viettävät kylmät syyspäivät tuvassa takkatulen lämmössä elämänmenoa mietiskellen.


Jäärenkaita ruokojen korsissa - kylmää hui!

Moksu kävi siitä huolimatta kahlailemassa

 

Rannalla nautittiin eväät. Yksi vahinkokin sattui, kun Viljon muki oli rikki ja kahvi vuoti laavun reunalle. Käytiin sitä lätäkköä vuoroon maistelemassa, mutta hyvää se ei ollut. Ihmisillä on outoja mieltymyksiä. Piparit kyllä maistuivat meillekin. Viljo joi sitten kahvinsa termarin omasta mukista, jota piti kyllä ensin jäähdyttää.

Retken huippuhetki: pipareita



Hänen keisarillinen korkeutensa Mörö

Paluumatkalla äkkäsimme Moksun  kanssa yhtaikaa myyrän kipittävän sammalikossa. Eikun perään. Moksu otti sen kiinni, mutta pudotti kiltisti, kun sen matte huusi ihan hepulissa. Minäkin yritin, mutta sitten huusi äippä, joten karkuun pääsi pikku otus. Möröä ja Hippiä myyrät eivät kiinnosta, tipsuja, siis tiibetinspanieleita kun ovat.

Kotimatkalla autossa Mörö ehti turvaistuimeen ennen Viljoa eikä yhtään tykännyt, kun joutui siirtymään. Kompromissiratkuisen se kehitti itse, ja siirtyi matkustamaan Viljon syliin.