perjantai 12. kesäkuuta 2015

Beach Boys ja kotikylän kesäteatteri

Käytiin mökillä rentoutumassa. Kivana yllärinä siellä oli myös Käpälämäen lauma. Jiri ensin vähän ujosteli Nuno-serkkua, mutta ihan suotta, koska Nuno ei edes vilkaissut meitä. Omiaan touhusi.


Nuno-serkku on aika iso, joten olemme oppineet pysymään pois sen jaloista.

Rannalla oli hirveästi tekemistä: keppejä etsittiin, hiekkaa kaiveltiin, myyriä ja hiiriä etsittiin ja tietenkin touhuttiin poikien kanssa.

 
Jiri luuli pikkukiveä namiksi, se pikku pöhkö.
 

Hiekkakasa siitäkin hyvä paikka, ettei siinä ole muurahaisia.


Hajuja riitti.


Järvestä juominen oli hankalaa aaltojen takia.

Metsäkävelyllä kävimme äipän ja Paavon kanssa. Tai siis me juoksentelimme ja hypimme, ja ihmiset kävelivät. Välillä pysähtyivät vielä joitakin kasveja tutkimaan. Yhtään en ymmärrä, miksi ihmiset etenevät metsässä niin hitaasti ja polkuja pitkin. Niiltähän jää hirveä määrä mielenkiintoisia hajuja huomaamatta. Metsän hajut ovat niin vahvoja, että luulisi niiden käyvän ihmistenkin surkeisiin hajuelimiin.
Muurahaisia oli liikaa. Ne penteleet kävivät kiinni jalkakarvoihin ja partaan, mutta kaamean lopun saivat meikäläisen hampaissa.
Äippä sanoi, että mustikoita on tulossa ihan mukavasti, jos vain tulee sopivasti sateita. Jippii! Mustikat ovat tuoreena niin herkkuja. Syön sekä suoraan varvuista että marjamiesten ämpäreistä (elleivät ne huomaa).

Keli oli tuulinen ja viileä. Ötökät väijyivät koloissaan tyynempää keliä. Onneksi, koska en tykkää niistä pistävistä ja korvan juuressa pörisevistä räyhähengistä. Vesi oli kylmää ja aallot korkeat, joten edes Nuno ei käynyt uimassa.

Yritin piiloutua, kun äippä rupesi tekemään kotiinlähtöä, mutta valitettavasti minut löydettiin ja vietiin autolle. Aika hyvin muuten nukutti illalla kotona, iltapissalla käyntikin tuntui ihan turhalta hössötykseltä.

Vielä aamullakin velttoiltiin aurinkoläikässä.

Äippä on ilmoittanut minut Mikkelin näytelmiin heinäkuussa. En ole vielä päättänyt, ryhdynkö sankarin, rosvon vai pellen rooliin. Pysyköön yllätyksenä!

PS Tämä on postaus numero 100 täällä blogspotissa. Juhlimme perhepiirissä.

8 kommenttia:

  1. Kyllä ee kää aeka pitkäks tuon Käpälämäen laaman kansa:) Ja varsinnii nuin mukavissa maesemissa. Meleko iso kaverj on tuo teejjän Nuno-serkku. Vuan näättää hyväluontoselta tyypiltä :)
    Onse varmaa uuvuttanna tuommosen reessun jäläkeen.
    Kannattaa nyt ottoo raahallisesti vähäaekoo. Ja sittä tuas jaksaa puistella mänemmään.
    Mukavata viikolloppuva teelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa viikonloppua myös sinulle, Iivari ja joukoillesi!

      Käpälämäkiset ovat todellakin touhuväkeä, ja mökillä vielä tavallistakin touhukkaampia. Nuno on kyllä iso, se painaa 65 kiloa. Onneksi se on rauhallinen, eikä ole kiinnostunut samoista leikeistä kuin me.
      Onneksi ehdittiin päivä levätä, ennenkuin pojat tulivat meille. Sitten jaksettiin taas leikkiä.

      Poista
  2. Onnea 100. postaukselle!

    Teil on ollu mahtava mökkireissu. Kyä näyttää kivalta ja Voimakaksikkokin on ollu teijän mukana. Parhautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Voimakaksikko on parasta, mitä me tiedetään. No, ehkä ruoka on kuitenkin parasta, mutta eihän niitä voi vertailla, kun ruokailu kestää noin nanosekunnin, mutta leikit vaikka koko päivän.

      Poista
  3. Onnea 100. blogikirjoitelmalle, jatkakaa samaa rataa!

    Mökkeily on parasta ja sen kruunaa tietysti mukava seura (ja hyvä ruoka).

    Typyn emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aion olla framilla vastakin.
      Justkin näin. Siellä on isompi piha ilman aitaa eikä yhtään kukkapenkkiä. Haukuttavia ohikulkijoita on kyllä vähemmän, kun minä en viitsi haukkua veneitä. Se on Jirin homma.
      Mökillä saamme aika usein muutakin kuin nappuloita. Makkarankuoret, nampsis (Viljolle pitää makkara kuoria)!

      Poista
  4. Kyllä mökkeily on mukavaa! Mä pääsen nyt juhannuksena mökille ja sen jälkeen toivottavasti joka viikonloppu. Äipällä on ollut kauhea kiire, mutta onneksi mulla on noita ihmisveikkoja kotona, niin ei ole tarvinnut yksin potea. Kiitos paranemistoivotuksista! Kyllä mä varmaan kuntoon tulen, mutta kestää kauemmin kuin luultiin. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyvä, että olet alkanut parantua. Ensihoitoryhmä Partanen & Partanen 24/7 lähettää tässä lisää parantavia ajatuksia.
      Me vietämme juhannusta kotona, kun on niin kylmää ja mökillä pienet sisätilat. Kokko tehdään uuniin, ja nakkeja saadaan.
      Hyvää juhannusta koko Ekan laumalle!

      Poista