Vierailijoita ja auringonpalvontaa

Kaverikoirakollegamme Lasse kävi parin päivän visiitillä, kun sen ihmisillä oli jotakin muka tärkeämpää tekemistä. Olen vahvasti sitä mieltä, ettei ihmisillä voi olla tärkeämpää tekemistä kuin oman koiransa palveleminen. Tässä tapauksessa se, että ihmiset unohtivat velvollisuutensa, oli kuitenkin mukavaa. Lasse on kääpiösnautseri, kuten mekin ja suurin piirtein minun ikäiseni. Ja ennen kaikkea hyvä tyyppi, joka ei turhia pullistele.
Meillä meni hommat oikein mukavasti, kun saatiin liikenteen valvontaan vahvistusta. Olisittepa kuulleet sen kolmiäänisen haukun, kun ilmoitimme ohi kulkevista koirista.
Lenkillä menivät remmit sekaisin, kun Lasse ei ole tottunut ulkoilemaan yhdessä muiden koirien kanssa. Onneksi Paavo tuli hätiin ja talutti Lassea.
Jirin oli tietenkin ihan pakko kokeilla Lassen kanttia yrittämällä pomottaa, mutta Lasse on niin lunki tyyppi, että se seisoi paikallaan ja katsoi vain kummastuneena Jiriä. Kun Jiri yritti toisen kerran, Lasse käänsi sille peräpäänsä. Siihen loppui pikkuveljen pullistelu.

Minun vahtivuoroni.

Vahvistettu parivartio on havainnut jotain raportoitavaa.

Lasse on oikea herrasmieskoira muutenkin. Kun sitä tultiin hakemaan, se tervehti hakijat iloisesti, mutta kävi vielä useampaan kertaan tökkimässä kuonollaan äippää käsiin. Se tarkoitti, että kivaa oli ja kiitos, mutta nyt minä lähden kotiin.

Käpälämäen vauhtiveikot ovat myös käyneet jonkun kerran. Nyt he ovat käyneet vuoronperään, ja vauhtia on ollut paljon normaalia vähemmän. Riittävästi kuitenkin. Pojat saivat jouluna omat tabletit ja kuljettavat niitä nyt mukana. Valitettavasti pelit syövät huomiota meiltä, vaikka yritämme osallistua peleihin.

Jännä peli.

Jiri on harjoitellut pari kertaa lukukoirahommia. Äippä sanoo, että se tarvitsee vielä lisää harjoitusta, kun se ei oikein osaa rauhoittua kuuntelemaan, vaan pyörii lukutuolissa ja välillä nuolee lukijoiden naamaa. Arvasin tämän, mutta minulta ei kysytty.

Kevään mukana aurinko on taas alkanut paistaa sisällekin. Aurinkoläikissä on mukavaa köllötellä, ihanan lämmintä. Harmia tulee siitä, kun läikät ovat niin pieniä ja liikkuvat niin nopeasti, että koko ajan pitää etsiä uutta paikkaa. Nyt sitten vain odotellaan, että päästään uloskin aurinkoa palvomaan.

Kyllä sopu sijaa antaa, vaikka yleensä emme nuku näin lähekkäin.

Joskus voi joutua vähän hankalaankin paikkaan, kun haluaa aurinkoon.