Hoivatyötä, Kakkakatu ja kansainvälinen lukukoira

Saimme Jirin kanssa vaihteeksi kutsun lähihoitotehtäviin, kun voimakaksikon nuorempi puolikas sairastui ja makasi kovassa kuumeessa. Pistimme koko ammattitaitomme peliin. Minä hoivasin, Jiri piti vahtia ja lauloi. Ei ollut potilas parantunut ainakaan silloin, kun työvuoromme päättyi ja kaksikon äiti jatkoi hoivaamista. Toivottavasti huomenna on paremmin. Joka tapauksessa saamme jatkaa hoivaamista tiistaina, kun potilas/toipilas tulee päiväksi tänne meille.

Yritin nukuttaa potilaan,

mutta taisimmekin nukahtaa yhtäaikaa.

Kakkatu ei ole ollenkaan sitä, mitä luulette. Se on voimakaksikon meidän pihallemme lapioima polku, jota käytimme kakkimispaikkana silloin, kun hanki ei kantanut. Äippä risti sen sitten Kakkakaduksi. Siitä on näppärää kerätä jäätyneet kikkareet ämpärin kautta kompostiin. Kuvaa äippä ei suostunut ottamaan. Miksiköhän?

Minä olen nyt kansainvälinen lukukoira. Viime lukukeikalla minulla kävi lapsia, jotka puhuivat vain englantia ja lukivatkin minulle muumipeikkoa englanniksi. Hyvin ymmärsin. He eivät olleet koskaan aikaisemmin edes kuulleet luku- tai kirjastokoirista ja kysyivätkin heti kättelyssä, että osaanko minä oikeasti lukea. Mukavia olivat nämä lontoolaiset vaihto-oppilaat.

Hankikeleistä saamme nauttia vielä muutaman päivän. Nauttikaa tekin!

Koirat valtasivat kirjaston!

Meillä täällä Otavassa oli eilen Koira kirjastossa -päivä, ja kirjaston ovet olivat auki kaikille kilteille koirille. Ihmisille tietysti myös.  Koiria kävikin ihan mukavasti, ja kaikki olivat hyvätapaisia. Parhaimmillaan koiria oli yhtäaikaa paikalla ainakin kahdeksan! Vanhin koiravieras oli Tessu tästä melkein naapurista. Tessu on yli 18 vuotta vanha setäkoira.

Päivän ohjelmassa oli koira-aiheisten kirjojen näyttely, koira-aiheinen tietovisa, lelukoiranäyttely, koirien tapaamisia, silittelyä ja rapsutuksia. Kaksi yrittäjää esitteli toimintaansa, ja toiselta saimme nameja. Nampsis! Toisen yrittäjän kanssa äippä sopi vievänsä meidät uimaan. En taida itse tykätä ajatuksesta, mutta meillä tosiaankin on täällä Otavassa koirauimala! Katsokaa vaikka: http://www.huvihurtta.fi/



Mirkku, minä ja Masa
 

Osa lelukoirista oli jo lähtenyt, kun kaikki eivät tehtäviensä vuoksi voineet jäädä yöksi.



Jiri, pieni rakkauden kerjäläinen sai runsain mitoin haluamaansa

Viidesluokkalaiset pitivät leirikoulupuhvettia, eikä sieltäkään tarvinnut ihan kuivin suin lähteä.

Minä tietenkin esittelin lukukoiratoimintaa ja yhdessä Jirin kanssa kaverikoiratoimintaa.

Yksi juttu jäi harmittamaan: Mirkun omituinen käytös. Koko koirapäiväidean keksimme minä ja Mirkku, kun kerran sattumalta tapasimme kirjastossa. Silloin Mirkku oli mukava ja antoi minun haistella itseään. Vähän leikimmekin. Nyt Mirkku ei ollut näkevinään minua ja nosti vain kirsuaan, kun yritin lähestyä sitä. Kyllä en ymmärrä naisia minä, en ainakaan mäyräkoiranaisia. Lukukoira Sylviä kyllä ymmärrän, meillähän on yhteisiä ammatillisia intressejä.


Että tämmöinen neiti mäyräkoira: kaunis, mutta oikukas. La donna e mobile!

Päivä oli niin mukava (Mirkusta huolimatta), että päätimme jo järjestää sellaisen vuoden päästäkin.
Rankkaahan se oli, kun piti olla kokonaiset neljä tuntia valppaana ja kilttinä. Mutta sellaista hommaa ei olekaan, mistä ei toipuisi kunnon aterialla ja pitkillä yöunilla.



Uusi blogini

Olen aloittanut toisenkin blogin. Se on tavutettu ja tarkoitettu lukukoirien lukukavereille. Se löytyy osoitteesta:

http://aatulukukoira.blogspot.fi/

Naistenpäivänä

Hurrrjan hauskaa naistenpäivää kaikille tyttökoirille ja ihmisnaisille sekä niille, joiden huushollissa on jompiakumpia tai parhaassa tapauksessa molempia. Jiri komppaa.

Lahjukset kuvina. Valitse haluamasi vaihtoehto ja nauti!

Rokkaamassa Ruissalossa

Tänään käytiin ulkoilemassa Ruissalossa, kun osa ihmislaumasta kävi avantouinnilla. Oli muuten paljon väkeä liikkeellä kauniissa talvisäässä.

Ruissalossa on tosi iso ja siisti koira-aitaus, jonka on rakennuttanut ja jota ylläpitää Ruissalon kylpylähotelli. Mahtavat kiitoshaukut ja hännänhuiskutukset sinne päin!

Aitauksessa oli muutamia isoja kiviä ja pölleistä tehty hyppyrata. Ninni hyppäsi radan montakin kertaa, me emme, koska oli helpompaa juosta tasaisella maalla.

Kivellä tasapainottelua kokeilimme.

 Me riehuimme pienten koirien puolella kolmestaan melkein koko ajan. Vähän aikaa seuranamme oli
pentukoira, jota sen ihminen koulutti. Kun pentua kutsuttiin, Ninni noudatti kutsua jopa pentua nopeammin, mutta suureksi hämmästyksekseen ei saanut palkkaa. Meitä pidettiin remmissä. Olisimme muka pelotelleet pentua.



Ninni inostui leikkimään pennun kanssa.
 

 Isojen puolella oli irlanninsettereiden kokoontuminen, niitä oli siellä toistakymmentä. Uteliaita ja mukavia koiria melkein kaikki. Eivät yhtään hermostuneet, kun Jiri kävi aidan vieressä räksyttämässä.

Vaihdettiin kuulumiset näiden mukavien tyyppien kanssa.

 Uimarannalla on esiintymislava, joten päätimme testailla parhaita piisejämme. Ihan mukavasti oli yleisöä. Lämppärinä oli noin 1,5-vuotias tyttöihminen, joka myös testasi lavan kestävyyden.

Tässä esiintyy rokkibändi 12 tassua ja kolme häntää

Kaikki mukaan kertsiin: uaa-uaa-uaa!
 

Oli mukavaa, mutta melko väsyttävää. Jiri-paralle nypityssä turkissaan tuli kylmä merituulessa.

Lomalomaloma, lallallaa!

Täälläpäin alkaa koulujen hiihtoloma huomenna, joten minäkin jään viikoksi lomalle. Elämäni ensimmäinen ihan koirakohtainen loma minulle. Jirille myös, kun ensi viikolla ei ole kaverikeikkojakaan.
Lomarahoja kyselin, mutta niitä ei kuulemma makseta vapaaehtoisille ollenkaan, etenkään koirille. Erittäin väärin on se, koska kyllä olisin helposti keksinyt käyttöä muutamalle kolikolle. Nakkeja olisin ostanut.

Pääsemme kuitenkin lomareissulle. Huomenna lähdetään Turkuun Ninni-serkun luo. Jippii! Ninnille on muuten tulossa pikkusisko, mutta se on vielä pääsiäiseen asti koiramaminsa hoidossa. Minkähänlainen tyttövintiö sieltä on tulossa? Rodultaan se on russeli, joten nyt kyllä vähän jänskättää.

Maanantaina jatkamme sitten matkaa Pääkylään, missä meillä on vakiohotelli Skattalla. Hotellissa on erinomaisen ammattitaitoinen ja ystävällinen henkilökunta. Skattalla on aina ollut paljon erittäin mielenkiintoisia hajuviestejä tuntemattomilta tytöiltä.
Naisihmiset menevät tiistai-iltana oopperaan, ja me jäämme viettämään miesten iltaa talon isännän kanssa. Toivottavasti tulisi futista telkkarista, kun kerrankin on asiantuntevaa katsomisseuraa.

Lukukeikat ovat sujuneet oikein mukavasti. Lukijat ovat eppuluokkalaisia koko tämän kevään. Jotkut lukijat ovat tulleet tutuiksi, kun ovat käyneet jo kolme kertaa. Mielestäni opet ovat valinneet tosi mukavia lukijoita. Kiitosta vain sinne koululle päin!

Laitan tähän jonkun kuvan, joista lapset on tietenkin rajattu pois. Luultavasti siksi, että minä olisin paremmin esillä.

Rapsunrapsun! Jotkut lapset tykkäävät lukea lattialla patjan päällä,

ja jotkut toiset tuolissa, johon minäkin mahdun.



Lukupaikaksi on rauhoitettu kirjaston varasto / sosiaalinen tila.

Tämä oli jännittävä kirja, kun siinä oli karhuja.





 

Minä kuuntelen sujuvasti ja mielelläni yhtä hyvin aapista kuin tarinoitakin. Tykkään työstäni.

Kaveerausta ja koutsausta

Kävimme eilen tervehtimässä äipän äitiä, joka tunnetaan paremmin nimellä Pöllömuori. Hän on melkein 95 vuotta vanha, mutta asuu edelleen ihan omassa Pöllönpesässään. Meille tämä oli yksityisluontoinen kaverikoirahomma.
Hoitoväki käy siellä neljä kertaa päivässä tarkistamassa tilanteen ja auttamassa kotiaskareissa. Me emme voi hoitaa hommaa, kun asumme niin kaukana. Vaikeuksia meille voisi tuottaa myös ovikoodin ja hissin nappuloiden näppäily, kun ne ovat niin korkealla. Muuten kyllä hoitaisimme homman ihan suvereenisti.

Jiri on pusumoottori, minä tykkään posettaa kuvissa.

Kotimatkalla kävimme hakemassa voimakaksikon meille yökylään. Käytiin poikalenkillä ja leikittiin pihalla poikien kanssa lumipallopeliä.

Illalla pojat päättivät pelata shakkia. Minä en peliin sotkeutunut, vaikka huomasin, etteivät kaikki siirrot menneet ihan käsikirjan mukaisesti. Jiri ryhtyi pelaajia koutsaamaan. Ihan niinkuin se jotain shakista ymmärtäisi.

Jiri analysoi tilannetta

ja antaa neuvoja seuraavaa siirtoa varten.

Neuvoja ei ymmärretty, joten Jiri teki itse ratkaisevan siirron.

Kävimme vielä aamulla lenkillä poikien kanssa ja pelasimme pihalla lumipalloa.
Päätimme myös toimia järjestyksenvalvojina ja vähän topakasti haukuimme naapurin karanneita koiria. Lopulta ne älysivät mennä takaisin omalle pihalle.  Aidan yli ne hyppäsivät molempiin suuntiin, naapurin tytöt Stella ja Bella.

Viikarit lähtivät, ja luulenpa, että otamme tässä muutaman tunnin vähän unta palloon.