keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kantoraketti, avaruuspuvut ja tyhmyysjohdatin

Jirillä on tuuhea parta. Niin paljon on partaa, että sen mukana tulee ulkoa kaikenlaista: kuusenneulasia, risuja, kuraa, heinää. Äippä sanoo Jiriä kantoraketiksi. Raketti se onkin sisään tullessaan, ovenpielet vain paukkuvat. Onneksi minun partani on hillitty ja yleensä siisti. Muutenkin olen hillitty ja siisti.

Jiri, the risupartaradikaali



Meillä on molemmilla kurapuvut ja -tossut pahimpia kelejä varten. Minä olen jo alistunut sen pukemiseen, mutta pikkuveli oli ekalla kerralla sitä mieltä, että miehet eivät käytä kurahousuja. Kun puku ja tossut lopulta oli puettu, Jiri kivettyi paikalleen eikä olisi halunnut lähteä ulos. Ehkä sitä nolotti. Minä olen päättänyt sanoa vaatteita avaruusasuksi. Se on jo ihan eri juttu kuin kurahousut.
Äippä hankki meille uuden härpäkkeen, jolla voi taluttaa meitä molempia yhdellä flexillä. Kaupassa sanoivat sitä jakohihnaksi, mutta meillä sen nimi on tyhmyysjohdatin. Sitä pitkin kuulemma tyhmyys ja kiskominen virtaavat koirasta toiseen tosi nopsaan. Jotkut edesmenneet edeltäjämme ovat tämän nimen aiheuttaneet. Totta kyllä on, että se nopeuttaa kaverin mielenkiintoisten puuhien oivaltamista. Olemme fiksuja poikia, joten päivässä opimme, miten hihnassa pitäisi kävellä. Aina ei kyllä voi kävellä nätisti. Kyllähän te tiedätte...


Avaruuspuvut ja tyhmyysjohdatin
Pikkuveli on kova poika haukkumaan ja ulvomaan etenkin pihalla. Äippä päätti panna kojootin hiljaisemmalle. Käyttöön otettiin Piski-sedän haukkupanta, joka tupsauttaa sitruunat partaan, jos kovasti haukkuu tai ulvoo. Jiriltä meni pari minuuttia, kun se oivalsi, millä teholla voi äännellä ilman, että panta laukeaa. Parta kyllä haisi aika ikävälle tämän oppitunnnin jälkeen. Nyttemmin se on melko hiljaista poikaa aina, kun panta on kaulassa. Minä en tuommoisia apuvälineitä ole tarvinnut, ihan kolinapurkilla opin sivistyneen haukkumisen.

Nuno-serkku se vain kasvaa, mutta edelleen se on meitä hitaampi. Tai laiskempi.





Meille on tullut uusikin serkku. Se on mudipoika Jekku ja kuuluu Mantan ja Liinun laumaan. Manta leikkii sen kanssa! Vanhuudenhöperöksi on tullut Manta.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Maalaispojat maalikylissä

Käytiin Helsingissä, Jiri ensimmäistä kertaa. Meillä on Katajanokalla vakituinen kyläpaikka ystävien luona. Nyt oli kuitenkin käynyt niin, että ystävät olivat muuttaneet sitten viime käynnin. Paikka oli siis minullekin ihan uusi. Ensimmäinen kerros, ei hissiä. Mikä pettymys! Ystävät olivat kyllä entiset ja rannat ja puistot paikallaan, vain jäänmurtajat olivat poissa.

Ystävilläni on terassi, josta on hyvä vahtia pihalla kulkevaisia. Jiri tietysti haukkuikin, kun se on niin haukkuherkkä. Terassilta näkee myös isoja laivoja, kun ne ovat lähdössä tai tulossa. Minun mielestäni meilläkin voisi olla sellainen terassi, jossa on yhtaikaa sisällä ja ulkona. Ei kastuisi tassut ohikulkijoita vahtiessa.


Joku tulee, tarkkana nyt!


 Jiri maalaispoika ei kyllä aluksi osannut käyttäytyä kadulla. Se risteili laidasta laitaan, haukkui vastaantulijoita, joita tosin enimmäkseen huvitti, kurkisteli alhaalla olevista ikkunoista sisälle ja pelkäsi ratikkaa ja portaita. Minua hävetti. Oppi kuitenkin, fiksu kakara.
Tavattiin muuten monta muutakin käppänää. Skattalla taitaa olla ihan käppänätihentymä. Äippä oli tavannut käppänän jopa Stokkan hississä.

Kaikenlaista kivaa tehtiin. Lenkkeiltiin rannoilla, katsottiin miesporukalla jalkapalloa, kun naiset olivat teatterissa. Jiri ei ymmärrä jalkapallosta mitään, se vain loikoili lattialla, kun me asiantuntijat  kommentoimme peliä sohvalla. Koirapuistossakin käytiin. Se ei kylläkään ollut mikään menestystarina, kun ensin sieltä lähti pois spanieli, jonka isäntä arveli sen olevan meille vihainen. Ihan lutuselta se näytti. Kun sitten oltiin siellä puistossa, niin maalaispoika Jiri yritti omia koko puiston itselleen haukkumalla korkealta ja kovaa kaikkia lähestyviä koiria. Taas hävetti. Eivät uskaltaneet muut koirat tulla, joten me lähdimme alta pois.


Hirveästi oli hajuja, ja kiire niitä nuuskuttelemaan

Poikakoirien postipylväs oli ihan keskellä, mutta mielenkiintoisimmat tyttöjen hajut pensasaidassa
Hyvät olivat kelit, paitsi koirapuistoaamu vähän sumuinen. Kun tultiin kotiin, alkoi vesisade, ällöä!