Ulkolukukoirana

Ihan oikein näit. Ulkolukukoirakin olen. Ulkona luettiin tiistaina, ja minä olin tietenkin kärppänä, tarkoitan käppänänä paikalla kannustamassa lukijoita.

Ulkolukutapahtuma on täällä Otavassa jo perinne. Toukokuun lopulla kirjasto kutsuu samalla kampuksella toimivat Otavan koulun ja Otavan opiston tunniksi lukemaan kampuksen puistoon. Kirjastonhoitaja järjestää kaikille vanhat Hesarit pyllyn alle ja alakoululuokille ikään sopivat kirjakassit, joista kukin lapsi valitsee itselleen luettavaa, ihan oikeita kirjoja.

Tänä vuonna sää suosi, ja lukijoita oli noin 200, eli alakoulun luokat 1 - 6 ja opiston maahanmuuttajaluokka, ja opettajat tietenkin. Minä kiertelin ryhmän luota toisen luo pyytämässä ääneen lukemista ja rapsutuksia. Molempia sain. Erityisen mukavaa oli, kun löysin joukosta tuttuja lapsia, jotka olivat lukeneet minulle jo aikaisemmin. Ja superhyperyllärinä joukosta löytyi myös meidän Paavo, jonka löytämisestä innostuin niin kovasti, että kaadoin nurmikolle koko ukon ja ja nuolin naaman ihan kokonaan. Paavon kavereita nauratti.

Tunti meni nopsaan, puhelimia oli näkyvillä vain maahanmuuttajaluokkalaisilla, ja tabletteja joillakin opettajilla, jotka ottivat tilannekuvia. Ja uskokaa tai älkää: lähtiessään lapset kiittivät kuuloetäisyydelle osuneita järjestäjiä ja minuakin eikä puistossa ei ollut roskan roskaa. Fiksuja lapsia täällä meidän koulussa!

Kaikki lukijat eivät mahtuneet samaan kuvaan.

Kyllä pojat lukevat siinä missä tytötkin.

Lopussa oli jo aika lämmin.

Hyvin maittoi uni koko loppupäivän.

Palkinnoksi talven uurastuksesta sain namipussin, jonka äippä kyllä laittoi reppuunsa. Syksyllä jatkamme koululaisten kanssa, ja kesällä pidämme pari kaikille avointa iltavastaanottoa.

Serkkumme Olga-neiti

Uusin serkkumme Olga, Ninnin pikkusisko, käväisi kylässä. Olga ei ole käppänä vaan russeli.

Pakko sanoa, että melko vauhdikas tapaus, kun sai Jirinkin kyllästymään leikkimiseen. Olga on vielä pentu, joten mihin vielä ehtiikään.

Noloja juttujakin Olgalle sattui, kun se pissi muutaman kerran sisälle. Siis voitteko kuvitella, pissi sisälle ihan pokkana? Toivottavasti se on sisäsiisti, kun seuraavan kerran tavataan.

Olga on ihan ookoo, joten hyväksyimme sen serkuksi.

Pari kuvaa meistä Olgan kanssa. Kuvat Anna-Kaisa Kaukola.

Voi pientä juhlijaa...

Kävimme Pöllömuorin 95-vuotisjuhlissa. Pöllömuorin kaikki viisi lasta olivat paikalla, jotkut avec. Vaikka mitä lapsia ne nyt ovat, kun ikähaarukka on 54 - 71 vuotta. Ihan kaikki tykkäsivät meistä, vaikka koirien hajujen lisäksi ilmassa oli kissojenkin hajuja. Jos kaikkien koirat olisivat olleet juhlissa olisi siellä ollut aika ahdasta.

Tärkeintä juhlissa oli tietenkin se, että Pöllömuori itse oli virkeällä mielellä. Toiseksi tärkeintä oli se, että saimme runsaasti silityksiä, rapsutuksia, haleja ja lattialle pudonneita herkkuja. Saimmepa maistella kermavaahtoakin. Se oli minun mielestäni epäilyttävää ja sotkuista syötävää, mutta Jiri tykkäsi. Pääsimme myös kunnon kaupunkilenkille. Oi niitä hajuja!

Jiri tykkää sylittelystä.



 

Minä olisin valinnut sellaisen kuvan, jossa olen vähän edustavamman näköinen ja etualalla, mutta kun en osaa läppäriä käyttää, niin on tyydyttävä sihteerin valintoihin.

Juhlista palattua on väsymys käynyt käpälään, tai oikeastaan kahdeksaan.  Kun äippä ehdotti pientä iltalenkkiä, menin sängyn alle murisemaan ja Jiri meni häkkiinsä. Sanoma meni perille: ei menty lenkille. Ehkä huomenna jo haluamme.

Perinteinen vappurieha

Meillä Jirin kanssa on ihan ikioma vappuhuvi: puhkomme ilmapalloja hampailla. Jostakin syystä pallot pitää tappaa pihalla. En ymmärrä, ihan siistiä hommaahan se on. Se on sekä ihanaa että kamalaa, ja joka tapauksessa siihen tulee himo. Yksi pallo jäi kitumaan huomiseen, kaikki muut tapoimme. Raatojen kerääminen on äipän homma.



Vielä olisi muutama jäljellä.





 

Vappuun kuuluu myös herkuttelua. Saimme ulos vappuluut ja ruuan kanssa vähän juuston palasia. Äippä söi kahvin kanssa tippaleivän, josta tippui aika mukavasti meillekin. Miksi se muuten on tippaleipä, tippuleipä olisi paljon kuvaavampi nimi.

Jiri-turilas vappuluunsa kimpussa.

 Huomenna alkaa arki, mutta onneksi pihalla on kuitenkin se kituva pallo ja luiden tähteitä. Juhlatkin on tiedossa, kun Pöllömuori täyttää torstaina 95 vuotta. Juhlissa on aina mukavasti ruokaa lattialla, joten odottelemme torstaita kieli pitkällä.