Minä ja mun morsian

Viimein pääsin Turkuun Ninniä kihlaamaan. Kyllä meillä oli Ninnin kanssa kivaa, kun saimme leikkiä kahdestaan. Onni ei meidän touhuistamme välittänyt, ja Jiri ei ollut mukana ollenkaan. Ninnin tärppipäivät antoivat vielä odottaa itseään, eli vietimme vasta kihlajaisia. Häät ovat tiedossa lähipäivinä, sen verran hyvälle haisi morsian ja antoi jo vähän haistella takapäätään. Minä olen niin kova jätkä, että jaksan kyllä odottaa. Laitan paljon kuvia, että näette, miten kaunis pari me olemme.



Virallinen kihlajaiskuva. Minulla frakki ja Ninnillä morsiusleninki.

Kihlajaiskimppu oli sommiteltu jouluruusuista, ja istumme onnea tuottavan peikonpähkinän alla.

Saimme leikkiä pihalla vapaina. Harjoittelimme häävalssia, ilman musiikkia tosin. Kyllä lapsistamme tulee ketteriä, kauniita ja fiksuja.

 

 

Ja sitten piti taas poseerata. Mieluummin olisimme leikkineet, vaikka kyllä tätä kaunista morsianta kelpaa esitellä.

 

 

 

Pettymys oli suuri, kun mentiin ensin Mudilaan, mutta sitten Ninni vietiinkin omaan kotiin, ja minä jäin Jekun kaveriksi. Jekku on nyt niin isäntää, kun komentelevat tätimudit ovat poissa. Ehkä me pärjäämme, kun minä en rupea haastamaan.

 

Kivan jutun keksi illalla Mudilan orja ja vei minut treenaamaan agilitya oikeilla esteillä. Minä olen tietysti piilevä agilahjakkuus. Pääsen varmaan uudestaankin, jee!

 

 

 

Blogin jätän nyt pariksi viikoksi Jirin hoitoon, sillä ehdolla tietenkin, että minun asiani ja kuvani ovat etusijalla.

 







Tämä poika lähteekin rimpsalle

Ai ette tiedä, mitä rimpsalle tarkoittaa. Riiuureissulle, riiuureissulle, trallallaa. Ninnin juoksu on alkanut, ja palveluskunnat ovat näyttäneet vihreää valoa pentuprojektille. Trallallaa! Ensi viikolla äippä vie minut Turkuun ja jään sinne kolmeksi viikoksi. Jiri ei pääse mukaan, ettei Ninnin tarvitse vaivata sievää pikku päätään isävalinnoilla. Ninnihän tykkää myös Jiristä.

Jos kaikki onnistuu, syntyy kesäkuun loppupuolella pippuri-suolan värisiä pentuja, jotka ovat luovutusiässä elokuun puolenvälin jälkeen. Pennuista otetaan paljon kuvia, ja niitä laitetaan tänne minun blogiini, mutta myös Ninnin ja Jekun blogeihin.

Minä ja kaunis morsiameni

Minusta tulee lukukoira

Äippä tuli tässä eräänä päivänä kotiin outo virne naamallaan. Syykin selvisi: hän oli sopinut meidän lähikirjaston tädin kanssa, että minusta tulee lukukoira. Suhtauduin asiaan varauksella, niinkuin kunnon snautserin kuuluukin, mutta kun äippä sanoi, että siinä ollaan lasten kanssa, innostuin heti.

Sitten iski paniikki. Minähän en osaa lukea. Noloa. Päätin heti ryhtyä opettelemaan lukemista. Pojilta oli onneksi jäänyt kirja sopivaan paikkaan, joten aloitinkin heti. Valitettavasti lukeminen ei ollutkaan niin helppoa. miltä se näyttää. Tassut alkoivat jo hiota ja häntä laskeutua uhkaavasti. Entä, jos en selviäkään tästä haasteesta? Äippä katsoi minua ja nauroi. Sekin vielä. No, helpottihan se ahdistus lopulta, kun äippä kertoi, että lukukoira ei lue itse, vaan kuuntelee hiljaa, kun lapset lukevat. Senhän minä jo osaankin.

Tämä kirja haisee paljon luetulle.

Minulla on vielä koko kesä aikaa taitojeni hiomiseen. Elokuussa aloitetaan totuttelu kirjastossa, ja kun kaikki sujuu, ryhdytään hommiin. Kirjasto on alakoulun kanssa samassa rakennuksessa, joten varmaan riittää lukijoita. YESS! Viimeinkin jotakin arkirutiineista poikkeavaa.

Niin ja kiitos! Otan mielelläni vastaan kaikki neuvot ja vinkit teiltä, joille homma on jo tuttua.

Jäätiedotus Typylle

Käytiin tänään vähän pitemmällä ja melko kuraisella lenkillä. Otavan venesatama sattui matkan varrelle. Käytiin katsomassa jäätilannetta. Tältä siellä näytti. Kuvat ovat siis Puulaveden Otavanlahdelta (kartoissa Kotalahti). Näyttää hyvältä vappua ajatellen, vai mitä, Typy?

Jiri harkitsee tassujen kastelemista

Kelit ovat olleet lievästi sanottuna vaihtelevia, enimmäkseen kuitenkin kuraisia. Tassuja on pesty niin paljon, että luultavasti anturat ovat loppuun kuluneet.

Ninni ei vissiin haluakaan äidiksi, kun juoksu ei ole alkanut. Siitä seuraa se, ettei minusta ehkä tulekaan isä tänä keväänä. Harmillista, kun olin jo valmistautunut ohjaavana ja suojelevana isänä toimiseen. Ensi vuonna sitten, ellei nyt onnistu.

Pentu

Meille tulee pentu tänään. Tulkaa kaikki katsomaan, se on vinkeä otus.



Tämmöinen ujo pentu

Aprilliä, menittepä lankaan! Kuvassa on edesmennyt Piski-setämme pentuna vuonna 2003.
Jälkihuomautus: Piski eli Wanhan Purolan Biscuit 2003 - 2010 oli keskikokoinen snautseri.