torstai 24. joulukuuta 2015

Joulun sääkuva

Vielä kerran hyvää joulua kaikille ystävillemme eri puolille Suomea ja Wupelle Hampuriin! Tämän vuoden jouluaaton sää Suomen joulupääkaupungissa Turussa on aurinkoinen ja lämmin. Vaan on hauska sentään!

Nummenrannan koirapuistossa

Tuleekohan pukki autolla, mopolla vai polkupyörällä? Helikopteri ei mahdu laskeutumaan tälle pihalle.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Salainen agentti AA toivottaa hyvää joulua kaikille ystävilleen!

Olen nyt käynyt harjoittelemassa uusia duunejani: kaksi kertaa kaverikoirahommissa ja kerran lukukoirailua. Kaverikoirahommia pitää harjoitella vielä monta kertaa ennen pätevöitymistä. Näistä keikoista ei tehtävien salaisen luonteen vuoksi ole kuvia. Olen siis myös salainen agentti AA.

Kaverikoirahommissa olin ensin vaikeavammaisten palvelutalossa. Ihmiset tulivat minua tapaamaan takkahuoneeseen. Monet heistä liikkuivat pyörätuolilla, joten minua vietiin sylistä syliin. Kovasti tykkäsin tästä palvelusta. Sain rapsutuksia ja silityksiä, vastapalvelukseksi pussailin. Jotkut kertoilivat oman elämänsä koirista, kyllä olikin ollut monenlaisia koiraveijareita. Tähän paikkaan menen mielelläni uudestaankin, vaikka siellä olikin vähän ahdasta ja lämmintä.

Toinen kaverikoirapaikka oli vanhusten palvelutalo, jossa minulla oli kollegana pieni, suloinen, hyvälle haiseva tyttöagentti I. Hommat jaettiin tasan, kummallekin kaksi osastoa. Palvelutalossa asuu pääosin vanhuksia, jotka eivät enää pärjää kotona. Tervehdin ensin kaikki yhteisessä oleskelutilassa olevat, muutamassa sylissäkin kävin. Tein tervehdyskäynteja myös huoneisiin, kun osa ihmisistä oli ihan petipotilaina. Täälläkin ihmiset kertoilivat omista edesmenneistä koiristaan ja kissoistaan, ja joku luuli minua omaksi koirakseen. Ei se haitannut. Tässä työpaikassa oli todella kuuma, ja kun lisäksi oli paljon vähän arvaamattomasti käyttäytyviä ihmisiä, minua alkoi väsyttää. Rupesin läähättämään, ja ihan pienesti murahdin äipälle, kun se oli nostamassa minua vielä yhteen syliin. Äippä ymmärsi, ja hyvästeli ihmiset. Jos vielä menemme tähän vierailupaikkaan, äippä ottaa minulle oman vesikupin mukaan, ja ehkä otamme pienen huilitauon osastojen välissä.

Lukukoiraharjoittelua kävin tekemässä minulle oudossa kirjastossa. Siellä oli aika monta minulle tuntematonta aikuista katsomassa harjoitteluani. Jouduin odottamaan aika pitkään ensimmäistä lukijaa ja vähän säikähdin, kun tyttö tulikin aikuisen kanssa. Minulta pääsi ihan pieni murahdus, mikä oli paha virhe, kun juuri tämä tyttö vähän pelkäsi koiria. Lukeminen onnistui kuitenkin oikein hyvin, kun äippä piti minut lyhyessä hihnassa, ja lukemisen päätteeksi tyttö vähän silitti  minua. Toinen lukija oli tottunut koiriin ja silitteli minua heti aluksi. Hän ei vielä osannut oikein hyvin lukea ja jännitti niin kovasti, että välillä hänen kätensä tärisivät. Huomasin sen ja vähän nuolin hänen sormiaan, että hän rauhoittuisi. Äippä myös kysyi häneltä kerran, jaksaako hän vielä lukea. Sitten jatkettiin. Molemmat tytöt kävivät vielä silittelemässä minua ennen kuin lähtivät takaisin koulun puolelle. Loppuaika olikin tylsää, kun ihmiset keskustelivat tilanteesta. Käyn vielä toisen kerran harjoittelemassa, ja vuoden alusta lukukoirailuni lähikirjastossa käynnistyy.

Toivotan hyvää ja herkullista joulua kaikille neli- ja kaksijalkaisille ystävilleni! Syökää hyvin, mutta kohtuullisesti, ettette sairastu! Me juhlimme joulua tänä vuonna Turussa Ninnin luona.

Ulkona on koko ajan niin pimeää, ettei äippä saa kunnon kuvia, joten joulutoivotuskuvani on parin vuoden takaa, kun lunta oli kuitenkin jonkun verran.

Minä ja Ninni koirapuistossa

Nyt aloitan joululoman ja palaan asiaan joulun jälkeen.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Kesä, jonka kerran elää sain...


Blogiystävämme Myrsky ja Tuisku ( http://myrskytuisku.blogspot.fi/) heittivät joku aika sitten haasteen kesästä kuvina. Meillä on ollut tässä kaikenlaista touhua, etten ole aikaisemmin ehtinyt paneutua asiaan, mutta nyt täältä pesee ja linkoaa. Miten muuten se kuivausrumpu liitetään tähän? No, meillä ei ole, joten ei se olekaan tärkeää.

Ihan aluksi oli muutama lämmin päivä, ja nautiskeltiin pihalla.




Sitten sää petti ja odoteltiin kesän alkamista kunnolla. Mökilläkin oli kylmää ja tuulista. Hiekkakuopalla tehtiin maansiirtotöitä poikien kanssa.






Nuno-serkkua ei palellut.



 
Kesäkuun 21. päivä täytin viisi. Äippä keksi asustaa minut nolosti, mutta maksalaatikko-nakkikakku oli hyvää.
 



 Palloleikit onnistuivat viileälläkin kelillä.





 


Parempia aikoja odotellessa katsottiin jalkapalloa, tai siis äippä katsoi.
 
 
 
 Kesän laatu parani huomattavasti, kun saimme vielä Allun ja Ninnin kavereiksi.



 
 







Viljo halusi palkkatyötä ja putsasi pihakiveyksen rakoja. Minä olin pomona. Viljon otsa oli paikattu, koska hän oli tapellut leirintämökin oven kanssa: ovi voitti.








 


Pojat rakensivat pihalle agilityradan. Paavo ohjasi mallioppimista hyödyntäen, mutta minä olin ovelampi ja kiersin esteen :) Harjoitusten päätyttyä halittiin. Jekku ja Hipsu olivat harjoituksissa mukana.
 

 


 
 


 
 
Pari näyttelyä käytiin. Eipä olisi ollut väliksi. Mikkelissä äipän ystävä Martina siisti minut ja myös esitti, Turun näyttelyssä oli myös Jiri, ja Elli esitti meidät. Ei SERTejä.
 
 



 
 


 
 
 
Loppukesästä oli välillä niin kuumaa, että sisällä oli mukavampaa.
 
 





 
Sitten alkoikin tulla jo syksy ja pääsimme metsäretkille vapaana juoksemaan.
 

 
 

 

Otsikosta jatkaen: mielestä ei haihdu milloinkaan.



 

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Me matkailijat

Käytiin taas Rautalammilla muutama päivä. Kahtena päivänä oltiin hotellilla miesporukalla, kun naiset olivat joissakin muissa touhuissa. Harmi, kun oli niin huonot kelit, ettei oikeastaan tehnyt mieli ulos ollenkaan. Käytiin kuitenkin.

Vuorenpeikon luolassa kävimme nauttimassa vuoren muorin herkkuja. Yhtään ei haitannut, vaikka piti kiivetä portaita.

Viimeisenä reissupäivänä oli parempi keli, ja pääsimme hotellin henkilökunnan kesämökille. Aika kovasti tuuli, laineet löivät rantakiviin, jotka sitten jäätyivät. Olin jo menossa rantaa tutkimaan, kun minulle karjaistiin SEIS! Jäykistyin niille sijoilleni, enkä uskaltanut enää mennä lähellekään rantaa.
En nimittäin ole mitenkään innokas avantouimari. Tai muukaan uimari, sen puoleen.


Loistomaastoa meikäläisten juosta.


Vaaralliset laineet!

Löysimme mökiltä koirankopin, joka piti tietenkin tutkia. Koiran hajua siellä ei ollut paljoakaan, kun kopin valtias on kuulemma muuttanut tuonilmasiin jo kauan sitten. Muita hajuja oli sitäkin enemmän. Ihan kelpo koppi.


Testasimme katon kestävyyden. Katto on olennainen kopin osa, koska sieltä näkee kauas.

Tutkimme myös sisätilat.
Retken päätteeksi tapasimme salamannopean ystävämme Ronjan, joka tällä kertaa suostui kuvattavaksikin. Ronja esitteli taas valtakuntansa. Sillä oli kylmän tuulen vuoksi takki päällä, mutta ei se näyttänyt vauhtia jarruttavan. Ihana Ronja!

Ronja Korvakoira.
Luksusmatka taas kerran.


PS Tänään kävimme äipän kanssa esittäytymässä lähikoulun opettajille lukukoirajuttuja varten. Kyllä riitti rapsuttajia. Toivottavasti koululaiset ovat yhtä mukavia kuin opettajat.
Yksi kaverikoirakeikkakin on tehty. Siellä minua vietiin sylistä syliin. Tykkäsin, ja minusta tykättiin.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Kaikkien alojen asiantuntijasta harjoittelijaksi

Nyt olemme saaneet luku- ja kaverikoirahommat käyntiin. Vähän kyllä petyin, kun kaikki ihmiset eivät heti ymmärtäneet, miten täydellinen ja kaikkien alojen asiantuntija-osaaja minä olen. Joskus on haittaa siitä, ettei osaa puhua ihmisten kieltä eikä kirjoittaa. Harjoitteluilla siis aloitamme.

Äippä on käynyt jo aika monta kertaa sekä luku- että kaverikoirahommissa ilman minua. Huomenna minä pääsen ensimmäistä kertaa mukaan kaverikoirahommiin. Kyllä vähän jännittää, kiitos kysymästä. En yhtään tiedä, minkä ikäisiä ihmisiä on vastassa. Äippä osti minulle ja Jirille uudet värikkäät pistolukkopannat ja remmit töitä varten, vaikka Jirin työt alkavat vasta myöhemmin. Niitä ei käytetä ulkona, etteivät likaannu. Kun ne otetaan naulasta, tiedämme, että lähdetään töihin. Huivit saa vasta sitten, kun harjoittelut on tehty. Laitan tähän kuvan remmeistä, jotta voitte kertoa, kumpi väri teidän mielestänne sopisi minulle paremmin. Jiri saa sitten sen toisen. Itse ajattelin ottaa lilan, se on minusta jotenkin miehekkäämpi.

Kuvaus ei kiinnostanut, joten jatkoin torkkuja, kun äippä kuvasi.

Yksi ei-niin-kiva juttukin tässä on edessä. Tänään on trimmi ja pesu, että olen huomenna edustuskunnossa. Kestän sen kuin mies, vaikka kyllä minä ensiksi annan äipän etsiskellä minua. Uskokaa tai älkää, mutta minä osaan muuttua täysin äänettömäksi ja näkymättömäksi, kun arvaan äipän suunnittelevan jotain kauneushoitotoimenpiteitä. Edes namit eivät saa minua pois piilosta, vaan äipän on etsittävä minut ja kiskottava esiin. Kiva leikki mielestäni.

Voimakaksikko oli viikonloppuna yökylässä, joten oli taas yötöitä. Lauantaina leivottiin porukalla snautseritorttuja. Pojat tekivät tortut, me siivosimme lattiaa ja äippä paistoi. Yhdessä söimme, nampsis!

Torttumestarit hommissa. Viljo testasi luumuhillon.











maanantai 16. marraskuuta 2015

Prinsessaviikonloppu ja pelastuspartio

 Ninni-serkku kävi viikonloppulomasella parin ihmisensä kanssa. Siitä on tullut oikea prinsessa tai leidi tai jotakin. Se ei ole  enää suuna päänä menossa yhtaikaa joka suuntaan, vaan harkitsee ensin ainakin sekunnin. Ja ilmoittaa kyllä selkeästi, jos sitä ei huvita leikkiä.

Mukavaa meillä oli joka tapauksessa. Jiri yritti villitä Ninniä, mutta sai aina välillä kuunnella leidin pikku murahduksia.

Lauantaina päästiin metsäretkelle. Mentiin Otavan Kirkkokiviä ( http://retkipaikka.fi/vapaa/otavan-kirkkokivet/ ) katsomaan ja eväitä syömään. Käpälämäen voimakaksikko oli mukana. Äippä ei lähtenyt mukaan, kun polku tiedettiin kiviseksi ja liukkaaksi. Keli ei ollut ihan vimpan päälle, joten jouduimme pukemaan haalarit päälle.

Kun päästiin perille, Ninni kiipesi korkealle kivien päälle. Minua vähän arvelutti, mutta eihän sitä nyt voi prinsessaa surkeampi olla, joten mekin kiipesimme. Mutta voi, korkealla alkoi huimata, emmekä Jirin kanssa uskaltaneetkaan laskeutua kiveltä. (Älkää vain kertoko kenellekään!) Lapset muodostivat pelastuspartion ja hakivat meidät pojat kiven päältä. Ninni oli rohkea ja hyppeli itse alas.

Kaikki kuvat Anna-Kaisa Kaukola


Korkealla käytiin.


Noloa, mutta tarvitsin pelastuspartiota.
 Lapset kävivät vielä luolassa, montakin kertaa ryömivät sen läpi, mutta sinne en sentään mennyt.


Viljo hyppäsi Allun reppuselkään, kun alkoi laiskottaa.


Kunnon ulkoilusta saa hyvät unet.
Jiri olisi halunnut lähteä Ninnin mukaan, parkkeerasi lomalaisten laukkujen viereen ja yritti näyttää mahdollisimman säälittävältä. Eivät ottaneet, eikä äippä olisi antanutkaan, kun meillä on nyt se kaverikoira opiskelu meneillään.

Ottakaa mukaan Ninnin kaveriksi, pliis! Äipän kuva.

Liian lyhyt oli mielestäni viikonloppu. Toisaalta kyllä, nyt on kelikin semmoinen, ettei viitsisi kirsuaan ulos pistää. On märkää, kylmää ja pimeää. Silloin on oma peti kullan kallis.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Liebster Award -haaste

Nathalie http://kaasnatenho.blogspot.fi/ laittoi meille Liebster Award -haasteen. Kiitän ja raapaisen tassulla maata.

 
Säännöt
1 Kiitä sinut haastanutta bloggaajaa ja linkitä hänen blogiinsa.
2 Vastaa sinut haastaneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3 Nimeä ja linkitä 11 Liebster Awardin ansainnutta blogia, jolla on alle 200 seurajaa.
4 Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille blogeille

Aioin ensin delegoida vastaamisen äipälle, mutta päätin kuitenkin tällä kertaa vastata itse.

1 Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi juuri nyt?
Äsken syöty aamuateria, jossa oli norminappuloiden lisäksi hirvenlihaa. Ninni-serkku tuli viikonloppukyläilemään, ja kohta päästään metsäretkelle.

2 Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?
Mitä se on?

3 Onko koirahistoriassasi jokin tapahtuma, joka vaikuttaa elämääsi yhä tai jonka haluaisit muuttaa?
Piski-sedän lähtö tuonilmasiin, kun olin ollut täällä kotona vasta kolme viikkoa. Mielelläni olisin pitänyt häntä turvamiehenä ja esikuvana paljon pitempään.

Piski 4-vuotiaana, siis ennen minun aikaani


4 Ihailetko jotain julkisuuden henkilöä?
Henkilöistä en tiedä, mutta Makkosen pojat ovat viisaita ja komeita.

5 Onko jokin koiristasi ollut ns elämäsi koira, miksi?
Minä itse tietenkin. Ai miksi? Voisin luetella ainakin ziljoona syytä, mutta ketä ne kiinnostaisivat.

Minä itse näyttelytrimmissä  2-vuotiaana.


6 Uskotko yliluonnolliseen?
En. Uskon ruokaan, mukaviin ihmisiin, erityisesti lapsiin ja hyviin koirakavereihin.

7 Mistä esineestä et voisi luopua?
Ruokakupista.

8 Elämäsi tärkein ohje, johon tartut vaikeissa tilanteissa?
Mikään asia ei ole niin vaikea, ettei ruoka maistu.

9 Onko sinulla haaverotua, jollaista et kuitenkaan voi ottaa, koska ko rotu ei sovi sinulle es luonteensa tai vaatimustensa vuoksi?
Keskari eli keskikokoinen snautseri olisi hyvä turvamies, mutta äippä ei suostu ottamaan.

10 Mikä oli lapsuutesi toiveammatti?
Agilitykoira, koska maminikin on sellainen.

11 Onko jokin arkipäiväinen taito, jota et hallitse, mutta haluaisit oppia?
Jääkaapin ja ruokakaapin oven aukaiseminen.

Tämmöisiä tänään, huomenna voi olla muuta mielessä.

Uudet kysymykset, jotka yritin muotoilla siten, että niihin voi vastata koira tai koiran ihminen:

1 Missä teidän perheenne koirat nukkuvat yönsä?
2 Mistä leluista teidän perheenne koirat tykkäävät eniten?
3 Mitä teidän perheenne koirat harrastavat?
4 Miten teidän perheenne koirat ovat saaneet kutsumanimensä?
5 Onko teidän laumanne pomo koira vai ihminen? Kuka?
6 Mikä on teidän perheenne koirien lempiruoka?
7 Mitä tekisit mieluiten huomenna?
8 Miten teidän perheenne koirat matkustavat?
9 Kiinnostaako kaverikoiratoiminta?
10 Tykkäävätkö perheenne koirat lumesta?
11 Milloin teille tulee uusi koira?

Haastan seuraavat 7 blogia, koska en keksinyt useampia sopivia:

Mudilan elämää http://schnauzezu.blogspot.fi/

Pieni suuri beagle http://pienisuuribeagle.blogspot.fi

Iivari määräkoera http://iivari-ilmaveivi.blogspot.fi

Ninni-naukserin tohinat http://ninni-naukseri.blogspot.fi

Kuuden käppänän elämää  http://kuudenkappananelamaa.blogspot.fi/

Stressaajan koirablogi  http://stressiajakoiruuksia.blogspot.fi/

Pullan päiväkirja  http://nellahpulla.blogspot.fi



sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Meistäkö kaverikoiria?

Kävimme eilen kaverikoiratestissä, jossa arvioitiin meidän koirien ja äipän soveltuvuutta kaverikoiratoimintaan. Alunperin testiin oli ilmoitettu vain äippä ja minut, mutta peruutusten vuoksi Jirikin arvioitiin, kun se kerran oli mukana. Meidät kaikki hyväksyttiin koulutukseen, mitä pidän jonkinlaisena ihmeenä Jiri-kakaran kohdalla ja vähän äipänkin. Minä tietenkin tiesin olevani sopiva tyyppi ihan mihin tahansa toimintaan, mutta hyvähän se on, että äippä arvioitiin, kun en kuitenkaan pääse mihinkään ilman äippää. Kyllä muuten, mutta ajokortti puuttuu.

Testi oli ihan lasten leikkiä, ja juuri siksi Jirikin sen sai suoritettua. Siinä piti vain kohdata erilaisia apuvälineitä käyttäviä ihmisiä, joista osa kyllä käyttäytyi tosi oudosti. Annoin silitellä ja rapsuttaa itseäni, kävin sylissä istumassa ja hulluinta tyyppiä pussasin suoraan suulle. Sitten vielä kilpailtiin samojen ihmisten suosiosta neljän koiran porukalla. No problem, kun kaikille riitti rapsuttelijoita. Me Jirin kanssa olimme tilaisuuden ainoat pojat, joten meille molemmille riitti ihanaa tuoksuteltavaa. Yksi tyttö irvisti Jirille, kun se meni ilman lupaa pyllyä haistelemaan. Oma vika.

Pitkäveteisyys on oikeastaan paras sana kuvaamaan tilaisuutta. Ensin ajoimme tunnin. Sitten odotimme autossa seuraavat puolitoista tuntia. Onneksi ei ollut kylmä. Olin ensimmäinen suorittaja, mutta jouduin sitten odottelemaan kolmen tytön suoritukset, että pääsimme siihen yhteistestiin. Sitten odoteltiin, että päästiin arvioitavaksi ja sen jälkeen sitä, että muut arvioitiin. Jiri odotteli omassa häkissä koko ykkösryhmän ajan. Jirin ryhmän kohdalla kuviot olivat samat, mutta minä odottelin häkissä. Lopulta päästiin pois ja ajettiin taas tunti kotiin. Neljä tuntia plus ajomatkat siihen meni.

Palkintoherkkuja ei siellä annettu, mutta diplomeiksi saimme Jirin kanssa pahvilaatikot. Äippä ei saanut muuta kuin papereita.
Kotona äippä pani pahvilaatikot lattialle meitä varten, ja Jiri alkoikin heti haistella ja tutkia. Minua ei kiinnostanut. Jotakin pusseja siellä oli, mutta ei avannut äippä ensimmäistäkään.

Ei kiinnosta! Ota se kuva, että pääsen nukkumaan.


Jiri kyllä jaksoi tutkia, mutta ei osannut itse avata.
Jiriä kiinnosti diplomin sisältö.
Rankka päivä. Hyvin nukuttiin.

Koulutuksen aloitan ensin minä äipän kanssa. Ihan pikkusen jännittää, kun en osaa lukea ja kirjoittaa. Onneksi on kuitenkin aina äippä mukana sihteerinä.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Haastemiehiä liikkeellä

Saatiin bloggaamisemme historiaa koskeva haaste blogikamu Iivarilta http://iivari-ilmaveivi.blogspot.fi/.

Aloitin blogin melkein heti kotiuduttani pentukodista tänne ikiomaan kotiin. Siitä on aikaa vähän yli viisi vuotta. Aluksi blogi oli osoitteessa http://aatu-hauva.vuodatus.net/. Kun ukkonen pisti vuodatuksessa hommat sikinsokin ja hävitti kuvatkin, siirtyi blogi nykyiseen osoitteeseen. Blogin sisällöstä vastaan itse korkeimman koirakohtaisesti, ulkoasun ja kirjoittamisen olen ulkoistanut sihteeri-äipälle. Joskus olen antanut äipälle ja pikkuveljelle luvan omien mielipiteidensä esittämiseen blogissani. He vastaavat omista mielipiteistään.

Bloggaan siksi, että olen niin mahtava tyyppi. Aluksi tarkoitus oli vain pitää lähipiiri selvillä tekemisistäni, mutta olen kyllä saanut muitakin lukijoita ja hirveän mukavia blogikavereita.

Minä olen siis Aatu, 5-vuotias musta-hopea kääpiösnautseriherrasmies. Vähän aikaa minulla oli kaverina musta keskarisetä Piski, joka kuitenkin lähti vaikean sairautensa vuoksi tuonilmasiin jo kolmen viikon kuluttua siitä, kun olin kotiutunut. Piski oli vastuuntuntoinen pennunkasvattaja, ja ehdin oppia siltä hyvin paljon. Kaipasin aluksi Piskiä kovasti.

Tässä kuvassa olen noin 9 viikkoa, Piski -setä 7 vuotta. Elokuu 2010 Kuva Anna-Kaisa Kaukola


Kolmisen vuotta sitten sain Tsekistä veljen, mustan rotutoveri Jirin, josta on ollut minulle paljon iloa ja vähän vaivaakin.

Jiri kotiutumistaan seuraavana päivänä marraskuussa 2012

Asustelemme kolmestaan äipän ja Jirin kanssa omakotitalossa. Vieraina käy varsinkin äipän lapsenlapsia perheineen ja koirineen. Lapsenlapsia on neljä, iältään 5 - 16 vuotta. Lapset ovat parasta (ruuan jälkeen), mitä tiedän. Serkkukoiria on tällä hetkellä viisi: suosikkimme, kääpiösnautserineiti Ninni, mudisisarukset Jekku ja Hipsu, berni Nuno ja laika Outa.

Me ja Ninni-serkku viime jouluna.


Bloggaamista aion jatkaa niin kauan, kun minulla on jotain sanottavaa. Siis kauan. Terveiset ja kiitokset kaikille lukijoille!

Haaste lähtee Wupelle http://prange.blogspot.fi/, Neralle http://nasujanera.blogspot.fi/, Milalle http://milanelamaa.blogspot.fi/ sekä veljeksille Resko ja Kasko http://kaapiosnautseri.blogspot.fi/.

1.Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa)
Saat osallistua vasta haasteen saatuasi
(ja haasteen voi toki myös pyytää jos tiedät jonkun saaneen sen)
2.Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi; miten blogi sai alkunsa,kuinka se on kehittynyt ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3.Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy,voit haastaa jonkun toisen.
4.Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haluat haastaa mukaan.
5. Mikäli olet Instagrammissa,käy halutessasi lisäämässä kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina.
Näin kaikki Instagrammissa olevat bloggarit näkevät,kenen kaikkien blogeissa tarinat ovat nähtävillä.
#Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Les Girls ja muuta mukavaa

Reissupoikia ollaan, vaikka ei ollakaan Mäntyharjulta kotoisin. Tällä kertaa huristeltiin Rautalammille. Siellä on se 5+  tähden koirahotelli. On siellä veli Eerokin, jota ei tavattu, mutta terveisiä toki saatiin. Eerolla on kaikki hyvin.

Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Kelit olivat loistavat, ruoka hyvää, ja herkkujakin saatiin. Vuorenpeikon luolassa oli mahtavat herkut kuten tavallista, vaikka itse vuorenpeikko onkin muuttanut tuonilmasiin. Muori meitä siellä herkuilla helli.

Metsäretkiä tehtiin kahtena päivänä. Käytiin hotelliväen mökillä Konneveden rannalla ja herkkumetsässä. Keppejä ja marjoja oli molemmissa paikoissa.

Koko reissun kohokohta oli kuitenkin tyttöjen tapaaminen. Ensin tavattiin rotutoveri Ronja mökkireissulla. Ronja esitteli meille pihapiiriään, mutta oli niin nopea käänteissään, ettei hänestä saatu kuvaa. Loistotyttö, toivottavasti tapaamme toistekin.

Lisää tyttöjä tuli sitten hotelliin. Lapista asti olivat matkanneet Hupi ja Utu. Hupi on sellainen vähän vanhempi ja melko määräilevä neitikoira, jonka älysimme heti jättää rauhaan. Ihan toista maata on ihana koiraneito Utu, joka jaksoi leikkiä meidän molempien kanssa (vaikka Hupi välillä komensi sitä olemaan hiljaa). Utua sai myös haistella ihan vapaasti, siis ellei kontrollifriikki Hupi ollut paikalla.


Konneveden rannalla. Jiri haluaa MINUN keppini.

En anna, häivy!

Etsi oma, tollo!
Herkkumetsässä. Utun keppi

Saako ottaa mukaan? Kuva Jorma Knuutinen
 
 

Eikö tuo ole vähän liian suuri? Kuva Jorma Knuutinen
 

Utulla on kauniit silmät ja viisas katse. Kuva Jorma Knuutinen

Hupi-neiti

Mustikoita oli vaikka lehmät söis. Oli puolukoitakin, mutta keskityin mustikoihin.
Kaikki hauska loppuu liian nopeasti, ja kotiin piti lähteä. Hupi ja Utu jäivät hotelliin, ja huhu kertoi että Rautalammin raikulityttö Nelli oli myös sinne tulossa. Olisi ollut kiva nähdä, miten Hupi pisti vallattoman Nellin ruotuun, jos pisti.