Kesä, jonka kerran elää sain...

Blogiystävämme Myrsky ja Tuisku ( http://myrskytuisku.blogspot.fi/) heittivät joku aika sitten haasteen kesästä kuvina. Meillä on ollut tässä kaikenlaista touhua, etten ole aikaisemmin ehtinyt paneutua asiaan, mutta nyt täältä pesee ja linkoaa. Miten muuten se kuivausrumpu liitetään tähän? No, meillä ei ole, joten ei se olekaan tärkeää.

Ihan aluksi oli muutama lämmin päivä, ja nautiskeltiin pihalla.

Sitten sää petti ja odoteltiin kesän alkamista kunnolla. Mökilläkin oli kylmää ja tuulista. Hiekkakuopalla tehtiin maansiirtotöitä poikien kanssa.







Nuno-serkkua ei palellut.

 

Kesäkuun 21. päivä täytin viisi. Äippä keksi asustaa minut nolosti, mutta maksalaatikko-nakkikakku oli hyvää.

 



 Palloleikit onnistuivat viileälläkin kelillä.





 





Parempia aikoja odotellessa katsottiin jalkapalloa, tai siis äippä katsoi.

 

 

 

 Kesän laatu parani huomattavasti, kun saimme vielä Allun ja Ninnin kavereiksi.

 

 

Viljo halusi palkkatyötä ja putsasi pihakiveyksen rakoja. Minä olin pomona. Viljon otsa oli paikattu, koska hän oli tapellut leirintämökin oven kanssa: ovi voitti.

 





Pojat rakensivat pihalle agilityradan. Paavo ohjasi mallioppimista hyödyntäen, mutta minä olin ovelampi ja kiersin esteen :) Harjoitusten päätyttyä halittiin. Jekku ja Hipsu olivat harjoituksissa mukana.

 



 





 

 





 

 

Pari näyttelyä käytiin. Eipä olisi ollut väliksi. Mikkelissä äipän ystävä Martina siisti minut ja myös esitti, Turun näyttelyssä oli myös Jiri, ja Elli esitti meidät. Ei SERTejä.

 

 





 

 

 

 

 

Loppukesästä oli välillä niin kuumaa, että sisällä oli mukavampaa.

 

 



 

Sitten alkoikin tulla jo syksy ja pääsimme metsäretkille vapaana juoksemaan.

 

 

 



 



Otsikosta jatkaen: mielestä ei haihdu milloinkaan.