Joulutervehdys

Hyvää ja erityisen herkkurikasta joulua kaikille nelijalkaisille ystävillemme palveluskuntineen!

 

 

 

Toivottavat Aatu ja Jiri sekä sihteeri-palvelija



Katkokakkija ja pätkäpissijä

Minä olen äipän mielestä katkokakkija ja Jiri pätkäpissijä. Vissiin kestää lenkit liian pitkään, kun pitää ruveta kavereitaan nimittelemään.
Minä kyllä kakin joka lenkillä monta kertaa, koska kakka on niin kovaa, että kakkiminen tekee kipeää. Varsinkin, kun ne anaalirauhasetkin välillä vaivaavat. Nyt minulle on annettu aamuruuan kanssa Levolacia, joka on kyllä helpottanut tulostamista. Levolac maistuu hyvälle. Jirikin saa osansa, kun se putsaa minun partani syönnin jälkeen.
Jiri on oikeasti pätkäpissijä. Se saattaa unohtaa pissimisen ja jäädä kuikoilemaan koipi pystyssä, jos jotain mielenkinntoista on näkemäalueella. Sitten on taas kohta pysähdyttävä pissille. Kyllähän minäkin merkkailen, mutta...

Talvi tuli ja talvi meni. Jäljelle jäi kirottu liukkaus, joka ei tunnu haittaavan äippää ollenkaan, kun sillä on ne Icebugit. Ei silti, ei me haluttaiskaan kenkiä.

Kuva on otettu silloin, kun oli se talvi ja piti ihan pukeutua nuoskalumivarusteisiin potkurilenkkiä varten.

 

 

 

Saatiin yhtenä päivänä hirvenluut kaluttaviksi. Työnjako oli sellainen, että äkkiä kalusin oman luuni melko puhtaaksi ja kävin sitten nappaamassa hitaammin syövältä Jiriltä puoleksi putsatun itselleni. Jiri oli ihan tyytyväinen, kun sillä vain oli joku luu. Vieläkin on vähän luunjämiä pihalla. Jiri saattaa muistaessaan pyytää yölläkin ulos hampaitaan harjoittamaan. Eipä tykkää äippä, ei. Minustakin yöt, ja pitkälle aamutkin ovat nukkumista varten.

 

 

 





 

 

 

 

Joulu tulla jollottaa, meillä on valvovia tontunsilmiä joka paikassa. Voi olla, ettei saada lahjoja.

 

 

 

 





 







Kuvat kehiin!

 Viimeinkin äippä on saanut yhden kuvankäsittelyohjelman toimimaan, ja me pääsemme taas framille. Koiran mielipiteeni on, että läppäriä ei olisi tarvinnut vaihtaa. Senkin rahan olisi voinut käyttää herkkuihin ja leluihin, mutta ei auta meidän murinat näissä asioissa.

Jiri on saanut perusteellisen trimmin. Ensin äippä otti pohjavillaa oikein urakalla, sitten Jiri kävi ammattitrimmarilla nypittävänä. Varattu kaksi tuntia riitti vain rungon nyppimiseen, mistä äippä jatkoi ensin nyppimällä, sitten vielä saksilla ja ajelemalla. Monta päivää kesti touhu, tosin vain 1 -2 tuntia päivässä. Jiri kesti kuin mies eikä pakoillut edes nähdessään trimmausvälineet liikkeellä. Nätti poika siitä tuli. Aluksi karvan puuttuminen selästä oudoksutti Jiriä, ja taisi sitä vähän palellakin, mutta manttelia se ei kuitenkaan olisi halunnut päälleen. No, tottuihan se siihenkin. Minä ehdin jo luulla päässeeni koko touhusta kuin koira veräjästä, mutta ei - kun Jiri tuli valmiiksi, oli minun vuoroni. Vähemmällä pääsin kuitenkin, koska minun turkkiani rullataan.

 

 

Pihapöydällä seisominen oli Jiristä vähän turvatonta, joten se veti takajalat mahan alle :(

 

Jirillä on mielestäni välillä outoja mielitekoja. Viimeksi se keksi, että keinuminen voisi olla mukavaa ja pyrki Paavon syliin keinuun. Uskokaa tai älkää, se tykkäsi keinumisesta niin, että nyt haluaa aina keinuun Paavon kanssa. Mitä kovemmat vauhdit, sen parempi.

,

                                          
                                           Kuvan ottamisen ajaksi keinu piti pysäyttää

Käytiin tässä Rautalammilla ja tehtiin siellä normaalit kuviot. Jorma viritti meille snautseripöydän, koska muuten emme olisi nähneet, mitä ulkona tapahtui. Siis jälleen loistava palvelu!

Höh, jotain häikkää on vieläkin kuvankäsittelyn ja blogin välillä, kun kuvien kokoa ei voi blogissa muuttaa eikä kuvatekstejä lisätä.

,

,

Aatun marraskuu

Ei siis vieläkään kuvia :(

Lorupuro alkoi taas pulputa, tässä tulee:


Aatun marraskuu

Vei syksyn sateet kesän pois.
Kurjempaa ei olla vois:
ulkona kun astelee,
sade kaiken kastelee,
kuraisiksi tulee tassut
pahempaakin, karvamassut.

Pimeää on melkein aina,
aurinko vain sunnuntaina
pikapikaa näyttäytyi,
sitten piiloon vetäytyi.
Paras ottaa unta palloon,
niin masennus ei pääse kalloon.

Elämää ilman kuvia

Äipällä on uusi läppäri, jossa ei vielä ole kuvaohjelmia. Ei kuvia tällä kertaa siis.

Meillä kävi lomalaisia viikko sitten, Ninnin koko lauma. Keleisssä ei ollut kehumista, mutta käytiin silti räntäisessä metsässä. Siellä oli yllättävän paljon hajuja, Onni-vehniskin oli ihan onnessaan kun pääsi kunnon metsään. Illalla se oli kyllä sitten aika kipeä ja äreä. Ninni ja Jiri juoksivat ja hyppivät ja ajoivat toisiaan takaa. Viljo väsähti ja kävi sammalikkoon makaamaan, Elli kantoi jonkin matkaa. Metsälysti loppui, kun  Rami haki Viljon takia auton lähemmäksi. Oltiinkin jo ihan märkiä.

Äippä ja pojat tekivät pihalle pujotteluradan aurauskepeistä. Innostuin kovasti ja suutuin, kun Jiri yritti tunkea radalle kanssani yhtäaikaa. Tuli pieni tappelu. Ninni istui ja katseli. Tytöt pitivät vähän tottistakin, mutta Ninniä ei homma huvittanut. Ne naiset!

Alisa kävi kahtena päivänä järvessä uimassa. Ihme tyyppi, minä en mene edes kesällä lämpimien vesien aikaan.

Jiri kävi trimmaajalla. Trimmaaja oli sanonut äipälle, että onpa harvinaisen hyvähermoinen koira. Se oli maannutt trimmauspöydällä ihan rentona ja vain vähän nostellut päätään, kun jotkut karvat olivat vähän tiukemmassa. Se on aika vähäkarvainen, paleleekin vähän.  Äippä ei kuitenkaan ollut ihan tyytyväinen ja on jatkanut nyppimistä vielä kotona. Ensi kerralla trimmiin pitää varata enemmän kuin kaksi tuntia.

Parempia kelejä odotellessa köllöttelen uunin edessä.

Tapahtui Turussa

Oltiin käymäseltään Turussa pari viikkoa sitten, Ninnin ja Onnin lauman luona. Mantan lauma oli menossa koko ajan, joten ei nähty, miten Jekku on kasvanut. Ninni haisi hyvälle, vaikka juoksu oli valitettavasti jo ohi.
Minulla oli siellä ihan tavallista, mutta Jirillä oli sitäkin vilkkaampaa, joten annan sanan Jirille.

Jiri kertoo:

Ohjelmaa oli niin, että pikku pääni oli mennä sekaisin. Ensin käytiin koirapuistossa, jossa oli tosi monta koiraa. Melkein ahdisti, vaikka isot olivat omalla puolellaan. Aatu kävi kyllä vähän väliä aidalla tekemässä tuttavuutta isompiensa kanssa. Me Ninnin kanssa ei.

Seuraavana päivänä mentiin Ellin ja Ninnin kanssa kouluun. Äippä kuskasi ja kuvasi. En ole ennen käynyt koulussa, joten minua vähän jänskätti. Siellä oli aika monta koiraa ja ihmistä. Ihmisistä yksi oli opettaja, joka antoi muille tehtäviä. Yritin kyllä arvailla, mitä Elli minulta halusi, mutta aina ei mennyt ihan oikein.

Koulualokkaana

Aluksi piti istua hiljaa paikallaan ja katsoa ohjaajaa, siis Elliä

Seuraava tehtävä oli seuraaminen. Ensin en ymmärtänyt.

Piankin oivalsin. Nami Ellin kädessä auttoi.

Sitten tuli  SEIS. Elli meni eteeni seisomaan, joten oli pakko pysähtyä.

Muut jutut onnistuivat minulta huonommin, joten sensuroin kuvat.

Ninni osasi paljon minua paremmin, mutta se ei ollutkaan koulussa ekaa kertaa.

Ninni seisoo paikallaan, vaikka Elli on kaukana.

Ninni noutaa.

Seuraavana päivänä oli match show, joka oli sekä minun että Ninnin mielestä vähintäänkin tylsää. Harjoittelu meni hienosti, mutta kun piti mennä oikeaan kehään, löin päälle lukkojarrutuksen kaikkiin neljään tassuun. Seisoin kyllä hienosti sekä maassa että pöydällä, annoin tuomarin katsoa hampaat ja kopeloida kroppaani, mutta juoksemaan en suostunut. Se siitä - sininen nauha. Järkytyksekseni jouduin vielä uudelleen kehään, mutta en juossut sittenkään. Äippä moitti tolloksi ja pisti tulevat oikeat näyttelyt vielä harkintaan. Ihan vapaasti! Ninni meni hyvin ja sai ensin punaisen nauhan, mutta isosta kehästä sekin järjesti itsensä nopeasti ulos.

Sitten Elli ja äippä vielä pitivät trimmajaisia, mutta väsyneitä kun oltiin, ei jaksettu vastustaa.

Pieni syyslaulu

Alkoi loruttaa. Vissiin perin Piski-sedältä loruvietin.

Vielä viime viikolla
suvituuli kuiski,
mutta tänä aamuna
taivas lunta huiski.
Miten tätä ymmärtää
voi pikku koiran pikku pää?

Onneksi on meillä uuni,
ja lämmitys on äipän duuni.
Siis uunin eteen lämpimään
käyn haukotellen lepäämään.

Kuva taitaa kyllä olla pentuajoiltani :)

Palatsivallankumous

Kotini on linnani, siis myös palatsini. Kummia kuuluu tästä palatsista: pikkuveli on noussut kapinaan. Vissiin ajatteli, että kun 1. vuosi tuli täyteen,  pitää alkaa valtasuhteita testaamaan.

Ruokakupilla tapahtui. Jiri saa enemmän ruokaa kuin minä. Melkein aina se on kuitenkin tyhjentänyt ruokakuppinsa yhtaikaa minun kanssani. Jostain syystä se yhtenä aamuna vähän hidasteli. Päätin, että loppuruoka kuuluu minulle (äippä oli selin). Hitsi, se hyökkäsi päälle ja näytteli niitä isoja hampaitaan. Ihan tosissaan. Fiksuna tyyppinä peräännyin, arvokkaasti tietenkin. Se tuli vielä perään! Poistuin areenalta ja katsoin vielä epäuskoisena perääni: pikkuveli hyppii kuonolle. Luulin sitä pehmopojaksi. Erehtyväinen olen minäkin. Pitäköön sapuskansa!

Muuten olemme kavereita edelleen. En kuitenkaan enää yritä myöskään sen nukkumapaikalle, vaikka miten mieli tekisi. Mitenkähän tässä pelissä lopulta käy?

Leikit onneksi sujuvat kuten ennenkin

Jiri täyttää vuoden

Pikkuveli täyttää vuoden. Pikkuveli on hyödyllinen, koska silloin on aina paikalla joku, jota voi käskyttää.

Jiri, 1 v

Jiri on maahanmuuttaja. Se on syntynyt Tsekissä tsekkiläisistä vanhemmista. Minäkin olen muuten puolitsekki, kun isäni on tsekki. Nykyään Jiri on Suomen koirakansalainen. Kansalaisuus tuli nopeasti, kun tarvittavat paperit saatiin Suomeen. Pentujen rekisteröinti on monessa maassa paljon hitaampaa kuin Suomessa, niinpä Jirikin tuli ilman rekkareita pelkällä passilla. Tai on väärin sanoa, että pelkällä passilla kun paperitavaraa oli noin 3 sentin nivaska. Osa oli tarpeen, kun piti todistaa, ettei Jirissä ole mitään tarttuvia tauteja. Miksi muuten sitten ihmiset saavat lennähdellä sinne tänne ilman mitään erityisiä terveystodistuksia? Osa paperinivaskasta oli erilaisia rahtikirjoja. Äippä sanoikin, että eipä ihme, että lento oheiskuluineen maksoi niin paljon, kun jo paperiakin oli sellainen nivaska. Kasvattaja maksoi kyllä lennon ja kulut Prahassa, mutta Helsingissä piti vielä lunastaa veli ulos.
Hyvin oli mennyt Jirin matka, vaikka se joutui olemaan boksissaan yli viisi tuntia, josta lentoaikaa oli vain noin kaksi tuntia. Heti lentoasemalla se oli häntää  iloisesti heiluttaen pyrkinyt boksista ulos. Ulos päästyään se teki pitkän pissan, ja otettiin sitten syliin kotimatkan ajaksi, koska boksin pehmusteet olivat kastuneet juomavedestä. Vähän haisi oksennuksellekin.

Kyllä se olikin pieni, kun se tuli. En minä varmasti ole koskaan ollut niin pieni. Iloinen ja reipas poika heti kotiin päästyään.

Jiri kotiintuloa seuraavana päivänä

Heti asettui pikkuveli taloksi

Meistä tuli nopeasti kavereita. Pari päivää kyllä luulin, että se voi mennä rikki. Kun se rupesi kuonolle hyppimään, ymmärsin, ettei se ole helposti särkyvää lajia, vaan sitä pitää vähän neuvoa. Joskus on pitänyt neuvoa vähän kovemminkin. Nyt en enää tiedä, enkä haluakaan tietää, millaista elämä olisi ilman pikkuveljeä.

Jirin näyttelyuraa ei ole vielä korkattu, vaikka se on tosi kaunis poika. Äippä on odotellut turkin kehittymistä, kun se oli aluksi kovin pehmeä. Trimmausten myötä karva on alkanut karkeutua, joten ehkä se ura vielä tänä vuonna aukeaa. Jyväskylässä ehkä.

Näin kaunis poika on meidän Jiri. Martina trimmasi.

Maastoasuiset marjaryövärit

Käytiin mökillä. Kivaa oli. Niin aina.

Ensin vähän tutkittiin paikkoja, kun äippä kanniskeli tavaroita paikasta toiseen. Käväistiin naapurissakin, kun siellä haisi tyttökoiralle. Se ei tykännyt meistä, joten palasimme omalle reviirille. Meitä ei kehuttu, vaikka ihan itse palasimme. Niin väärin!

Lähdettiin äipän kanssa metsään saalistamaan. Metsäretkillä, ja muutenkin mökillä meidän pitää pukeutua maastoasuihin, kun äipän mielestä maastoudumme muuten liian tehokkaasti.

Valmistaudumme metsäretkelle maastoasuissamme

 

 

 Ensimmäiseksi saalistimme heinää. Ei kehuttu. Äippä keräsi kanttarelleja. Ja herkkutatteja. Olen kuulemma pienena ollut ihan hulluna herkkutatteihin. Pitäisikö uskoa? Maistoin, eipä ollut kummoista. Seuraavaksi äippä keräsi vähän puoliraakoja puolukoita. Maistoin ja sylkäisin. Jiri löysi mustikoita. Hyökkäsin samalle puskalle, kun luulin, ettei muualla ollut. Oli kuitenkin, ja paljon. Kyllä me pojat riivimme mustikoita. Äippäkin keräsi vähän ja suuttui, kun menimme samalle mättäälle. Marjaryöväreiksi nimitti meitä.

Kaakkurit lensivät kaakattaen ylitsemme. Jiri säikähti niin kovasti, että pysähtyi niille jalansijoilleen. Äippä taputteli Jiriä ja sanoi, että niin hänkin oli säikähtänyt kuultuaan kaakkurien lentokaakatuksen ensimmäistä kertaa.

Palasimme metsästä mökille kuumissamme ja väsyneinä. Äippä keitti kahvit, mutta me saimme vain vettä.
Asetuimme mökin rapulle lepäilemään. Jiri ei jaksanut kauaa lepäillä, vaan oli kuulevinaan rapinaa mökin alta. Sitä piti vahtia.

Hiiri, myyrä vai turha luulo?

 

 

Veneitä meni myös. Niitäkin Jiri vahti, etteivät tulleet liian lähelle. Kokematon reppana vahtii koko ajan, eikä ymmärrä kunnon torkkujen merkitystä.

Venepoliisi työssään

 

 

Jiri aikoi myös saunoa äipän kanssa, mutta livahti kiireesti pois saunasta, koska siella haisi pesuvedelle.

Kun tulimme illalla kotiin, Jiri päästi iloulvonnan. Luuli vissiin, ettei äippä osaa kotiin takaisin. Tai sitten se luuli, että tänään on kuoroharjoitus.

Kielletyt leikit

Meillä on oma piha, jossa saamme touhuta niinkuin haluamme. Melkein paratiisi. Täysi paratiisi on tietysti mökillä, kun siellä ei ole aitaakaan vapautta rajoittamassa.

Jotkut asiat on kuitenkin kielletty pihallakin:

1 Kaivaminen, erityisesti kukkapenkkien. Ei juuri haittaa, kun emme ole kontiaisia. Miksi muuten kontiainen sitten saa kaivaa ihan vapaasti?

2 Ylenmääräinen ohikulkijoiden haukkuminen. Ei haittaa minua, Jiriä kyllä.

3 Talon nurkkien, puutarhakalusteiden ja lelujen merkkaaminen. Emme ymmärrä, mutta tottelemme, koska puita ja puskia riittää.

4 Siilien ahdistelu. Ei haittaa minua, kokemus opetti. Jiri ei ole vielä saanut lähikosketusta siiliin.

5 Kanankakkarakeiden syöminen. Emme ymmärrä, koska nehän näyttävätkin ruokanappuloilta. Erittäin maukkaita, suosittelen teillekin. Syömme salaa, vaikka se yleensä vaatii vähän sitä kiellettyä kaivamistakin.

6 Kielletyt pallot. Tätä emme ymmärrä ollenkaan, mutta tottelemme tässäkin asiassa.

Kielletty pallo A

 Pallo A. Kaunis, houkutteleva, mutta myrkyllinen. Maistuu pahalle. Tiedän, koska maistoin kerran. Nämä pallot äippä heittelee pihalta pois sitä mukaa, kun niitä poksahtelee maasta.

Kielletty pallo B

Pallo B. Kahdella tavalla houkutteleva: kiiltävä pallo, johon syttyy illalla valo, ja juuri sopivan näköinen merkkausjalusta. Mikäpä olisi mukavampaa, kun käydä pimeällä nostamassa koipea lyhtytolppaan. Koirien ikiaikainen oikeus on meiltä otettu pois. Nämä pallot ovat kyllä kukkapenkissä, joka on meiltä muutenkin kiellettyä aluetta. Tottelemme, koska meitä vahditaan.

Olemme kuitenkin onnenpoikia, koska luvallisten tekemisten lista on liian pitkä kirjattavaksi.

PS Jiri teki kakat sisälle, kun ei halunnut mennä ulos sateeseen. Äippä ei tykännyt, enkä oikeastaan minäkään.

Ensihoitoyksikkö Partanen & Partanen 24/7

Hoitoalalla yksityistämiseen kannustetaan, joten mekin perustimme virman. Erikoistuminen on myös nykyaikaa, me olemme erikoistuneet lapsien hoitoon.
Kun lapsia on yötä, päivystämme yöt lastenhuoneessa, päivällä siellä, missä lapset kulloinkin ovat. Olemme siis paikalla sekunneissa, kun ensihoidon tarvetta ilmenee. Viimeksikin, kun Viljoa alkoi keskellä yötä itkettää, olimme salamavaudilla paikalla. Minä nuolin varpaita ja Jiri naamaa. Itku loppui, äippä myöhästyi. Myöhemmin samana yönä Viljolle tuli kylmä, joten pujahdin peiton alle kylkeen lämmittämään. Sitten nukuimme hyvin pitkälle aamuun, vaikka Jiri yritti välillä meitä herätellä. Ehkä se vain tarkisti elintoimintoja.

Unihäiriöiden lisäksi hoidamme ammattitaidolla pienemmät haavat. Haavanhoitopakettiin kuuluu haavan puhdistus ja itkun tyrehdyttäminen. Ihan kaikkeen emme kuitenkaan pysty. Lääkekaappi on esimerkiksi niin korkealla, että piti hälyttää takapäivystäjänä toimiva äippä hakemaan yskänlääkettä, kun Paavoa yskitti ihan liian kovasti.

Äippä sai kyllä hoitaa oman mahatautinsa ihan itse, siihenhän ei mitään ensihoitajia tarvita.

Ensihoitaja Aatu Vähäpartanen

 

 

Ensihoitaja Jiri Suurpartanen

Kun yritystoiminnassa on tärkeää olla useita tukijalkoja, on meillä myös pari muuta virmaa: Ulkovahtipalvelu Haukkujat ja Lattianpuhdistuspalvelu Nuolijat.

Taksamme kaikissa palveluissa ovat kohtuulliset: täysi ylöspito ja riittävästi rapsutuksia. Laskentatoimen hoitaa äippä, jonka puoleen voi kääntyä veroja ja maksuja koskevissa asioissa.

Mieskuoro Ulvojat hakee lisää jäseniä

Olemme perustaneet mieskuoron ja aiomme osallistua seuraavaan Suomen paras kuoro -kilpailuun. Olemme yrittäneet pitää asian äipältä salassa, mutta lauantaiaamuna, kun äippä oli lähdössä Käpälämäen voimakaksikon kanssa johonkin autolla, aloitimme ulvonnan hieman liian aikaisin. Ehkä myös vähän turhan kovalla äänellä, kun ottaa huomioon avonaiset ikkunat. Äippä palasi, ja saatiin satikutia, siis huutoa. Odotimme sitten, että auto lähti pihasta, ja aloitimme uudelleen.

Kuorossamme on toistaiseksi vasta kolme jäsentä: minä, Jiri ja naapurin Mio, joten vahvistusta kaivataan.

Mio on 17-vuotias, rotua mix

Kuorossamme kaikki fakit ovat jo edustettuina: minä olen baritoni, Jiri tenori ja Mio basso. Hakijoiden fakilla ei ole siis väliä, kunhan on halua ja taitoa ulvoa kuorossa. Kuoroa johtavat kaikki vuorollaan.
Koeulvontatilaisuuksia järjestetään tarpeen mukaan, juryna ovat kuoron perustajajäsenet. Yhteyttä voi ottaa tämän blogin kautta.

Kaikki mukaan ulvomaan kuorossa!

Heinäkuussa syödään heinää ja marjoja

Ja oikein urakalla syötiinkin alkukuusta, kun odotettiin marjojen kypsymistä. Sitten tietenkin oksennettiin myös ja kakittiin piitkiä ja roikkuvia.
Marjat taisivat tulla tänä vuonna aikaisin. Mustikkametsässä ei ole juuri käyty, mutta niitä on onneksi tullut ämpäreissä kotiin. Nyt ovat marjat kypsiä myös pensaissa. Olemme ahkerasti auttaneet äippää marjojen poimimisessa. Olen syönyt kaikki saatavilla olleet karviaiset, lopulta piti nousta kahdelle jalalle kurkottelemaan, kun alaoksat tyhjenivät. Joitakin marjoja on jäänyt oksien väliin, niin hullu en sentään ole, että sinne kuononi työntäisin. Jiriä en laske karviaispensaisiin, ne ovat minun saalistusaluettani. Tyytyköön mustaherukoihin, joita se kyllä innolla syökin.

Karviaispuskan vartijana saa olla yötä myöten

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minä vahdin, Jiri leikkii

 

 

 

 

Omenatkin alkavat putoilla. Raakoja ovat, maistelin vähän. Taidan odottaa, että kypsyvät.

Käväistiin Herkkulammilla, herkkuja saatiin. Muuten ollaan enimmäkseeen oltu kotosalla ja leikitty pihalla, välillä kahdestaan ja välillä Käpälämäen voimakaksikon kanssa.

Jiriä trimmataan nyt joka päivä, tai ainakin melkein, kun siltä pitäisi saada pohjavilla minimiin ja kunnon turkki kasvuun. Sääliksi käy pikkuveljeä.

Minun rakkain palloni otti ja kuoli. Roskikseen haudattiin. Niin hyvää palloa ei voi olla toista.

Olin aika pieni, kun sain palloni

 

 

Uinnin jälkeen kuivatellaan

Tuosta edellisestä postauksesta oli yksi kuva pudonnut pois. Se tulee tässä.

Ninni tietää, miten korvat ja parran saa kuiviksi

Jiri kävi taas katselemassa näyttelyhommia. Sanoi, että kuuma oli. Enpä olisi halunutkaan mukaan. Tuliaisiksi näyttelystä Jiri toi itselleen trimmaajan ja minulle pari keskarityttöä. Toinen tytöistä haisi NIIN hyvälle, että juoksin koko ajan sen perässä. Siitäköhän se tulee se sana: juoksuaika?
Jiristä lähti hirveästi karvaa, vaikka äippä oli just edellisenä päivänä raapinut pohjavillaa. On se nätti poika, tuo meidän Jiri.



Timmaajana äipän ystävä Martina



Partaset käyvät koulua

Lapsilla on kesäloma, mutta meillä koiraeläimillä kesä on kouluaikaa. Tytöt pitivät meille, myös Ninni Pikkupartaselle koulua melkein joka päivä täällä ollessaan. Oli tottiskoulua, agikoulua ja uimakoulua. Tämä viikko on ollut lomaa. Tarpeeseen tuli loma, sen verran sinnikkäitä olivat kesäkoulumme opettajat.

Agiratoja lapset rakensivat käsillä olevista tarpeista: rottinkikepeistä, puutarhakalusteista, ämpäreistä, muovikoreista, hulavanteesta ja parista Ikean tunnelista. Tosi vaihtelevia ja kiinnostavia olivat radat sekä minun että Ninnin mielestä. Jiriä kiinnostivat lähinnä putket ja jonkin verran pujottelurata. Ninni on tosi nopea, mutta minä hyppään korkeammalle.

Tottiskoulussa ainoa kiinnostava asia oli namipurkki. Jiri kyllä oppi maahanmenon ja seuraamisen. Noutaminen on meidän miesten mielestä akkojen hommaa, mutta ei Ninniäkään hirveästi kiinnostanut. Jalkapallon noudan kyllä käskemättäkin, jos vain joku viitsii sitä potkia. Olen aika hyvä toppari, harvoin menee pallo ohitseni, vaikka miten yritetään minua harhauttaa.

Uimakoulu olikin sitten enempi kakaroitten hommaa. Minähän en uimaan mene, ainakaan vapaaehtoisesti. Uida kyllä osaan, vieläpä erittäin nopeasti. Tuli taas todettua, kun äippä kantoi minut järveen. Ninni ui emäntänsä kanssa ihan vapaaehtoisesti, ja Jiri järveen houkuteltuna. Kaikki me osaamme uida.



Ninni ui sujuvasti ja paljon

  


Tuu, Jiri uimaan. Löysin kivan kepin







Jiri kävi kukkapenkissä, kukkaispoika

Kouluviikkojen päätteeksi Jiriä trimmattiin. Jirin mielestä trimmaus kesti liian kauan, joten ihan valmiiksi ei tullut.



Jiri trimmattuna.

 Tytöt ja Ninni lähtivät jatkamaan lomaansa omaan kotiinsa. Me jäimme tänne pihamiehiksi, kun äippä yrittää etsiä kukkia rikkaruohojen ja lehtokotiloitten seasta. Jiri söi yhden lehtokotilon, ei kuulemma ollut hyvää, ja vatsakin meni vähän sekaisin.


Kesämiehet Partanen viettävät juhannusta

Kesä tuli. Sihteeri ei ole ehtinyt päivittää, kun joutui kyökkipiiaksi. Sanoi hän. Olen kyllä nähnyt häntä monessa muussakin hommassa. Kaikki johtuu siitä, että meidän iloksemme talo on raikunut ja pullistellut lasten ja Ninni-serkun leikeistä melkein koko kesäkuun. Voi olla, etten itsekään olisi ehtinyt blogata kaiken vahtimisen, suojelun ja kurinpidon vuoksi. Nyt on huusholli kuitenkin hiljennyt ja elämä käynyt tylsähköksi.

Juhannus oli taatusti kesän kohokohta. Oltiin mökillä. Meitä koiria oli viisi: minä, Wilma-beagle, Ninni-serkku, Jiri ja Nuno-serkku. Wilmaa lukuunottamatta saimme temuta vapaasti, koska emme lähteneet pois omalta tontilta. Ainakaan naapuriin asti. Lapsia oli neljä ja palvelusväkeä (aikuisia) kolme. Ilma oli hyvä, ehkä turhankin lämmin, itikoita ei juuri lainkaan ja paarmojakin vain kohtuullisesti. Nuoriso: Ninni, Jiri ja Nuno uivat, varsinkin Nuno, joka oli koko ajan menossa järveen. Leikittiin kepinriistoa ja muuta mukavaa. Minä kävin etsiskelemässä Piski-sedän hirvenluukätköjä. Nyt ei löytynyt. Isolle kivellekin kiivettiin.

Kiveltä näki (ja haistoi) hyvin kesäkeittiöön

Saatiin erikoisruokaa: keitettyjä kuoreita, nampsis. Tietenkin päivystimme myös pöydän alla, kun ihmisväki söi. Saalista tuli aika vähän.
Yhteiskokko oli tavalliseen tapaan Pienellä Kissaluodolla turvallisen matkan päässä rannasta. Isot liekit ja sankka savu. Rannalta katsojien lisäksi kokkoa tuli ihailemaan toistakymmentä venekuntaa.



Jiri vahtii kokontekijöitä rantakalliolla


Reipas toiminta väsytti välillä. Onneksi saimme valita lepäilypaikkojamme vapaasti.



Me Ninnin kanssa pihakeinussa



Ninnille kelpasi riippukeinukin




Wilma pihatuolissa

Nuno ja Jiri tykkäsivät nukkua mökin alla, joten heistä ei ole kuvia.
Lapset soutelivat, ja Ninni halusi ja pääsi mukaan. Veneliivit tietenkin kaikilla.



Ninni tähystää

Juhannuksen jälkeen alkoi ankara koulujakso kotona: agilitya, tokoa, temppuja ja uimakoulua. Niistä myöhemmin.

Ai se Partanen? Meidän uudet lempinimet: Aatu Vähäpartanen ja Jiri Suurpartanen. Syyn arvannette.

Vintiöt viilettävät

On taas tullut reissailtua. Vaihtelu virkistää myös meitä vintiöitä. Meillä on äipän autossa boksi, jossa me matkustamme. Monen  ihmisen mielestä se näyttää ahtaalta, ja onhan siellä kyllä aika tiivis tunnelma. Aluksi Jirillä oli oma boksi, mutta se ei viihtynyt yksin, joten otin sen omaani kaveriksi. Hyppäämme heti boksiin, kun takaluukku aukeaa. Jirillä on yleensä niin kiire, ettei se ehdi odottaa boksin luukun aukaisemista. Matkan ajan nukumme kylki kyljessä hipihiljaa. Paitsi jos tulee pissahätä, silloin alamme vingahdella.

Jiri haluaa kaikissa kuvissa etummaiseksi

Turussa käytiin. Juhlittiin Alisan 10-vuotissynttäreitä. Juostiin pihalla Ninnin ja Onnin kanssa. Välillä moikattiin Hilma-pupua, joka oli muuttanut kesämökkiinsä. Sielläkään ei olisi saanut mennä kukkapenkkiin, mutta minkäs teet, kun melkein koko piha on yhtä kukkapenkkiä.

Iitulla käytiin trimmissä ja tarkastamassa uusi serkkumme, mudipoika Jekku. Rento ja mukava tyyppi, ei uskoisi mudiksi.

Päästiin koirapuistoonkin. Onni-setä ei päässyt, kun sillä oli selkä kipeä. Naukseriporukalla siis oltiin. Pienten koirien puolella ei ollutkaan muita kuin me kolme, mutta aidan takana isojen puolella kävi useitakin isoja tyyppejä, joita moikattiin aidan läpi. Lenkkeilijöitä oli liikkeellä paljon, emme jaksaneet ihan kaikkia haukkua.



Tervehdyksiä vaihdetaan aidan läpi

Joku oli unohtanut puistoon pallon. Jiri merkkasi se omakseen.


Kyllä koipi nousee

Me ollaan Ninnin kanssa melkein kuin kaksoset :)

Jiri kävi Ninnin seurana koiranäyttelyssä turistina. Ninniä vähän moitittiin asioista, jotka vielä kehittyvät. Hassua, kun Ninni on vasta 10 kuukautta. Jiri oli käyttäytynyt näyttelyssä hyvin ja oli loppupäivän ihan naatti.

Käytiin mökilläkin. Siellä tuuli kovasti, joten ötököitä oli vain kohtuullisesti. Jiri tiikeriloikkasi rantakalliolta järveen. Kukaan ei tiennyt, osaako se uida, ja pelastusliivit olivat vielä autossa. Se varmaan luuli, että siinä oli jäätä niinkuin viime mökkikäynnillä. Vähän se oli järkyttyneen näköinen, mutta ui sitten kiireesti rantaan. Snautseria ui Jiri, siinä yritetään pitää etutassut kuivina, mistä seurauksena on hirveä läiskytys ja räpiköinti.
Kastui se siinä, mutta tuuli ja hepulijuoksu kuivattivat sen pian.

Uusia seikkailuja tässä odottelen.

Vappurieha Rautalammilla

Käväistiin taas Rautalammilla. Hotellimme oli paikallaan, samoin henkilökunta. Palvelu pelasi, ja herkkuja saatiin. Kävimme myös vuorenpeikon luolassa. Jiri ei suostunut kävelemään rappuja ylös, joten se kannettiin. Minua nolotti, onneksi kukaan vieras ei nähnyt. Vuorenpeikko emäntineen oli kotosalla, ja herkkuja saatiin.

Vappuaattona äippä pumppasi meille muutaman ilmapallon. Muistin heti, mistä on kysymys ja tein nopeita hyökkäyksiä palloja vastaan, perääntymistie avoinna. Kaksi palloa sain tapettua. Jiri ei välittänyt palloista. Saimme uusia lelupalloja, puhkeamattomia, vuorenpeikon emännän tekemiä. Jiri tykästyi niihin, tosin vasta kotona. Aattokeli oli aika ikävä: kylmä ja sateinen. Juhlittiin sisällä, herkkuja saatiin. Vissiin kaikki muutkin juhlivat sisällä, kun kylänraitillakin oli hiljaista. Yhden gorillan kyllä näimme, mutta sekin vain naureskeli.

Vapunpäivänä lähdettiin retkelle jonkun mökille Konneveden rannalle. Keli oli tuulinen ja kylmä. Tulipahan karvat ja korvat tuuletettua.

Korvatuuletus Jirin tapaan



Siellä mökillä oli sitten se vappurieha. Huomasin heti autosta päästyä, että rannassa on pari sorsaa. Äkkiä sinne, Jiri viivana perässä. Ne eivät lähteneetkään mihinkään, ja huomasin, että ne ovat häkissä. Siellä hyppelivät ja riehuivat. En sitten viitsinyt kastella tassujani, ja tultiin muihin hommiin. Ihmiset huomasivat vasta vähän myöhemmin, että sorsat ovat rysässä. Siitä seurasi sitten puhelinsoittoja mökin omistajalle ja suuri pelastusoperaatio, joka tehtiin juuri tervatulla veneellä . Me jouduimme tarkkailemaan tilannetta rannalta.Kun rysän luukku avattiin, toinen sorsa pelastautui lähtemällä lentoon, mutta toinen vain ui edestakaisin rysässä. Lopulta se lähti turvaan sukeltamalla. Kaikenlaisia huolimattomia kalamiehiä!

Hyvänä puolena kalamiehen mökillä retkeilystä oli, että löysimme erinäisiä kalan pyrstöjä ja päitä. Salaa yritimme syödäkin, mutta heti kiellettiin. Onneksi saimme muita herkkuja.



Jiri löysi pyrstön, mutta minä sen vein

Ihan vahingossa kävin järvessäkin, ja jalat kastuivat. Tuuli kuivasi äkkiä, vaikka olikin kylmä.


Tassunkuivatusta laiturilla

Mökillä oli paljon isoja kiviä. Kiipeilin kivien päälle ja etsin kivien alta myyriä. Ei löytynyt.



Myyrätyössä

 Seuraavana päivänä käytiin sitten toisella mökillä, Konneveden rannalla sekin. Siellä oli mukavan näköisiä jäälauttoja ihan rannassa. Ketteränä poikana hyppäsin sellaiselle. Olisittepa kuulleet sen huudon, mikä äipästä ja sen siskosta lähti, kun huomasivat. En ymmärrä, mutta tulin kuitenkin samaa tietä pois. 

PS Varmaan jo arvaattekin, miksi Rautalammilla on niin mukavaa. Oikeastaan se voitaisiin nimetä uudelleen Herkkulammiksi.