Ilo irti Puulan jäällä!

Viimeinkin saimme mukavat ulkoilukelit. Bonuksena saimme vielä Paavon tänne pariksi yöksi, kun hän on vielä toipilas kovan flunssan jälkeen eikä voinut lähteä Viljon ja isän kanssa pelimatkalle. Onneksi toipuminen oli kuitenkin niin pitkällä, että pääsimme lenkille Puulan jäälle. Ei tarvittu Pomppia eikä tossuja, mahtavaa. Fleecenutut kuitenkin laitettiin, kun Jirillä on vielä trimmin jäljeltä olematon runkokarva.

Joku mukava ihminen oli käynyt auraamassa kävely-/luistelulenkkejä mönkijällä. Ja joku vähemmän viisas pilkkimies oli käynyt tekemässä muutaman avannon keskelle väylää, ja siitä tietenkin oli noussut vettä jäälle. Jouduimme sitten vähän kiertelemään. Hangessa ei kuitenkaan tarvinnut rämpiä. Paavo ja Jiri kyllä juoksivat hangessakin. Niiltä varmaan puuttuu joku järjen osa, vaikka kivaa niillä näytti olevan.

Lenkin jälkeen väsytti, mutta kun Paavo järjesti sisällä namietsintää, olimme tietenkin heti juonessa mukana.

Tämä on sitä oikeaa koiranelämää!

Juoksukisa,

jonka Jiri voitti.



Jotkut harrastivat umpihankiliikuntaa. En minä. Eikä äippä.



Erityisterveiset  Typylle ja Hipulle:Tämmöistä on nyt täällä meidän päässä Puulaa.

Siperia 30 päivässä?

Kävi näin, ettei meidän tarvinnut lähteä mihinkään matkailemaan, kun Siperia tuli tänne. Monta päivää se on jo täällä viihtynyt, ja monta on vielä tiedossa. Toivottavasti ei kuitenkaan tule se 30 päivää täyteen, kun alkaa tämä sisäinen  elämä jo vähän kyllästyttää.

Ulkoilut ovat viime päivinä olleet pikapyrähdyksiä pihalla tai viiden minuutin remmilenkkejä. Ei luista potkuri eivätkä pyöri Harley Parkinsonin pyörät, mutta meidän tassumme tekevät vinhaa liikettä kevyellä maakosketuksella. Jiri pyrkii etenemään kolmella jalalla, kun se ei halua tossuja jalkaan.

Enimmäkseen pötköttelemme vuoroon sängyssä ja omilla peteillä.Sisälläkin on vähän viileähköä, joten pidämme villapaitoja päällä. Jiri varsinkin on viluinen, kun se trimmattiin tiistaina.  Välillä vahdimme pihan lintuja ikkunasta. Nekin ovat niin kylmissään, ettemme ole viitsineet pelotella niitä haukkumalla. Paitsi harakoita.



Näin me pojat poseeraamme ;)

Meillä on vahtivuorot, annoin Jirille pitemmät.

Työrintamallakin on tapahtunut. Minä olen käynyt kaksi kertaa lukukoiraharjoittelussa ja Jiri kerran kaverikoirahommissa. Hyvin menivät molempien harjoittelut.


Terveisiä Iivarille, Myrskylle ja Tuiskulle

Varokaa, pojat, ettei teille käy näin. Melkeinpä joudumme mekin varomaan.

Kivoja lumileikkejä kaikille ystävillemme jalkojen lukumäärään katsomatta!

Meitä Pompotetaan!

Vuodenvaihteen pakkasennusteet tekivät äipän hulluksi: se osti meille alennusmyynnistä Pompat. Siis karvavuoriset manttelit. Siis hän, joka ei koskaan käy alennusmyynneissä. Sanoi, että se on eri asia, kun nettikaupasta ostaa. Vai niin?

Kuvasta voitte päätellä, mitä mieltä olemme näistä vermeistä. Pompan alla meillä on villapaidat, joista me kyllä tykätään. Niitä pidämme sisälläkin, jos on viileää. Kylmässä autossa ne ovat tosi mukavat. Minulla on tossutkin, kun anturani ovat palelevaista sorttia. Jiri ei tossuja tarvitse.

Salamavalo vääristää värejä: oikeasti Pompat ovat petrolinsiniset.

No, onhan ne lämpimät, mutta onko ihan pakko mennä ulos tulipalopakkaseen. Osaamme kyllä pika-asioinnit tarvittaessa.

Sihteeri: Tässä Iivarin äipän pyytämä tossukuva. Talvitossut ovat fleeceä (mikä tahansa fleece, käytettykin sopii) ja kurakelin tossut sadetakkikangasta. Leikkaan ensin kankaasta nelikulmiot, joissa leveys on säären ympärysmitta + 2 cm ja korkeus varpaasta 2 - 3 cm yli kinteren. Käännän pussiksi ja pyöristän alanurkat. Ompelu kapealla siksakilla nurjalta. Kantata ei tarvitse. Kiinnitys ponnareilla, joista litteät ovat parhaita. Ponnari kiristetään kaksin- tai kolminkerroin napakaksi, mutta ei liian kireäksi. Sopivan ponnarin löytäminen voi olla koko homman vaikein asia.  Takajalkojen tossut ovat vähän leveämmät. Eikun tietenkin etujalkoihin tarvitaan isommat tossut.

Vuosi vaihtui pakkassäässä

Vuosi vaihtui, jotkut ammuskelivat, mutta so what. Me vietimme viihtyisää iltaa hyvässä seurassa. Ninni-serkku on ollut Alisan kanssa koko joululoman, ja mudit Hipsu ja Jekku emäntineen tulivat uudenvuoden juhlintaan.

Harmi kyllä, Jekun kanssa kemiat eivät nyt oikein pelaa, kun Jiri murahti Jekulle heti kättelyssä. Minultakin menivät välillä sekaisin Hipsu ja Jekku ja murisin vahingossa Hipsulle, mikä ärsytti Jekkua. Ihmiset sitten eristivät meidät ja mudit. Ninni sopii molempiin porukoihin.

Kaikki on kuitenkin ihan OK, ellei oteta lukuun näitä pakkasia, joihin emme ole vielä tottuneet.

Kuvien kera toivotamme oikein mahtavaa tätä vuotta ja paljon uusia seikkailuja kaikille ystävillemme!

Aluksi komennot kaikuivat kuuroille korville. Me vasemmalta alkaen: Hipsu, Jekku, Ninni, minä ja Jiri

Hipsu ja Jekku ovat sisaruksia samasta pentueesta

Arvatkaa, missä namit ovat.

Jiri RRRRakastaa Alisaa