jos oikein silmin katsotaan...

Tänään ei ollut tuomarilla oikeat silmät käytössä. Tämä on minun vaatimaton karvainen mielipiteeni.

Tämän päivän näytäntö Turun kv. näyttelyssä, tuomarina Adam Ostrowski, Puola. Näyttämöllä tänäänkin Jiri ja Elli. EH, AVK2.

Kilpakumppanit olivat suurelta osin samat kuin eilen, ja sijoituskin oli sama.

Tuomarin lausunto: Good type. Masculine head, correct bite. Excellent neck. Tailset too low.
I'd prefer better topline, front- and backlegs. Too soft coat. Correct movement.

Vapaa käännös: tyypiltään hyvä. Maskuliininen pää, oikea purenta. Erinomainen kaula. Häntä kiinnittynyt liian alas. Mielestäni ylälinja, etu- ja takajalat saisivat olla paremmat. Liian pehmeä karva. Liikkuu oikein. Rodunomainen käyttäytyminen.

Jirin kilpailu-ura ei pääty tähän, koska parikin arvostettua kasvattajaa tykkäsi kovasti Jiristä.

Kuvaaminen oli haasteellista, koska valoa oli vähän, mutta vauhtia paljon. Tulos on se mukainen.

Elli ja Jiri etummaisena, tuomari selin.

 

 

Epätarkka kuva, josta kuitenkin saa käsityksen Jirin kauniista liikkeistä. Ja lievästä takakorkeudesta liikkeessä.

Jiri muuten haisi molempina päivinä näytännön jälkeen niin mielenkiintoisesti tytöiltä, että minua harmitti, kun en päässyt mukaan. Komeana poikana olisin tietenkin hurmannut kaikki nartut ja vienyt kaikki pokaalit. Aina ei voi ymmärtää, mitä äipän päässä liikkuu. Luultavasti ei mitään.

Huomenna ajellaan kotiin.

Me ollaan sankareita kaikki...

Jiri on näytäntökierroksella. Tänään oli ensimmäinen näytäntö Kääpiösnautsereiden erikoisnäyttelyssä Turussa. Jiri näyttelee avoimessa luokassa. Tällä kertaa avoimessa luokassa oli kolme (mies)näyttelijää. Päärooli meni muualle, mutta  Jiri nappasi sivuosa-Oscarin. Kirjainyhdistelmä EH, AVK2. Tuomarina Paul Scanlon Irlannista. Näin hän arvioi Jirin:
Good for breedtype, good length & foreface, good eye, like a little more back scull, ears good be smaller, well developed forechest, a little out in elbows, would like better defined  withers, rises slightly over the loin, angulation OK - behind. Coat texture could be harsher, moves freely. Normal behaviour for breed.

Vapaa käännös: Hyvää rotutyyppiä, hyvä pituus ja kuono-osa, hyvät silmät, Kallon takaosaa saisi olla enemmän, korvat voisivat olla vähän pienemmät, hyvin kehittynyt rinnan etuosa, hiukan ulos kiertyvät kyynärpäät, säkä voisi olla paremmin erottuva, hieman takakorkea, kulmaukset OK - takana. Karva voisi olla rakenteeltaan karkeampi, liikkuu hyvin. Rodunomainen käyttäytyminen.

Äippä on tyytyväinen, samoin Elli, joka oli näyttämöllä Jirin kanssa.

Pari yleiskuvaa näyttelystä vähän ennen kehien alkamista:

Näyttämökuvaa Jiristä ei ole, koska äippä ei voinut mennä kehän laidalle esitystä häiritsemään.

Näytäntökierros jatkuu huomenna Turun kansainvälisessä koiranäyttelyssä.

Lunta tupaan

Saatiin sitten lunta. Vähintäänkin riittävästi, sanoo äippä, joka enimmäkseen tekee lumityöt. Nyt tuli niin paljon muutamassa päivässä, että apuakin tarvittiin ja myös saatiin. Käpälämäen Kaivu ja Kuljetus Veljekset Hatakka oli värvännyt isänsäkin mukaan. Kyllä siinä lumi lensi, kun kolme miestä oli työn touhussa.

Me Jirin kanssa pakenimme sisälle pahinta lumimylläkkää. Siitä ei tullut kiitosta, koska meidän mukanamme tuli melkoisesti lunta tupaan. Jouduimme pesuhuoneeseen sulatukseen. Yritimme valittaa kohtelusta, mutta ei auttanut. Eivät vissiin olleet äipällä korvat kuunteluasennossa. Loppujen lopuksi siinä lämpimällä lattialla oli ihan mukava makoilla rajujen ulkoleikkien jälkeen. Jiri jopa kuorsasi. Äipälle annoimme kiitospusut, kun se lopulta tuli pyyhkeen kanssa kuivaamaan meitä.

Lumimyräköiden jälkeen on ollut mukavaa leikkiä pihalla puhtaassa lumessa, vaikka ainahan siitä tulee uutta lunta tupaan. Kyllä äippä joutaa lattioita ja meitä kuivaamaan. Voimakaksikko on ollut monena päivänä leikkimässä kanssamme, välillä yhden ja välillä kahden miehen voimin. Parasta on se, kun pojat eivät koskaan kyllästy heittelemään lumppareita ilmaan. Enkä minä ottamaan niitä kiinni. Kiinniottoprosenttini on vähintään 95, pistäpä paremmaksi. Jiri toimii yleisönä.

 

Koppi!

Hitsi, yksi pääsi karkuun



Minkä niistä haluat minun ottavan kopiksi?

Pihalla on tietenkin myös hajupolkuja ja -tunneleita, kun hiiret ja myyrät ovat käyneet lintulautojen alta ruokaa hankkimassa. Kiinniottoprosenttini on toistaiseksi nolla, mutta ehkä jonakin päivänä onnistaa. Työtä on riittänyt myös harakoiden ja varisten haukkumisessa pois pikkulintujen ruokintapaikoilta. Haukkuisimme kyllä mielellämme myös oravat, mutta äippä kielsi. Haukumme silti vähän aina kurren nähdessämme. Niin paljon on pihatöitä ollut, että ohikulkijoiden vahtiminen on melkein unohtunut. Koirista kyllä ilmoitamme aina. Ja kissat saavat peräänsä mahtavat haukut silloin harvoin, kun niitä näkee. Pitäneekin tähän todeta, että kissantorjuntaprosenttimme on erittäin korkea. Varmasti ylivoimainen näillä kulmilla. Sen verran harvoin niitä näkee.



Etsivätkö pojatkin hajutunneleita?

Täällä on hajutunneli!

Reissu on taas tiedossa, Turkuun mennään. Jiri käy parissa näyttelyssä, minulla on ihan lomareissu. Kiva nähdä Ninniä ja tyttöjä, miksei Onnia ja Hilmaakin, vaikka ne eivät meistä juurikaan välitä.
Mudilassa on varmaan vähän kummallista, kun Manta-täti ei ole siellä enää meitä pompottamassa.
Reissutunnelmissa jo olemme. Kaksi yötä kotona, ja sitten lähdetään.

Arvotaan seuraava nimi

Myrsky ja Tuisku laittoivat haasteen, jossa kysellään nimien antamisesta. Tässä tulee:

Aatu
Virallinen nimeni on Ticklen's Armas Aadolf, josta sitten vääntyi Aatu. Äipän mielessä oli nimeä valitessa eräs erittäin cool, edesmennyt  mäyräkoiraherra Aatu, joka ei koskaan suonut silmäystäkään vastaansa tulleille muille koirille. Minäkin aina välillä yritän olla yhtä välinpitämätön vieraiden koirien ja ihmisten suhteen, mutta ei se aina onnistu - valitettavasti.
Virallisesta nimestä olisi mukavasti vääntynyt myös Arska, mutta nimen oli jo käyttänyt eräs edeltäjistämme.
Olen ihan tyytyväinen nimeeni. Se on lyhyt ja napakka eikä kaimoja ole ihan joka talossa.



Tässä olen 9 viikon ikäisenä nassikkana

Jiri
Virallinen nimeni on Ball Boy Androis. Ball Boy on äipän keksimä nimi, joka viittaa sukuni pallohulluuteen. Sitä väännellen piti tulla myös käyttönimi, mutta minäpä en ollutkaan pätkääkään kiinnostunut palloista. Nimi ei siis olekaan aina enne. Seuraava nimivaihtoehto oli Beetu tai Peetu, mutta nämä hylättiin, kun naapurin ihmiskolmosista yhden nimeksi tuli Eetu.
Tässä vaiheessa jo hieman turhautunut äippä alkoi etsiä tsekkinimeä, kun kerran olen tsekkipoika. Sieltä nimeksi valikoitui Jiri, joka on mielestäni ihan käypä nimi. Minulla on kaimoina useita oikein menestyneitä tsekkijääkiekkoilijoita, joista yhdellä muuten on kääpiösnautseri samasta kennelistä kuin minä. Olen ylpeä nimestäni, mutta lätkää en kuitenkaan aio pelata.

Tämmöinen naskali olin 9 viikon ikäisenä



 

Piski
Edesmenneen Piski-setämme (keskikokoinen snautseri) nimi tuli tavallaan takaperoisessa järjestyksessä. Äippä oli varannut pennun jo vuotta ennen, kuin se syntyi. Jostain syystä häntä olivat alkaneet kypsyttää ns hienot nimet King, Rex, Prince jne, ja hän päätti, että erittäin hienosukuisen koiran kutsumanimeksi tulee Piski. Ihan vain, että näkisi näyttelyissä ihmisten ilmeet, kun kehästä poistuu voittajana Piski. Viralliseksi nimeksi tuli sitten tätä mukaillen Biscuit (Wanhan Purolan Biscuit), koska kyseessä oli B-pentue. Piski herättikin sittemmin hämmennystä näyttely-yleisöissä, koska asteli kehästä useammankin kerran voittajana "Hyvä Piski!" -huutojen saattelemana.

Piski puolivuosikkaana tärkeimmän lapsi-ihmisensä kanssa
 





Yhteisnimenä meillä on Partaset. Ensin se oli Pojat, mutta kerran äippä huusi kiukkuisena pihalle: "Pojat SEIS!" Välittömästi pysähtyi yhteensä 6 paria jalkoja, joista kaksi paria kuului ihmispojille, ja tuli siis tarve erottaa ihmispojat ja meidät toisistaan. Ihmispojat jäivät pojiksi, ja meistä tuli Partaset.

 

Meillä on tietenkin myös jos jonkinlaisia tilannenimiä. Niistä tärkein on Ensihoitoryhmä Partanen & Partanen 24/7, joka kertoo meidän tärkeästä työstämme hädänalaisten hoitamisessa.



 

 

 

 

 

 

 

 



Ratkiriehakas joululoma

Joulu tuli ja meni. Ihan rauhallista ei ollut, kun käytiin jouluaattona Pöllönpesällä ja siellä oli muitakin. Pöllömuori on tullut niin vanhukseksi, ettei enää lennähtele pois pesältään. 93 vuotta, sanoo äippä. Niin pitkälle en osaa laskea. Loput joulupäivät menivät kaikessa rauhassa kotona ja lenkeillä äipän kanssa. Erikoisherkut (kalkkunaa, lanttu- ja porkkanalaatikkoa) tekivät meille juhlan.

Heti joulupyhien mentyä meille aukesi taivas: Ninni ja Turun tytöt tulivat joululomalle. Heti aloitettiin Ninnin kanssa riehuminen, ja pian jouduttiin pihalle jäähdyttelemään. Jiri on kyllä minua sitkeämpi riehuja, ne vetivät Ninnin  kanssa ympyrää toisiaan jahdaten yöhön asti. Välillä painivat ja leikkivät vetoleikkejä. Me molemmat rakastetaan Ninniä ihan kybällä.



Ninni-serkku, meidän rakas prinsessamme



Istuskellaan kuusen alla palkinnon toivossa

 

Mahduttiin samaan petiin, kun oikein yritettiin, palkinnon toivossa tietenkin

 Maanantaista keskiviikkoon meillä meillä oli Paavokin riehumassa ja keskiviikkona vielä Viljokin. Ei ollut pulaa lenkittäjistä eikä leikkikavereista, ja rapsutuspalvelu sisällä pelasi loistavasti. Uudenvuoden aattona oli hyvä minua inhottava (lumipaakut jaloissa :( ) nuoskakeli, mutta lapsilla oli hauskaa. Pihalle ilmestyi oikea Lumi-Nella, siis hevonen. Siihen ei saa nostaa koipea, sanoivat. Riehuminen väsytti kovasti meitä koiria, emmekä olleet kovinkaan innokkaita varhaisia aamunousijoita.

Kuvassa Mummolan Hevosystäväin seuran jäsenet Viljo ja Alisa

Raketteja ampuilivat, yksi pommi jysähti ihan meidän nurkalla, mutta me vain leikittiin ja välillä torkuttiin. Ei sentään lähdetty tyttöjen kanssa kylälle ihan etulinjaan. Yksi meidän edeltäjistämme, Arska-PBGV, oli ollut niin innokas rakettien ihailija, että istui ikkunassa aina koko aattoillat, ja pää seurasi rakettien kaarta. Ai, mikä PBGV? Äippä sanoo, että se on koirarotu Petit basset griffon vendeen. Älytön nimi rodulla, itse tykkään kääpiösnautseri -nimestä. Siinä on sekin ovela juttu, että jotkut erehtyvät luulemaan meitä pehmeiksi sylikoiriksi.

Nämä loman viimeiset päivät ovat olleet vähän tylsempiä, kun kelit eivät oikein ole meidän mieleen. Ulkona on oltu vain peruslenkkien verran, ja pihariehumiset on siirretty sisälle. Huomenna tämä lysti sitten loppuu, kun viedään Ninni ja tytöt junalle kotimatkaa varten. Onneksi tapaamme taas tammikuun lopulla, kun me menemme Turkuun viemään Jiriä näyttelyyn.