maanantai 23. maaliskuuta 2015

Taidetta, jota koirakin ymmärtää

Ystävämme Alisa, 11-vee on taas kerran tehnyt taidetta koirista. Teemakin on ajankohtainen, kun Mudilan tädit Manta ja Liinu ovat hiljattain siirtyneet tuonilmasiin.


Kuvassa ovat siis Kauhulan koirat Onni ja Ninni, Mudilan Manta, Liinu ja Jekku sekä tietenkin me.
Manta on jo saanut siivet ja on topakkana vahdissa pilven päällä, jos vaikka näkyisi peuroja. Liinulla on vasta sädekehä ja se on sopeutumassa elämään tuonilmasissa. Jekku on hämmentynyt tätien lähdöstä. Onni kyttää jonkun voikkaria, Jiri juoksentelee iloisena, ja Ninnillä ja Aatulla on pientä silmäpeliä.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Vastahankainen vaeltaja

Iitu ja Jekku olivat täällä lomailemassa. Yhtenä päivänä Iitu sanoi, että nyt lähdetään koirien kanssa oikealle metsälenkille. Meikäpoika innostui heti, orjien mielestä vähän liikaakin, kun ei tahtonut pää mennä oikeasta reijästä pantaan.

Metsässä piti aluksi mennä vähän matkaa remmeissä tietä pitkin. No problem Jekulle ja minulle, mutta Jiripä löikin liinat kiinni, ja ilmoitti, ettei hän lähde auton luota mihinkään. Ilmassa tuntui ihan selvästi palavien käämien hajuja, ja Iitu veikin Jirin autoon ja jätti sinne tyhmäilyään miettimään.


 
Vastahankainen vaeltaja

Me Jekun kanssa saimme pitkänpitkän metsälenkin. Välillä oli kuitenkin sen verran lunta, että päätin astella Iitun jalanjäljissä. Liian lähellä kuulemma. Metsässä on talvellakin kaikenlaista kivaa kuten myyrien ja hiirien hajuja, joskus pupun papanoita ja oikein hyvällä onnella voi löytyä ketun kakkakin. Nyt ei löytynyt. Erikokoisia keppejä löytyy aina. Tämänkertainen oli vähän liian iso haaste Jekullekin, joten sinne se jäi.

Jekku vielä haasteen kimpussa.


Kuvat Iitu

 
 

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Meren rannalla tuulee ja surullinen uutinen

Käytiin reissussa taas. Tällä kertaa etelässä, pääkylän Katajanokalla, kun meillä on siellä ystäviä. Kelit eivät kyllä suosineet: joka päivä tuuli niin, että pelkäsin korvieni irtoavan, parina päivänä satoikin. Koirapuistoon ei sitten päästy, mutta muuten lenkkeiltiin pitkin ja poikin koko Skattalla ja lajitovereita tavattiin, jopa yksi rotutoveri. Tyttöjen hajuja olisi voinut olla enemmänkin.

Parasta oli kuitenkin miesten ilta, jota vietimme isännän kanssa, kun naiset lähtivät teatteriin. Sohvalla retkotettiin kaikki kolme ja katsottiin töllöä. Rapsutuksia tuli kuin automaatista. Kaikki sohvat, tuolit ja sängyt olivat luvallisia paikkoja. Nukkumapaikankin sain valita itse, isäntäväen välissä pötkötin.

Me miehet. Kuva Kaisu Lindström


Lenkin jälkeen päikkärit. Kuva Kaisu Lindström
Kotimatkalla poikettiin vielä kylässä kerrostalossa. Hissillä piti mennä. Emme pelänneet, vaikka hissi oli niin pieni, että hyvä kun mahduimme kerralla. Käyttäydyimme hyvin emmekä haukkuneet, kun käytävässä liikkui ihmisiä ja postinkantaja. Metelin nostimme vasta, kun niitä alkoi tulla ovesta sisään. Sekin meni väärin, kun tulijat olivat äipänkin tuttuja. Äippä olisi voinut sanoa etukäteen, että vain tuttuja tulee ovesta. Meille tulijoiden odotusolettamus on aina: rosvoja liikkeellä.

Tänään tuli sitten se surullinen uutinen. Mudilan aatelinen prinsessa Liinu lähti tänä aamuna tuonilmasiin Manta-tädin ja muiden tuttujen seuraksi. Syynä oli alunperin tapaturma, jossa Liinun yhdestä jalasta katkesivat kaikki jänteet eikä ensimmäinen leikkaus onnistunut jalkaa korjaamaan. Uusi leikkaus olisi ollut mahdollinen, mutta paraneminen olisi vaatinut niin pitkän ajan liikkumatta, ettei urheilullisen Liinun pää olisi sitä kestänyt. Liinu oli minusta mukava tyttö, vaikka Jiri vähän pelkäsi sitäkin. Hyvää matkaa Liinulle!

Edesmennyt ystävämme Liinu. Kuva Eeva-Stiina Hatakka