Meren rannalla tuulee ja surullinen uutinen

Käytiin reissussa taas. Tällä kertaa etelässä, pääkylän Katajanokalla, kun meillä on siellä ystäviä. Kelit eivät kyllä suosineet: joka päivä tuuli niin, että pelkäsin korvieni irtoavan, parina päivänä satoikin. Koirapuistoon ei sitten päästy, mutta muuten lenkkeiltiin pitkin ja poikin koko Skattalla ja lajitovereita tavattiin, jopa yksi rotutoveri. Tyttöjen hajuja olisi voinut olla enemmänkin.

Parasta oli kuitenkin miesten ilta, jota vietimme isännän kanssa, kun naiset lähtivät teatteriin. Sohvalla retkotettiin kaikki kolme ja katsottiin töllöä. Rapsutuksia tuli kuin automaatista. Kaikki sohvat, tuolit ja sängyt olivat luvallisia paikkoja. Nukkumapaikankin sain valita itse, isäntäväen välissä pötkötin.

Me miehet. Kuva Kaisu Lindström



Lenkin jälkeen päikkärit. Kuva Kaisu Lindström

Kotimatkalla poikettiin vielä kylässä kerrostalossa. Hissillä piti mennä. Emme pelänneet, vaikka hissi oli niin pieni, että hyvä kun mahduimme kerralla. Käyttäydyimme hyvin emmekä haukkuneet, kun käytävässä liikkui ihmisiä ja postinkantaja. Metelin nostimme vasta, kun niitä alkoi tulla ovesta sisään. Sekin meni väärin, kun tulijat olivat äipänkin tuttuja. Äippä olisi voinut sanoa etukäteen, että vain tuttuja tulee ovesta. Meille tulijoiden odotusolettamus on aina: rosvoja liikkeellä.

Tänään tuli sitten se surullinen uutinen. Mudilan aatelinen prinsessa Liinu lähti tänä aamuna tuonilmasiin Manta-tädin ja muiden tuttujen seuraksi. Syynä oli alunperin tapaturma, jossa Liinun yhdestä jalasta katkesivat kaikki jänteet eikä ensimmäinen leikkaus onnistunut jalkaa korjaamaan. Uusi leikkaus olisi ollut mahdollinen, mutta paraneminen olisi vaatinut niin pitkän ajan liikkumatta, ettei urheilullisen Liinun pää olisi sitä kestänyt. Liinu oli minusta mukava tyttö, vaikka Jiri vähän pelkäsi sitäkin. Hyvää matkaa Liinulle!

Edesmennyt ystävämme Liinu. Kuva Eeva-Stiina Hatakka