Taikaviittoja ynnä muuta

Syksy on tullut: kylmää, märkää, pimeää näyttäisi enimmäkseen olevan. Minua ei aina huvittaisi lähteä ulkoilemaan, mutta ei tunne armoa äippä. Ei, vaikka itsekin valittaa kurasta ja märästä ja sanoo, ettei meidän pukemisemme ole mitenkään helppoa. Onko pakko pukea? Kysyn vaan. Vastauskin tuli: kurapuvut ja tossut tai suihkuun lenkin jälkeen. Ei sitten ollutkaan vaikea valita.

Kurahousut, ja minulla vielä tossutkin





 

Äippä halusi parantaa meidän näkyvyyttämme ja hommasi meille uudet taikaviitat, kun entiset ovat kovassa käytössä kuluneet. Jiriin iski sahapukkihalvaus, kun uusi viitta puettiin, mutta onneksi ulkona vaiva parani. Nämä ovat mukavammat päällä kuin entiset. Pimeällä meillä on taikaviittojen lisäksi valot, ja silloin äipälläkin on taikaviitta valoineen.

Kun on kunnon taikaviitta, näkyy aina.

 Lukukoirailu on päässyt hyvin vauhtiin. Nyt syksyllä lukijat ovat tuttuja jo keväältä. Ikäväkseni kuulin, että osa lukijoista oli jo viimeistä kertaa, kun lukuvuoro vaihtuu toiselle toppuluokalle. Sielläkin on onneksi ennestään tuttuja lukijoita. Äippä kertoi myös, että pääsen esiintymään valtakunnalliseen lukukoiraseminaariin marraskuussa. Odotan kovasti, että tapaisin siellä ihanat kollegani Sylvin ja Typyn, mutta äippä sanoi, että seminaari on tarkoitettu koirien ohjaajille ja muille asiasta kiinnostuneille ihmisille. En ymmärrä: LUKUKOIRAseminaari!

Vähän on haikeaa, kun tämä lukija oli viimeistä kertaa.

Tänään on tarjoilu ollut myöhässä. Äippä sanoo, että kelloja on siirretty ja nyt on normaaliaika. Minun mielestäni kellot ovat entisillä paikoillaan  eikä tarjoilun hitaudessa ole mitään normaalia.
Vastalause!

Äippä siivoili askartelulaatikkoa ja löysi sieltä tällaisen kuvan meistä koiraserkuksista agihommissa. Ei hassumpaa, vaikka Hipsu onkin oikaissut radalta palkintokorokkeelle omavaltaisesti. Tämä on minun mieleistäni taidetta.



 

 



 

 

 

 

 

 

Autolla ajetaan varovarovasti...

Reissattiin taas. Meillä oli serkustapaaminen Turussa, sekä koira- että lapsiserkuksille. Mahtava reissu.

Kotona autoon lastattiin äipän ja meidän lisäksi Voimakaksikko ja kaikkien meidän tavarat. Vähän teki tiukkaa, mutta kyllä kaikki tarpeellinen, esimerkiksi meidän ruokamme mahtui.

Eka yö oltiin Mudilassa mudiserkkujen: Jekun, Hipsun ja Pullervon luona. Jekku komensi meitä, ja Pullervo yritti kiusata, mutta Hipsu oli mukava kuten aina. Iitu vei Voimakaksikon ja mudit aksaamaan. Paavo oli ohjannut Jekkua, joka kuitenkin teki välillä jekkuja ja karkasi Iitun luo.

Aamulla lähdetiin Kauhulaan, jossa oli sitten lapsiserkusten tapaaminen. Koiraserkuista siellä asuvat tyttöystäväni Ninni ja Olga-russeli, joka tykästyi enemmän Jiriin. Ei hyvä, koska Jiri ei tykästynyt Olgaan, vaan yritti pomottaa sitä. Fiksuna koirana Olga poistui paikalta.

Paljon oli taas ihania uusia hajuja lenkeillä haisteltavana. Melkein meinasi seota polla, kun oli niitä erikoisen hyvänhajuisia tyttöjen viestejä.

Potrettiin ei saatu mudeja eikä vanhinta lapsiserkkua, joka muuten vietti 17-vuotissynttäreitään.

Tässä koko joukko, paitsi yksi tyttöserkku ja mudit.

Reissu oli melko pikainen, koska Voimakaksikon koulun takia kotiin piti tulla jo sunnuntaina. Mutta kyllä vain lyhyetkin reissut virkistävät.
Sitäpaitsi huomenna lähdetään taas tien päälle. Käymme Haukivuorella lukukoirahommissa ja sitten Rautalammille. YESS!