keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Heinäkuussa syödään heinää ja marjoja

Ja oikein urakalla syötiinkin alkukuusta, kun odotettiin marjojen kypsymistä. Sitten tietenkin oksennettiin myös ja kakittiin piitkiä ja roikkuvia.
Marjat taisivat tulla tänä vuonna aikaisin. Mustikkametsässä ei ole juuri käyty, mutta niitä on onneksi tullut ämpäreissä kotiin. Nyt ovat marjat kypsiä myös pensaissa. Olemme ahkerasti auttaneet äippää marjojen poimimisessa. Olen syönyt kaikki saatavilla olleet karviaiset, lopulta piti nousta kahdelle jalalle kurkottelemaan, kun alaoksat tyhjenivät. Joitakin marjoja on jäänyt oksien väliin, niin hullu en sentään ole, että sinne kuononi työntäisin. Jiriä en laske karviaispensaisiin, ne ovat minun saalistusaluettani. Tyytyköön mustaherukoihin, joita se kyllä innolla syökin.

Karviaispuskan vartijana saa olla yötä myöten                  
Minä vahdin, Jiri leikkii    




Omenatkin alkavat putoilla. Raakoja ovat, maistelin vähän. Taidan odottaa, että kypsyvät.

Käväistiin Herkkulammilla, herkkuja saatiin. Muuten ollaan enimmäkseeen oltu kotosalla ja leikitty pihalla, välillä kahdestaan ja välillä Käpälämäen voimakaksikon kanssa.

Jiriä trimmataan nyt joka päivä, tai ainakin melkein, kun siltä pitäisi saada pohjavilla minimiin ja kunnon turkki kasvuun. Sääliksi käy pikkuveljeä.

Minun rakkain palloni otti ja kuoli. Roskikseen haudattiin. Niin hyvää palloa ei voi olla toista.

Olin aika pieni, kun sain palloni  


maanantai 8. heinäkuuta 2013

Uinnin jälkeen kuivatellaan

Tuosta edellisestä postauksesta oli yksi kuva pudonnut pois. Se tulee tässä.

Ninni tietää, miten korvat ja parran saa kuiviksi
Jiri kävi taas katselemassa näyttelyhommia. Sanoi, että kuuma oli. Enpä olisi halunutkaan mukaan. Tuliaisiksi näyttelystä Jiri toi itselleen trimmaajan ja minulle pari keskarityttöä. Toinen tytöistä haisi NIIN hyvälle, että juoksin koko ajan sen perässä. Siitäköhän se tulee se sana: juoksuaika?
Jiristä lähti hirveästi karvaa, vaikka äippä oli just edellisenä päivänä raapinut pohjavillaa. On se nätti poika, tuo meidän Jiri.


Timmaajana äipän ystävä Martina


lauantai 6. heinäkuuta 2013

Partaset käyvät koulua

Lapsilla on kesäloma, mutta meillä koiraeläimillä kesä on kouluaikaa. Tytöt pitivät meille, myös Ninni Pikkupartaselle koulua melkein joka päivä täällä ollessaan. Oli tottiskoulua, agikoulua ja uimakoulua. Tämä viikko on ollut lomaa. Tarpeeseen tuli loma, sen verran sinnikkäitä olivat kesäkoulumme opettajat.

Agiratoja lapset rakensivat käsillä olevista tarpeista: rottinkikepeistä, puutarhakalusteista, ämpäreistä, muovikoreista, hulavanteesta ja parista Ikean tunnelista. Tosi vaihtelevia ja kiinnostavia olivat radat sekä minun että Ninnin mielestä. Jiriä kiinnostivat lähinnä putket ja jonkin verran pujottelurata. Ninni on tosi nopea, mutta minä hyppään korkeammalle.

Tottiskoulussa ainoa kiinnostava asia oli namipurkki. Jiri kyllä oppi maahanmenon ja seuraamisen. Noutaminen on meidän miesten mielestä akkojen hommaa, mutta ei Ninniäkään hirveästi kiinnostanut. Jalkapallon noudan kyllä käskemättäkin, jos vain joku viitsii sitä potkia. Olen aika hyvä toppari, harvoin menee pallo ohitseni, vaikka miten yritetään minua harhauttaa.

Uimakoulu olikin sitten enempi kakaroitten hommaa. Minähän en uimaan mene, ainakaan vapaaehtoisesti. Uida kyllä osaan, vieläpä erittäin nopeasti. Tuli taas todettua, kun äippä kantoi minut järveen. Ninni ui emäntänsä kanssa ihan vapaaehtoisesti, ja Jiri järveen houkuteltuna. Kaikki me osaamme uida.


Ninni ui sujuvasti ja paljon
  

Tuu, Jiri uimaan. Löysin kivan kepin



Jiri kävi kukkapenkissä, kukkaispoika
Kouluviikkojen päätteeksi Jiriä trimmattiin. Jirin mielestä trimmaus kesti liian kauan, joten ihan valmiiksi ei tullut.


Jiri trimmattuna.
 Tytöt ja Ninni lähtivät jatkamaan lomaansa omaan kotiinsa. Me jäimme tänne pihamiehiksi, kun äippä yrittää etsiä kukkia rikkaruohojen ja lehtokotiloitten seasta. Jiri söi yhden lehtokotilon, ei kuulemma ollut hyvää, ja vatsakin meni vähän sekaisin.


maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kesämiehet Partanen viettävät juhannusta

Kesä tuli. Sihteeri ei ole ehtinyt päivittää, kun joutui kyökkipiiaksi. Sanoi hän. Olen kyllä nähnyt häntä monessa muussakin hommassa. Kaikki johtuu siitä, että meidän iloksemme talo on raikunut ja pullistellut lasten ja Ninni-serkun leikeistä melkein koko kesäkuun. Voi olla, etten itsekään olisi ehtinyt blogata kaiken vahtimisen, suojelun ja kurinpidon vuoksi. Nyt on huusholli kuitenkin hiljennyt ja elämä käynyt tylsähköksi.

Juhannus oli taatusti kesän kohokohta. Oltiin mökillä. Meitä koiria oli viisi: minä, Wilma-beagle, Ninni-serkku, Jiri ja Nuno-serkku. Wilmaa lukuunottamatta saimme temuta vapaasti, koska emme lähteneet pois omalta tontilta. Ainakaan naapuriin asti. Lapsia oli neljä ja palvelusväkeä (aikuisia) kolme. Ilma oli hyvä, ehkä turhankin lämmin, itikoita ei juuri lainkaan ja paarmojakin vain kohtuullisesti. Nuoriso: Ninni, Jiri ja Nuno uivat, varsinkin Nuno, joka oli koko ajan menossa järveen. Leikittiin kepinriistoa ja muuta mukavaa. Minä kävin etsiskelemässä Piski-sedän hirvenluukätköjä. Nyt ei löytynyt. Isolle kivellekin kiivettiin.


Kiveltä näki (ja haistoi) hyvin kesäkeittiöön
Saatiin erikoisruokaa: keitettyjä kuoreita, nampsis. Tietenkin päivystimme myös pöydän alla, kun ihmisväki söi. Saalista tuli aika vähän.
Yhteiskokko oli tavalliseen tapaan Pienellä Kissaluodolla turvallisen matkan päässä rannasta. Isot liekit ja sankka savu. Rannalta katsojien lisäksi kokkoa tuli ihailemaan toistakymmentä venekuntaa.


Jiri vahtii kokontekijöitä rantakalliolla

Reipas toiminta väsytti välillä. Onneksi saimme valita lepäilypaikkojamme vapaasti.


Me Ninnin kanssa pihakeinussa

Ninnille kelpasi riippukeinukin


Wilma pihatuolissa

Nuno ja Jiri tykkäsivät nukkua mökin alla, joten heistä ei ole kuvia.
Lapset soutelivat, ja Ninni halusi ja pääsi mukaan. Veneliivit tietenkin kaikilla.


Ninni tähystää

Juhannuksen jälkeen alkoi ankara koulujakso kotona: agilitya, tokoa, temppuja ja uimakoulua. Niistä myöhemmin.

Ai se Partanen? Meidän uudet lempinimet: Aatu Vähäpartanen ja Jiri Suurpartanen. Syyn arvannette.