Jirin viimeinen näytös

Jiri kävi antamassa näytännön Salossa. Valmentautuminen tapahtui kotona, ja kampaus pantiin kuosiin Igroomissa Vantaalla. Kampaus oli vimpan päälle hieno, mutta ei taida meidän Jiristäkään tulla näytelmien ensirakastajaa. Aiomme velipojan kanssa keskittyä mukavampiin harrastuksiin. Äippäkin sanoi, että kyllä nyt on Jirinkin näyttelyura taputeltu.

Annoin sihteerille luvan kirjata tännekin näyttelyn tuloksen. EH ja AVK3. Tuomarina Tuula Savolainen. Tuomarin sanallinen arvio: 3v uros, jolla hyvät mittasuhteet. Liikkeessä ylälinja saisi laskea paremmin. Hyvä sukupuolileima. Yhdensuuntaiset pään linjat. Hyvä pään pituus. Riittävän tummat silmät. Hyvät korvat. Eturintaa voisi olla enemmän. Oikeanmuotoinen, tilava rintakehä. Hyvän pituinen lantio. Tasapainoisesti, joskin hieman niukasti kulmautunut. Hyvä karvanlaatu rungossa. Pehmeät raajakarvat. Takaliikkeet kapeat. Sivuliikkeessä askel saisi olla tehokkaampi. Hyvä häntä.

Jiri: Anna nyt se nami äkkiä!

Onko ihan pakko juosta?

Pöydällä ei ole kivaa.

Asento!



Tuomari tutkii, mutta tutkikoon!

Muuten meillä on ollut taas mukavaa täällä Turussa. Ninni haisee aivan ihanalle, mutta ei oikein anna meidän haistella läheltä. Ei haittaa, päät ovat pyörällä näinkin. Tämän asian huono puoli on housusirkus. Ninnillä on juoksuhousut ja meillä ne herrasmiesvyöt. Ulos lähteminen on joka kerta melkoinen sirkus ja tivoli. Niinkin hullusti kävi, että äippä unohti kerran minulle vyön päälle, kun lähdettiin ulos. Mulkoilin kyllä alta kulmain, mutta ei tuo silti huomannut ennen kuin nostin koipea. Se oli, kuulkaa, inha kokemus, kun pissa levisi pitkin mahanaluskarvoja. Ja pahemmaksi muuttui, kun seurauksena oli pesu. Lenkkejä on kuitenkin tehty uusissa maastoissa, ja haisteltavaa on riittänyt.

Huomenna juhlitaan Ellin synttäreitä. Ihmiset menevät ulos syömään. Outoa käytöstä näillä keleillä, mutta itsepä ovat päättäneet. Toivoa sopii, että me koirat saamme juhlaherkut sisätiloissa kristallilautasilta. Grillikanaa toivomme, mutta nakitkin kelpaavat.

Maanantaina huristellaan takaisin kotiin. Luultavasti siinä vaiheessa se tuntuu jo mukavalta.

Agentit toiminnassa

Käymme aina silloin tällöin äipän kanssa lähikaupoissa ostoksilla. Meidän tehtävämme kauppareissulla on potkupyörän vahtiminen parkissa ja äipän suojelu kaikenlaisilta vaaroilta: esimerkiksi hortoilevilta kyläjuopoilta ja kaahaavilta pyöräilijöiltä. Pitäisi ehkä suojella myös yliostamiselta, mutta se ei onnistu, kun emme pääse kauppaan sisälle. Eivät ne liikaostokset tietenkään haittaakaan, jos ovat meille mieleistä laatua: nakkeja, juustoa, ruisleipää, porkkanoita, kaalia jne. Vahtiessamme yritämme kovasti näyttää pelottavilta agenteilta, mutta silti ihmiset käyvät meitä rapsuttelemassa ja meille juttelemassa. Mustat lasit voisivat lisätä uskottavuutta, mutta oikeastaan on ihan kiva olla rapsuteltavana.

Kauppamatkalla näkee monia mielenkiintoisia asioita. Tässä oli naakkoja.

Parkissa pitää esiintyä vaarallisena agenttina.
 

Kun päästään kotiin, voi relata.



Kauppareissut ovat mukavaa vaihtelua metsäilylle.  Siis, jos on hyvä keli. Jos jotain voisi toivoa, niin kauppias voisi ottaa valikoimiin erikoisherkkuja koirille. Varmasti äippä ostaisi niitä meille joka kauppareissullla, jos niitä olisi. Vielä parempi olisi, jos kauppias kävisi itse esittelemässä meille herkut, vaikkapa pienten maistiaisten muodossa. Eikö olekin hyvä ajatus?



Metsissä mellastava lauma

Nyt on ollut hyviä metsäretkikelejä, ja olemme päässeet metsäilemään monta kertaa. Me olemme onnenpoikia, kun meillä on paljon hyviä ja luvallisia ulkoilumetsiä tässä muutaman kilometrin säteellä. Aina se on kivaa, mutta räjähtävän riemukasta silloin, kun on lapsia mukana.

Leikimme metsäreissuilla piilosta. Ensin Viljo meni meiltä piiloon, sitten  piiloteltiin meille nameja, mutta paras osuus oli se, kun me menimme äipältä piiloon. Kyllä hikeentyi äippä, mutta Viljo vain nauroi.



Käpyjä löytyi.

Kilpajuoksu, annoin Viljon voittaa.

Kilpajuoksu, osa kaksi. Jiri voitti.

Minuako kutsuit, tulen viivana.

Jiri jäi peränpitäjäksi.

Vai ei ole meille eväitä!

Namit painuivat syvälle sammaleeseen.

Heti lisää nameja!

Metsässä on vielä mustikoita, ja puolukatkin alkavat olla kypsiä. Nampsis molemmille! Etsiskelin herkkutatteja, en löytänyt kuin yhden yli-ikäisen, jota en viitsinyt edes maistaa.

Huomenna päästään taas metsään. Kyllä syksy on mukavaa aikaa koirille. Toivomme kovasti, että kaikki koiraystävämmekin pääsevät metsiin mellastamaan oikein usein.