Metsässä saalistamassa

Kävimme pitkästä aikaa metsässä. Lähtöä tehdessä vähän kummastelimme, kun äippä pakkasi autoon kaikenlaista tarpeetonta: erikokoisia ämpäreitä, pahvilaatikon ja marjanpoimurin. Sitten kuitenkin muistin, että nämä kapineet merkitsevät marjastusta. Jippii, minä rakastan mustikoita!

Olihan siellä niitä mustikoita, mutta minun marjastustani vähän häiritsi, kun piti vahtia äippää eksymiseltä ja kaatumiselta. No, ei eksynyt, kun auto oli koko ajan näkyvissä. Eikä kaatunut, kun äippä piti yhtä kävelysauvaa mukanaan koko ajan. Loppupelissä pahin haitta marjastukselleni oli paikalliset ilmavoimat, jotka hyökkäsivät kimppuumme runsaslukuisina kaikilla asetyypeillään. Siinä oli itikoita, mäkäräisiä, paarmoja ja amppareita. Saalistin kuitenkin mustikoita hyvällä menestyksellä, samoin Jiri. Löysinpä muutaman metsämansikankin, nampsis.

Yksi herkkutatti osui silmiin, mutta äippä ehti kieltää minua syömästä sitä. Palkinnoksi kiltteydestäni sain pienen palan tatista, kun äippä pilkkoi sitä. Siinä ei ollut toukan toukkaa! Herkullista oli. Äippä alkoi heti suunnitella tälle päivälle retkeä tattipoluille, mutta ainakin vielä sataa.

Kiva saalis




Muutakin, vähän vähemmän mukavaa tarttui metsästä mukaan. Minun, ja varsinkin Jirin jalka-, parta- ja mahakarvat olivat ihan vihreinä pienistä siemenistä. Siitä seurasi meille kaikille työläs ja ikävä kampaaminen tiheällä kammalla heti, kun karvat olivat kuivuneet. Vähän lohdutti tietenkin se, että siinä samalla olisivat löytyneet punkit. Niitä ei kuitenkaan ollut. Meillä on kyllä Bravecto-lääkitys punkkeja vastaan, mutta silti punkkitarkastus tehdään aina luontoretken jälkeen. Tänä kesänä ei ole toistaiseksi löytynyt punkin punkkia.

PS Valitan kuvan laatua. Se on ensimmäisiä äipän uudella puhelimellaan ottamia, ja sen huomaa! Sen saa kyllä suurennettua klikkaamalla.
PS2 Eilen kuva oli vielä postimerkin kokoinen, mutta nyt se on suurentunut itsestään. Mystistä.