keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Tiskiharja Ja Pulloharja tanssikoulussa

Käytiin lomalla. Naukseriloman paikaksi vaihtui Mikkelin sijasta Turku, kun Elli oli loukannut kätensä koulussa. Eipä haitannat meikäpoikaa, aina olen Turussa viihtynyt. Hieno kaupunki, koirapuistot ja kaikki.

Loma alkoi koirapuistokäynnillä. Kivaa oli, vaikka paikalla ei ollut muita kuin me: Ninni, Jiri ja minä. Ohijuoksijoita riitti, joten Jiri sai haukkumisharjoitusta. Mekin juostiin, eikä jaksettu koko loppupäivänä paljoa  leikkiä. Unta kaaliin ladattiin.

Seuraava päivä oli sitten koko loman keljuin, kun mentiin Iitulle kylään ja trimmaukseen. Manta komensi tapansa mukaan, mutta poistui sitten sängyn alle lepäilemään. Ensin Iitu trimmasi Jirin. Se kesti ja kesti, ja välillä Jiri hermostui. Karvaa tuli PALJON. Lopulta Jiristä tulikin ihan snautserin näköinen. Äippä ja Iitu huomasivat yhtaikaa, että Jiri onkin ihan edesmenneen Piski-sedän pienoismalli. Piski oli musta keskari. Minutkin tietysti trimmattiin, mutta se ei kestänyt kauan. Iitu vielä kehui turkkiani:)


Tämmöinen naukseri pikkuveljestä tuli

 
Elli piti meille parinakin päivänä tanssikoulua. Ninni on sievä ja taitava tanssija, meikäläinen on paremminkin rokkimiehiä. Jiri ei osaa vielä tanssia, tai sitten se tanssii jotain ihme hyppytanssia. Katsokaa kuvat, niin näette.


Juoksimme myös pihalla leikkimässä, tai siis pennut juoksivat. Minun mielestäni tämä piha oli vähän turhan pieni juoksuleikkeihin. Pennut harrastivat keppileikkejä, tai oikeammin risuleikkejä.



Ensin etsittiin keppi



Sitten sitä vietiin yhteen suuntaan


Ja toiseen suuntaan


Ja sitten sitä pureskeltiin yhdessä.

Ninni ei ehkä olekaan ihan niin pentu kuin Jiri: se haisi ihan hirveän hyvälle. Olisin halunnut ihan koko ajan haistella sen peräpäätä. Pois hätistelivät, laittoivat Ninnille pöksyt jalkaan. Aika somat, mutta haittasivat tuntuvasti haistelua.



Ai se Tiskiharja ja Pulloharja? Meidän uudet lempinimet. Kuvailevat kai partojamme.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Jiri, suomalainen

Jiri on viimeinkin saanut Suomen koirakansalaisuuden. Ei udeltu suomen kielen taidosta, toimeentulosta, koulutuksesta eikä muustakaan. Riitti, kun oli hologrammilla varustetut export pedigree ja omistajatodistus Tsekistä, ja maksoi rekisteröintimaksun. Äippä maksoi iloisesti hyräillen. Harvinaista maksujen kyseessä ollen!

Pikkuveljeä tämä uutinen ei juuri näytä heilauttaneen. Se vain jaksaa räksyttää aidan vieressä, kun joku on liikkeellä. Joskus sisälläkin. Äippä uhkaili ottavansa Piski-sedän haukkupannan käyttöön. Minusta se haukkuu jo nyt ihan riittävästi. Tässä mitään apuvälineitä enää tarvita. Pahinta on, kun joskus sitten minultakin pääsee haukku, vaikka en edes tiedä, mitä siinä haukutaan. Tosi noloa!

maanantai 4. helmikuuta 2013

Äipän parivaljakko

Jiri sai valjaat, kun se on jo niin iso. Nyt voidaan parivaljakkona tehdä potkurilenkkejä. Äippä ohjaa, antaa vauhtia ja tarvittaessa jarruttaa. Me tykätään, jos saadaan tarpeeksi usein pysähtyä haistelemaan. Onneksi Hullu Hiekoittaja ei ole vielä ehtinyt pilaamaan meidän reittejä!







































Kuvasta voitte nähdä, että Jiri tosiaankin kasvanut. Viikko sitten, kun se oli vähän vaille 5 kuukautta vanha, se painoi 5,0 kiloa ja oli 31 cm korkea. Luultavasti se jääkin vähän minua pienemmäksi. Huhhuh, kyllä helpotti! Paljon helpompi on pitää ojennuksessa pikkuveljeä, joka on oikeasti pienempi.


Pikkuveli on erittäin karvainen. Pentukarvaa vielä. Koirakaupan kiva Maarit oli todennut, että siinä kyllä riemua riittää, kun sinua aletaan nyppiä. Mitähän sekin tarkoitti? Iitu nyppii. Minullakin lienee nyppiminen edessä. Me ei erikoisemmin tykätä.

Hampaat pikkuveljeltä ovat alkaneet vaihtua. Uusia on jo 8 etuhammasta. Seuraavana vaihtovuorossa ovat kulmahampaat, mikä on muistaakseni sitten vähän hankalampi juttu. Äippä sanno, että Jirillä on hyvä purenta. Ainakin se puree kovasti, ellen ole varuillani.