Happy Birthday To Me...

Minulla on tänään syntymäpäivä. Viisi vuotta tuli täyteen. Miehen ikä on tämä. Valitettavasti äippä muisti koko jutun vasta tänään, kun kaupat ovat kiinni. Kakku tulee vasta huomenna: maksalaatikkoa ja viisi nakkia. Se pitää kuulemma jakaa Jirin kanssa. Muistan kyllä tämän sitten, kun on Jirin synttärit.

Onnittelut menevät veljilleni Eerolle Rautalammille  ja Axulle Tampereen seudulle, jos sattuvat  blogiani lukemaan. Äiti-Helmille terveiset Kajaaniin ja isä-Pepinolle Tsekkiin!

Kuvaussessio ei ollut minun mieleeni, kun äippä ripusti kaulaani ihmehärvelin, jota sanoi juhannuskranssiksi. Minulle tuli siitä suolapatsasoireyhtymä, joka onneksi parani heti, kun härveli vietiin takaisin oveen.

Pallo on kyllä hieno, mutta tää kranssi...
 

Yhdistetyksi juhannus- ja syntymäpäivälahjaksi sai uuden isopallon, kun entinen hävisi lasten leikeissä. Testasin palloa, ja se on ainakin yhtä hyvä kuin entinen.


Pallotesti sujui hyvin, kunnes...

se päätti kiivetä villiviiniä pitkin seinälle.

Onneksi on äippä, joka hakee minulle pallot hankalista paikoista.

Juhannusta vietimme sään takia kotona, kun mökillä on pienet sisätilat. Kokko tehtiin uuniin, ja äippä kärvensi meille nakit. Millään ei meinattu jaksaa odottaa nakkien jäähtymistä. Herkullisia olivat, saatiin juhlan kunniaksi kaksi mieheen.

Hyvää loppujuhannusta kaikille lukijoille, erityisterveiset nelijalkaisille blogiystävilleni!

Beach Boys ja kotikylän kesäteatteri

Käytiin mökillä rentoutumassa. Kivana yllärinä siellä oli myös Käpälämäen lauma. Jiri ensin vähän ujosteli Nuno-serkkua, mutta ihan suotta, koska Nuno ei edes vilkaissut meitä. Omiaan touhusi.



Nuno-serkku on aika iso, joten olemme oppineet pysymään pois sen jaloista.

Rannalla oli hirveästi tekemistä: keppejä etsittiin, hiekkaa kaiveltiin, myyriä ja hiiriä etsittiin ja tietenkin touhuttiin poikien kanssa.

 

Jiri luuli pikkukiveä namiksi, se pikku pöhkö.
 

Hiekkakasa siitäkin hyvä paikka, ettei siinä ole muurahaisia.

Hajuja riitti.



Järvestä juominen oli hankalaa aaltojen takia.

Metsäkävelyllä kävimme äipän ja Paavon kanssa. Tai siis me juoksentelimme ja hypimme, ja ihmiset kävelivät. Välillä pysähtyivät vielä joitakin kasveja tutkimaan. Yhtään en ymmärrä, miksi ihmiset etenevät metsässä niin hitaasti ja polkuja pitkin. Niiltähän jää hirveä määrä mielenkiintoisia hajuja huomaamatta. Metsän hajut ovat niin vahvoja, että luulisi niiden käyvän ihmistenkin surkeisiin hajuelimiin.
Muurahaisia oli liikaa. Ne penteleet kävivät kiinni jalkakarvoihin ja partaan, mutta kaamean lopun saivat meikäläisen hampaissa.
Äippä sanoi, että mustikoita on tulossa ihan mukavasti, jos vain tulee sopivasti sateita. Jippii! Mustikat ovat tuoreena niin herkkuja. Syön sekä suoraan varvuista että marjamiesten ämpäreistä (elleivät ne huomaa).

Keli oli tuulinen ja viileä. Ötökät väijyivät koloissaan tyynempää keliä. Onneksi, koska en tykkää niistä pistävistä ja korvan juuressa pörisevistä räyhähengistä. Vesi oli kylmää ja aallot korkeat, joten edes Nuno ei käynyt uimassa.

Yritin piiloutua, kun äippä rupesi tekemään kotiinlähtöä, mutta valitettavasti minut löydettiin ja vietiin autolle. Aika hyvin muuten nukutti illalla kotona, iltapissalla käyntikin tuntui ihan turhalta hössötykseltä.

Vielä aamullakin velttoiltiin aurinkoläikässä.

Äippä on ilmoittanut minut Mikkelin näytelmiin heinäkuussa. En ole vielä päättänyt, ryhdynkö sankarin, rosvon vai pellen rooliin. Pysyköön yllätyksenä!

PS Tämä on postaus numero 100 täällä blogspotissa. Juhlimme perhepiirissä.

Petisopu

Me saimme Jirin kanssa noin puolitoista vuotta sitten olkkariin petin, josta piti tulla meidän yhteinen. Yhteinen se olikin, mutta vuorokäytössä. Jiri ei yrittänytkään tulla petille, jos minä olin siellä. Ja jos äippä laittoi sen siihen, se lähti heti pois. Jos Jiri oli petillä, ja minä halusin siihen, minun tarvitsi vain mennä viereen seisomaan ja tuijottamaan, niin Jiri lähti suosiolla pois.

Eilen illalla Jiri oli päivän pihahommista niin väsynyt, ettei se lähtenyt mihinkään, vaikka miten julmasti tuijotin. Minun oli pakko niellä ylpeyteni ja ängetä sekaan. Jiri teki kyllä tilaa. Siinä me sitten köllöttelimme koko illan, kun äippä katseli töllöstä jalkapalloa. Siinä muuten taas yksi asia, jota en ymmärrä: jalkapallon katsominen. Jalkapalloa pelataan, ei katsota.

Vähän säikähdimme, kun äippä tuuletti ekaa maalia. Oli muka niin asiantuntijaa, kun tiesi etukäteen, että ekan maalin tekee Barcelona ja ratkaisevan syötön antaa Iniesta. Maalintekijää ei käynyt edes veikkailemaan. Kun on kerran niin asiantunteva, niin voisi pelata minun kanssani vähän enemmän.

Lähituntumassa nukkuminen olikin niin mukavaa, että otimme tänään pihatöiden jälkeiset päikkärit petillä vierekkäin.

Selät vastakkain kuitenkin näin aluksi

Pihalla kukkii, mutta Jirillä on kylmä

Kesä kukkii meidän pihallamme, keltainen on tämän kevään ykkösväri juuri nyt. Äippä on sitä mieltä, että ihan kaikki keltainen kukkapenkissä ei ole suunniteltua. Ihan sama minusta, kaunista on, ja sointuu hyvin yhteen minun ankkani kanssa. Olisimme toki voineet Jirin kanssa tonkia kukkapenkistä liiat kukat pois, mutta lupaa ei tullut. Repiköön sitten ihan keskenään. Yllätyksiäkin siellä on piilossa, kun minä käyn salakakalla kukkien keskellä.  Luumupuut kukkivat myös oikein pontevasti, eli on toiveita luumuista syksylllä - nampsis.

Luumut kukkivat, jee! Kallistunut lipputanko on poistoprojekti.

Kauniisti keltaista. Huomaa ankka, sillä on mahtava ääni!

Jiri kävi trimmissä, ja nyt sitä palelee. Kuvissa trimmi on vielä vähän kesken, kun etupää on ajelematta. Nyt sekin on hoidettu, mutta kamera teki lakon. Jiri on niin viluinen, että se nukkuu nyt yöt äipän peiton alla, vaikka se yleensä etsii sängystä viileämpia paikkoja. Mäkärät söivät yhtenä päivänä Jiriä tosi pahasti, mutta onneksi Etono auttoi kutinaan, ja seuraavana päivänä patit olivat jo hävinneet.

Paleleva pikkuveli

Punkeista ei tänä kesänä ole ollut meille haittaa. Me saimme huhtikuun lopulla hyvänmakuiset Bravecto-tabletit, ja koko alkukesän punkkisaalis on ollut yksi surkean pieni litteä otus minun korvassani, joka sekin lähti pyyhkäisemällä pois. Bravo, Bravecto!