Äippä ja Jiri koulukkaina

Pitkä tauko taas. Jotenkin pitäisi saada sihteeri ruotuun. Uhkailu, kiristys vai lahjonta?

Kaikenlaista tässä on tietenkin tapahtunut. Tärkein oli mielestäni se, kun kävimme Turussa. Siellä tytöt ulkoiluttivat meitä yhdessä Ninnin kanssa. Koirapuistossakin käytiin. Pienten puolella olimme käppänäporukalla, mutta isojen puolella oli oikein mukavan tuntuisia tyyppejä. Seurustelin heidän kanssaan aidan läpi sillä aikaa, kun Jiri spurttaili ympäri aitausta ja Ninni esitti prinsessaa, joka haluaa kotiin.

Kiva kyltti koirapuistossa. Tosin siinä on kirjoitusvirhe.

Jiri leikkii jääprinssiä.

Musta ja valkonen eli Vasta ja Mulkonen.

Jotkut eivät halua istua jäälle.

Olga-serkku on oikeastaan villeydestään huolimatta oikein mukava, kun se kävi vain nuuskaisemassa meitä eikä ollut millänsäkään, kun emme lähteneet mukaan sen riekkumiseen. Olga ulkoilee useimmiten tallilla Nella-hevosen kanssa, eikä ollut meidän kanssamme koirapuistossa.

Olga viettää iltaa lempilelunsa kanssa.

Ihmiset kävivät katsomassa Ellin vanhojen tansseja ja olivat oikein innoissaan. Jostain syystä koirat eivät päässeet katsomaan, vaikka paikkana oli Turun messukeskus, jossa olemme käyneet näyttelyissä. Väärinväärinväärin! Joka tapauksessa Elli oli niin kaunis, ja tanssit olivat menneet hienosti.
Turusta saimme mukaamme hiihtolomailevan Alisan, tällä kertaa ilman koiraa, koska hän palasi kotiin bussilla.

Alisan lomaviikolla kävimme Jirin kanssa trimmissä, ja se hurja nainen ei tyytynyt pelkkään trimmaukseen, vaan leikkasi meiltä kynnet ja nyppi korvakarvat. Ei ihme, että Jiri pisti nelitassujarrutuksen päälle muutama metri ennen trimmaamon ovea. Minäkin olisin jarruttanut, jos olisin tiennyt. No, ei se loppujen lopuksi niin hirveää ollut, nyppiminenkään ei tuntunut missään. Ja korvilla kuulee paremmin, kun karvat ovat poissa.

Tämmöisiä karvalullukoita oltiin ennen trimmiä. Ihanan lämmin luomuturkki molemmilla.

Arvatkaa, ellette tiedä, mitä oven takana on. Kello on yhdeksän ap.

Viikonloppuna äippä lähti kouluun opiskelemaan lukukoiran ohjaajan hommia. Pitkän päivän oli poissa ja sitten vielä kehuskeli olleen hauskaa. Me esitimme loukkaantunutta, vaikka oikeasti nukuimme koko päivän. Mitä nyt vähän haukuimme ohikulkijoita. Äiti toi kurssilta minulle tuliaisiksi Kennelliiton Lukukoiran huivin, mutta ei mitään herkkuja. Olen nyt siis virallisesti Kennelliiton Lukukoira ja äippä Kennelliiton lukukoiraohjaaja. Ei se suuremmin meidän hommiimme vaikuta: uusi huivi ja pieniä muutoksia käytännön järjestelyihin.

Kyllä nyt on arvokas ja virallinen olo. Työ jatkuu entisellään.

Sunnuntaina Jiri kävi lukukoiratestissä. Se oli luullut olevansa kaverikoirakeikalla ja olisi paikalla pysymisen sijasta käydä kerjäämässä rapsutuksia testiryhmältä. Jiri kuitenkin läpäisi testin ja sai myös oman virkahuivinsa. Äippä kertoi saaneensa hyviä vinkkejä omaan toimintaansa meidän koirien kanssa. Ja mitähän sekin nyt sitten merkitsee?

Jiriä taitaa ujostuttaa uusi virkahuivi.

Huomenna tulee Paavo, joka on vuorostaan lomalla. Kivaa on tiedossa.

Ratiritiralla, tuli talvihalla...

Kylmää, kylmää. Silti piti lähteä lenkille ja pukea päälle. Minä en ole talvikoira, vaikka tykkäänkin pestä partaani lumessa. Jos saa toivoa ilmastoa, niin minulle sopisi hyvin viileähkö, tuulinen ja kuiva kesäsää. Semmoinen, ettei tulisi kuuma riekkuessa eikä olisi ötököitä. Puolipilvinen niin, ettei häikäise. Ja jossain nurkan takana voisi olla puhdas lumikinos parran pesua varten. Mahdotontako? No ei ole. Olen nähnyt kesällä lumikinoksia semmoisten suurten hallien takana.

Kylmää oli, tassuja piti säästää.

Takatassu lepovuorossa.

Jiri ihmetteli, mitä minä kärvistelin.

Ulkoilun jälkeen pitää rentoutua lämpimässä paikassa.

Lukukoirailustakin kuuluu uutta. Äipän pitää mennä ohjaajakurssille, että se osaa ohjata minua. Jiri menee lukukoiratestiin. Tarvitsen kuulemma varamiehen. Sitten voisimme välillä käydä muissakin kirjastoissa. Kun kurssit ja testit on suoritettu, meistä tulee Kennelliiton lukukoiria. Äippä sanoo, että on hyvä toimia Kennelliiton alaisuudessa, niin liitto hoitaa vastuuvakuutukset ja vakuuttaa myös äipän lukukoirakeikoilla. Meitä koiria vakuutus ei koske, joten pitää varmaan sitten olla varovainen.
Kaverikoirailua emme lopeta, tehdään keikkoja entiseen malliin. Jiri enemmän ja minä vähemmän.

PS Äippä sanoo, että me näytämme ylikarvaisilta möröiltä. Ei kai? Pitäisikö meidän itse trimmata itsemme? Ei kai? Pahoin pelkään, että nyt pakkasviikolla alkaa koirien siistimisprojekti. Luultavasti edessä  on myös pesu, kun äipän leikatussa jalassa on huomenna lopputarkastus eikä sitten enää tarvitse pitää hoitokenkää.