Vintiöt viilettävät

On taas tullut reissailtua. Vaihtelu virkistää myös meitä vintiöitä. Meillä on äipän autossa boksi, jossa me matkustamme. Monen  ihmisen mielestä se näyttää ahtaalta, ja onhan siellä kyllä aika tiivis tunnelma. Aluksi Jirillä oli oma boksi, mutta se ei viihtynyt yksin, joten otin sen omaani kaveriksi. Hyppäämme heti boksiin, kun takaluukku aukeaa. Jirillä on yleensä niin kiire, ettei se ehdi odottaa boksin luukun aukaisemista. Matkan ajan nukumme kylki kyljessä hipihiljaa. Paitsi jos tulee pissahätä, silloin alamme vingahdella.

Jiri haluaa kaikissa kuvissa etummaiseksi

Turussa käytiin. Juhlittiin Alisan 10-vuotissynttäreitä. Juostiin pihalla Ninnin ja Onnin kanssa. Välillä moikattiin Hilma-pupua, joka oli muuttanut kesämökkiinsä. Sielläkään ei olisi saanut mennä kukkapenkkiin, mutta minkäs teet, kun melkein koko piha on yhtä kukkapenkkiä.

Iitulla käytiin trimmissä ja tarkastamassa uusi serkkumme, mudipoika Jekku. Rento ja mukava tyyppi, ei uskoisi mudiksi.

Päästiin koirapuistoonkin. Onni-setä ei päässyt, kun sillä oli selkä kipeä. Naukseriporukalla siis oltiin. Pienten koirien puolella ei ollutkaan muita kuin me kolme, mutta aidan takana isojen puolella kävi useitakin isoja tyyppejä, joita moikattiin aidan läpi. Lenkkeilijöitä oli liikkeellä paljon, emme jaksaneet ihan kaikkia haukkua.



Tervehdyksiä vaihdetaan aidan läpi

Joku oli unohtanut puistoon pallon. Jiri merkkasi se omakseen.


Kyllä koipi nousee

Me ollaan Ninnin kanssa melkein kuin kaksoset :)

Jiri kävi Ninnin seurana koiranäyttelyssä turistina. Ninniä vähän moitittiin asioista, jotka vielä kehittyvät. Hassua, kun Ninni on vasta 10 kuukautta. Jiri oli käyttäytynyt näyttelyssä hyvin ja oli loppupäivän ihan naatti.

Käytiin mökilläkin. Siellä tuuli kovasti, joten ötököitä oli vain kohtuullisesti. Jiri tiikeriloikkasi rantakalliolta järveen. Kukaan ei tiennyt, osaako se uida, ja pelastusliivit olivat vielä autossa. Se varmaan luuli, että siinä oli jäätä niinkuin viime mökkikäynnillä. Vähän se oli järkyttyneen näköinen, mutta ui sitten kiireesti rantaan. Snautseria ui Jiri, siinä yritetään pitää etutassut kuivina, mistä seurauksena on hirveä läiskytys ja räpiköinti.
Kastui se siinä, mutta tuuli ja hepulijuoksu kuivattivat sen pian.

Uusia seikkailuja tässä odottelen.

Vappurieha Rautalammilla

Käväistiin taas Rautalammilla. Hotellimme oli paikallaan, samoin henkilökunta. Palvelu pelasi, ja herkkuja saatiin. Kävimme myös vuorenpeikon luolassa. Jiri ei suostunut kävelemään rappuja ylös, joten se kannettiin. Minua nolotti, onneksi kukaan vieras ei nähnyt. Vuorenpeikko emäntineen oli kotosalla, ja herkkuja saatiin.

Vappuaattona äippä pumppasi meille muutaman ilmapallon. Muistin heti, mistä on kysymys ja tein nopeita hyökkäyksiä palloja vastaan, perääntymistie avoinna. Kaksi palloa sain tapettua. Jiri ei välittänyt palloista. Saimme uusia lelupalloja, puhkeamattomia, vuorenpeikon emännän tekemiä. Jiri tykästyi niihin, tosin vasta kotona. Aattokeli oli aika ikävä: kylmä ja sateinen. Juhlittiin sisällä, herkkuja saatiin. Vissiin kaikki muutkin juhlivat sisällä, kun kylänraitillakin oli hiljaista. Yhden gorillan kyllä näimme, mutta sekin vain naureskeli.

Vapunpäivänä lähdettiin retkelle jonkun mökille Konneveden rannalle. Keli oli tuulinen ja kylmä. Tulipahan karvat ja korvat tuuletettua.

Korvatuuletus Jirin tapaan



Siellä mökillä oli sitten se vappurieha. Huomasin heti autosta päästyä, että rannassa on pari sorsaa. Äkkiä sinne, Jiri viivana perässä. Ne eivät lähteneetkään mihinkään, ja huomasin, että ne ovat häkissä. Siellä hyppelivät ja riehuivat. En sitten viitsinyt kastella tassujani, ja tultiin muihin hommiin. Ihmiset huomasivat vasta vähän myöhemmin, että sorsat ovat rysässä. Siitä seurasi sitten puhelinsoittoja mökin omistajalle ja suuri pelastusoperaatio, joka tehtiin juuri tervatulla veneellä . Me jouduimme tarkkailemaan tilannetta rannalta.Kun rysän luukku avattiin, toinen sorsa pelastautui lähtemällä lentoon, mutta toinen vain ui edestakaisin rysässä. Lopulta se lähti turvaan sukeltamalla. Kaikenlaisia huolimattomia kalamiehiä!

Hyvänä puolena kalamiehen mökillä retkeilystä oli, että löysimme erinäisiä kalan pyrstöjä ja päitä. Salaa yritimme syödäkin, mutta heti kiellettiin. Onneksi saimme muita herkkuja.



Jiri löysi pyrstön, mutta minä sen vein

Ihan vahingossa kävin järvessäkin, ja jalat kastuivat. Tuuli kuivasi äkkiä, vaikka olikin kylmä.


Tassunkuivatusta laiturilla

Mökillä oli paljon isoja kiviä. Kiipeilin kivien päälle ja etsin kivien alta myyriä. Ei löytynyt.



Myyrätyössä

 Seuraavana päivänä käytiin sitten toisella mökillä, Konneveden rannalla sekin. Siellä oli mukavan näköisiä jäälauttoja ihan rannassa. Ketteränä poikana hyppäsin sellaiselle. Olisittepa kuulleet sen huudon, mikä äipästä ja sen siskosta lähti, kun huomasivat. En ymmärrä, mutta tulin kuitenkin samaa tietä pois. 

PS Varmaan jo arvaattekin, miksi Rautalammilla on niin mukavaa. Oikeastaan se voitaisiin nimetä uudelleen Herkkulammiksi.