keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Pieni syyslaulu



Alkoi loruttaa. Vissiin perin Piski-sedältä loruvietin.

Vielä viime viikolla
suvituuli kuiski,
mutta tänä aamuna
taivas lunta huiski.
Miten tätä ymmärtää
voi pikku koiran pikku pää?

Onneksi on meillä uuni,
ja lämmitys on äipän duuni.
Siis uunin eteen lämpimään
käyn haukotellen lepäämään.

Kuva taitaa kyllä olla pentuajoiltani :)

perjantai 20. syyskuuta 2013

Palatsivallankumous

Kotini on linnani, siis myös palatsini. Kummia kuuluu tästä palatsista: pikkuveli on noussut kapinaan. Vissiin ajatteli, että kun 1. vuosi tuli täyteen,  pitää alkaa valtasuhteita testaamaan.

Ruokakupilla tapahtui. Jiri saa enemmän ruokaa kuin minä. Melkein aina se on kuitenkin tyhjentänyt ruokakuppinsa yhtaikaa minun kanssani. Jostain syystä se yhtenä aamuna vähän hidasteli. Päätin, että loppuruoka kuuluu minulle (äippä oli selin). Hitsi, se hyökkäsi päälle ja näytteli niitä isoja hampaitaan. Ihan tosissaan. Fiksuna tyyppinä peräännyin, arvokkaasti tietenkin. Se tuli vielä perään! Poistuin areenalta ja katsoin vielä epäuskoisena perääni: pikkuveli hyppii kuonolle. Luulin sitä pehmopojaksi. Erehtyväinen olen minäkin. Pitäköön sapuskansa!

Muuten olemme kavereita edelleen. En kuitenkaan enää yritä myöskään sen nukkumapaikalle, vaikka miten mieli tekisi. Mitenkähän tässä pelissä lopulta käy?

Leikit onneksi sujuvat kuten ennenkin

torstai 5. syyskuuta 2013

Jiri täyttää vuoden

Pikkuveli täyttää vuoden. Pikkuveli on hyödyllinen, koska silloin on aina paikalla joku, jota voi käskyttää.


Jiri, 1 v
Jiri on maahanmuuttaja. Se on syntynyt Tsekissä tsekkiläisistä vanhemmista. Minäkin olen muuten puolitsekki, kun isäni on tsekki. Nykyään Jiri on Suomen koirakansalainen. Kansalaisuus tuli nopeasti, kun tarvittavat paperit saatiin Suomeen. Pentujen rekisteröinti on monessa maassa paljon hitaampaa kuin Suomessa, niinpä Jirikin tuli ilman rekkareita pelkällä passilla. Tai on väärin sanoa, että pelkällä passilla kun paperitavaraa oli noin 3 sentin nivaska. Osa oli tarpeen, kun piti todistaa, ettei Jirissä ole mitään tarttuvia tauteja. Miksi muuten sitten ihmiset saavat lennähdellä sinne tänne ilman mitään erityisiä terveystodistuksia? Osa paperinivaskasta oli erilaisia rahtikirjoja. Äippä sanoikin, että eipä ihme, että lento oheiskuluineen maksoi niin paljon, kun jo paperiakin oli sellainen nivaska. Kasvattaja maksoi kyllä lennon ja kulut Prahassa, mutta Helsingissä piti vielä lunastaa veli ulos.
Hyvin oli mennyt Jirin matka, vaikka se joutui olemaan boksissaan yli viisi tuntia, josta lentoaikaa oli vain noin kaksi tuntia. Heti lentoasemalla se oli häntää  iloisesti heiluttaen pyrkinyt boksista ulos. Ulos päästyään se teki pitkän pissan, ja otettiin sitten syliin kotimatkan ajaksi, koska boksin pehmusteet olivat kastuneet juomavedestä. Vähän haisi oksennuksellekin.

Kyllä se olikin pieni, kun se tuli. En minä varmasti ole koskaan ollut niin pieni. Iloinen ja reipas poika heti kotiin päästyään.

Jiri kotiintuloa seuraavana päivänä

Heti asettui pikkuveli taloksi
Meistä tuli nopeasti kavereita. Pari päivää kyllä luulin, että se voi mennä rikki. Kun se rupesi kuonolle hyppimään, ymmärsin, ettei se ole helposti särkyvää lajia, vaan sitä pitää vähän neuvoa. Joskus on pitänyt neuvoa vähän kovemminkin. Nyt en enää tiedä, enkä haluakaan tietää, millaista elämä olisi ilman pikkuveljeä.

Jirin näyttelyuraa ei ole vielä korkattu, vaikka se on tosi kaunis poika. Äippä on odotellut turkin kehittymistä, kun se oli aluksi kovin pehmeä. Trimmausten myötä karva on alkanut karkeutua, joten ehkä se ura vielä tänä vuonna aukeaa. Jyväskylässä ehkä.

Näin kaunis poika on meidän Jiri. Martina trimmasi.