Minusta tulee isä!

Toivottavasti. Ihmiset ovat suuressa viisaudessaan päättäneet, että Ninnin ja minun yhteisistä lapsista voisi tulla fiksuja, ketteriä, terveitä, sopivan pieniä ja hyvähermoisia harrastuskoiria. Minä olen kyllä tiennyt tämän siitä asti, kun tapasin Ninnin ensimmäistä kertaa, mutta ihmisillä on tunnetusti jonkin verran hitaammin raksuttavat ajatuselimet. Suunnitelmissa on, että Ninnin seuraavasta juoksusta lapsukaisia yritetään. Elämme siis jännittäviä aikoja.

Pentujen väriksi tullee pippurisuola jonkin geenijutun takia. Ei se haittaa, vaikka minä olisin mielelläni nähnyt itseni näköisiä pentuja. Tai Ninnin.



Ninnin kanssa kesällä kerran



Morsiameni Ninni

Minä, tuleva isä

Hommassa on kuitenkin yksi ikävä puoli. Joudun luultavasti vähäksi aikaa asumaan Mudilaan Jekun seuraksi. Suoraan sanottuna minusta Jekku on aika ikävä tyyppi, kun se pyrkii komentelemaan minua eikä yhtään kunnioita itseään vanhempaa ja viisaampaa mieskoiraa. Toisaalta luvassa on pitempiä lenkkejä uusissa hajumaisemissa. Äipän on varmasti vaikea tulla toimeen ilman minua, Jiristä ei ole ollenkaan huushollin järjestyksenpitäjäksi. Vaihdossa äippä saa hoitoonsa Mudilan aatelisen prinsessan Liinun. Minä olisin mieluummin asunut kiltin ja kauniisti käyttäytyvän Liinun kuin murkkupoika Jekun kanssa, mutta minulta ei kysytty. Jirin ja äipän kannalta Liinu on tietenkin Jekkua helpompi asuinkumppani.

Pidän teitä tapahtumien tasalla jatkossa.

Hotelliloma ja karkureissu

Rautalammin luxushotelli otti meidät taas vastaan niinkuin ystävät pitääkin. Palvelu oli ruhtinaallista.

Saatiin ylimääräisiä herkkuja sekä aamu- että iltakattauksessa. Vuorenpeikon luolassa kävimme taas herkuttelemassa, ja peikko emäntineen olisi tarjoillut meille koko jääkaappinsa sisällön, ellei hotellin henkilökunta olisi torpannut aietta. Jirikään ei enää väistellyt möreä-äänistä vuorenpeikkoa.

Nukkumapaikan sain valita itse, miespuolisen hotellipalvelijan vieressä nukuin. Iltaleikkituokio oli joka ilta. Lenkeillä käytiin tuon tuosta. Ja raikulityttö Nelli kävi meitä tervehtimässä.

Parhaat lenkit tehtiin Konneveden jäällä vapaana juosten. Oli hyvät kelit, paljon hajuja lähellä ja kaukana. Avantojen merkkikepit olivat sen verran kaukana, etten viitsinyt käydä merkkaamassa. Kiviä, lumikasoja ja puita merkkailimme. Kuvat ovat näiltä vapaiden miesten vaelluksilta.

Mielenkiintoinen hajumaailma
 

 

 

Myyrä vai hiiri?

Jiri arveli myyräksi, minä tarkistan

Minne mentäisiin, mitä tehtäisiin?

Just sopivasti lunta

Käytiin hakemassa hotellipoika takaisin laumaan.

Kun tultiin kotiin, alkoi normaali, välillä vähän tylsä arki. Aikani kuluksi tutkiskelin pihaa ympäröivää aitaa ihan vain tarkistusmielessä. Mutta hups, huomaamattani olinkin aidan toisella puolella. Tilaisuus oli käytettävä hyväksi, joten lähdin vähän kylänraittia tutkimaan. Valitettavasti melko pian äippä tuli autolla ja komensi minut autoon. Joku ohikulkeva naapuri oli kielinyt minusta.
Harmittava seuraus tästä pikku karkureissusta oli äipän tuunaama karkaamisenestohärpäke. Valjaisiin on kiinnitetty selän puolelle sählypallo, enkä enää mahdu menemään aidan raosta. Ei se muuten menoa haittaa, mutta onhan se nolon näköinen.

Toivottavasti muut kuin Jiri eivät huomaa.

Isyystesti, osa 2

Isyystesti meni hyvin, minulla on terveet, virheettömät silmät, polvet ja selkäranka.

En kyllä tykännyt koko testistä, kun ensin yhdellä klinikalla pantiin silmiin jotain sumennusainetta, ja sitten silmiin osoiteltiin lampulla. Seuraavaksi ajettiin toiselle klinikalle, missä olikin tuttuja ihmisiä ja pari tuttua koiraakin. Ehdin jo rentoutua, kun takapuoleen iskettiin piikki ja vähän ajan päästä jalat menivät alta. En yhtään tykkää menettää kontrollia, koska minun pitäisi koko ajan suojella äippää ja Jiriä. Pahinta oli, että vinttikin pimeni vähäksi aikaa. Kun lopulta heräsin, suussa oli outo maku. Noloin juttu oli vielä edessä: oksensin lattialle. Kaikesta tästä kärsimyksestä tuli palkinnoksi ainoastaan papereita ja romppu, jotka äippä omi itselleen. Ja Jiri sai vain katsella vierestä.

Parempaa oli kuitenkin tulossa. Piitkän ajomatkan jälkeen pääsimme autosta ulos Rautalammin viiden tähden hotellin pihalla, ja hotellin henkilökunta tuli ottamaan meidät vastaan.

Ja toivo siitä isäksi pääsemisestä tietenkin elää. Morsiamen nimi on tiedossa, mutta sitä ei vielä kerrota.

Tässä on komea poika, vai mitä?

Myrsky riehuu

Hirveä, vinkuva, inhottava myrsky tänään. Tämä ei tarkoita blogikaveri Myrskyä, vaan sitä meteorolookien esiin manaamaa sääilmiötä. Ulkona ei ole kivaa, kun koko ajan karvat pöllyävät. Kakkiminenja pissiminen vastatuuleen on arveluttavaa puuhaa. Onneksi korvat toimivat tuuliviireinä, että osaan asettua oikein asioita toimittaessani. Jiri ei osaa ja pissi jaloilleen, tossut kastuivat. Ei tykännyt äippä.

Myrskyn takia emme ole viihtyneet pihalla, ja lenkkikin jäi aika lyhyeksi, kun käännyimme määrätietoisesti joka risteyksessä kotiin päin. Onneksi meillä on ollut viihdykettä sisällä, kun Käpälämäen voimakaksikko on ollut täällä eilisestä asti. Paavo oli kyllä melkein koko ajan luistelemassa, mutta Viljo on pitänyt meille seuraa ja leikkinyt kanssamme. Jiri katsoi aamupäivällä telkkarista lastenohjelmia Viljon kanssa. Kakaroille sopivaa toimintaa on se!

Kakarat katsovat Late Lammasta

Yli-innokas oppilas Jiri Viljon koulussa

Ihanaa, rapsuta vielä vähän, just siitä!

Jiri odottaa, että Pupu hyppää itse viereen. Ei hypännyt, koulutus jatkuu.

Pojat lähtivät, nyt lepäillään.

Huomenna lähdetään reissuun. Minulla on taas niitä isyystestejä. Joensuuhun asti pitää niiden takia mennä. Kuulin kyllä äipän puhuvan puhelimessa Rautalammista myös. Toivottavasti kuulin oikein!