Hotelliloma ja karkureissu

Rautalammin luxushotelli otti meidät taas vastaan niinkuin ystävät pitääkin. Palvelu oli ruhtinaallista.

Saatiin ylimääräisiä herkkuja sekä aamu- että iltakattauksessa. Vuorenpeikon luolassa kävimme taas herkuttelemassa, ja peikko emäntineen olisi tarjoillut meille koko jääkaappinsa sisällön, ellei hotellin henkilökunta olisi torpannut aietta. Jirikään ei enää väistellyt möreä-äänistä vuorenpeikkoa.

Nukkumapaikan sain valita itse, miespuolisen hotellipalvelijan vieressä nukuin. Iltaleikkituokio oli joka ilta. Lenkeillä käytiin tuon tuosta. Ja raikulityttö Nelli kävi meitä tervehtimässä.

Parhaat lenkit tehtiin Konneveden jäällä vapaana juosten. Oli hyvät kelit, paljon hajuja lähellä ja kaukana. Avantojen merkkikepit olivat sen verran kaukana, etten viitsinyt käydä merkkaamassa. Kiviä, lumikasoja ja puita merkkailimme. Kuvat ovat näiltä vapaiden miesten vaelluksilta.

Mielenkiintoinen hajumaailma
 

 

 

Myyrä vai hiiri?

Jiri arveli myyräksi, minä tarkistan

Minne mentäisiin, mitä tehtäisiin?

Just sopivasti lunta

Käytiin hakemassa hotellipoika takaisin laumaan.

Kun tultiin kotiin, alkoi normaali, välillä vähän tylsä arki. Aikani kuluksi tutkiskelin pihaa ympäröivää aitaa ihan vain tarkistusmielessä. Mutta hups, huomaamattani olinkin aidan toisella puolella. Tilaisuus oli käytettävä hyväksi, joten lähdin vähän kylänraittia tutkimaan. Valitettavasti melko pian äippä tuli autolla ja komensi minut autoon. Joku ohikulkeva naapuri oli kielinyt minusta.
Harmittava seuraus tästä pikku karkureissusta oli äipän tuunaama karkaamisenestohärpäke. Valjaisiin on kiinnitetty selän puolelle sählypallo, enkä enää mahdu menemään aidan raosta. Ei se muuten menoa haittaa, mutta onhan se nolon näköinen.

Toivottavasti muut kuin Jiri eivät huomaa.