Rokkaamassa Ruissalossa

Tänään käytiin ulkoilemassa Ruissalossa, kun osa ihmislaumasta kävi avantouinnilla. Oli muuten paljon väkeä liikkeellä kauniissa talvisäässä.

Ruissalossa on tosi iso ja siisti koira-aitaus, jonka on rakennuttanut ja jota ylläpitää Ruissalon kylpylähotelli. Mahtavat kiitoshaukut ja hännänhuiskutukset sinne päin!

Aitauksessa oli muutamia isoja kiviä ja pölleistä tehty hyppyrata. Ninni hyppäsi radan montakin kertaa, me emme, koska oli helpompaa juosta tasaisella maalla.

Kivellä tasapainottelua kokeilimme.

 Me riehuimme pienten koirien puolella kolmestaan melkein koko ajan. Vähän aikaa seuranamme oli
pentukoira, jota sen ihminen koulutti. Kun pentua kutsuttiin, Ninni noudatti kutsua jopa pentua nopeammin, mutta suureksi hämmästyksekseen ei saanut palkkaa. Meitä pidettiin remmissä. Olisimme muka pelotelleet pentua.



Ninni inostui leikkimään pennun kanssa.
 

 Isojen puolella oli irlanninsettereiden kokoontuminen, niitä oli siellä toistakymmentä. Uteliaita ja mukavia koiria melkein kaikki. Eivät yhtään hermostuneet, kun Jiri kävi aidan vieressä räksyttämässä.

Vaihdettiin kuulumiset näiden mukavien tyyppien kanssa.

 Uimarannalla on esiintymislava, joten päätimme testailla parhaita piisejämme. Ihan mukavasti oli yleisöä. Lämppärinä oli noin 1,5-vuotias tyttöihminen, joka myös testasi lavan kestävyyden.

Tässä esiintyy rokkibändi 12 tassua ja kolme häntää

Kaikki mukaan kertsiin: uaa-uaa-uaa!
 

Oli mukavaa, mutta melko väsyttävää. Jiri-paralle nypityssä turkissaan tuli kylmä merituulessa.

Lomalomaloma, lallallaa!

Täälläpäin alkaa koulujen hiihtoloma huomenna, joten minäkin jään viikoksi lomalle. Elämäni ensimmäinen ihan koirakohtainen loma minulle. Jirille myös, kun ensi viikolla ei ole kaverikeikkojakaan.
Lomarahoja kyselin, mutta niitä ei kuulemma makseta vapaaehtoisille ollenkaan, etenkään koirille. Erittäin väärin on se, koska kyllä olisin helposti keksinyt käyttöä muutamalle kolikolle. Nakkeja olisin ostanut.

Pääsemme kuitenkin lomareissulle. Huomenna lähdetään Turkuun Ninni-serkun luo. Jippii! Ninnille on muuten tulossa pikkusisko, mutta se on vielä pääsiäiseen asti koiramaminsa hoidossa. Minkähänlainen tyttövintiö sieltä on tulossa? Rodultaan se on russeli, joten nyt kyllä vähän jänskättää.

Maanantaina jatkamme sitten matkaa Pääkylään, missä meillä on vakiohotelli Skattalla. Hotellissa on erinomaisen ammattitaitoinen ja ystävällinen henkilökunta. Skattalla on aina ollut paljon erittäin mielenkiintoisia hajuviestejä tuntemattomilta tytöiltä.
Naisihmiset menevät tiistai-iltana oopperaan, ja me jäämme viettämään miesten iltaa talon isännän kanssa. Toivottavasti tulisi futista telkkarista, kun kerrankin on asiantuntevaa katsomisseuraa.

Lukukeikat ovat sujuneet oikein mukavasti. Lukijat ovat eppuluokkalaisia koko tämän kevään. Jotkut lukijat ovat tulleet tutuiksi, kun ovat käyneet jo kolme kertaa. Mielestäni opet ovat valinneet tosi mukavia lukijoita. Kiitosta vain sinne koululle päin!

Laitan tähän jonkun kuvan, joista lapset on tietenkin rajattu pois. Luultavasti siksi, että minä olisin paremmin esillä.

Rapsunrapsun! Jotkut lapset tykkäävät lukea lattialla patjan päällä,

ja jotkut toiset tuolissa, johon minäkin mahdun.



Lukupaikaksi on rauhoitettu kirjaston varasto / sosiaalinen tila.

Tämä oli jännittävä kirja, kun siinä oli karhuja.





 

Minä kuuntelen sujuvasti ja mielelläni yhtä hyvin aapista kuin tarinoitakin. Tykkään työstäni.

Kaveerausta ja koutsausta

Kävimme eilen tervehtimässä äipän äitiä, joka tunnetaan paremmin nimellä Pöllömuori. Hän on melkein 95 vuotta vanha, mutta asuu edelleen ihan omassa Pöllönpesässään. Meille tämä oli yksityisluontoinen kaverikoirahomma.
Hoitoväki käy siellä neljä kertaa päivässä tarkistamassa tilanteen ja auttamassa kotiaskareissa. Me emme voi hoitaa hommaa, kun asumme niin kaukana. Vaikeuksia meille voisi tuottaa myös ovikoodin ja hissin nappuloiden näppäily, kun ne ovat niin korkealla. Muuten kyllä hoitaisimme homman ihan suvereenisti.

Jiri on pusumoottori, minä tykkään posettaa kuvissa.

Kotimatkalla kävimme hakemassa voimakaksikon meille yökylään. Käytiin poikalenkillä ja leikittiin pihalla poikien kanssa lumipallopeliä.

Illalla pojat päättivät pelata shakkia. Minä en peliin sotkeutunut, vaikka huomasin, etteivät kaikki siirrot menneet ihan käsikirjan mukaisesti. Jiri ryhtyi pelaajia koutsaamaan. Ihan niinkuin se jotain shakista ymmärtäisi.

Jiri analysoi tilannetta

ja antaa neuvoja seuraavaa siirtoa varten.

Neuvoja ei ymmärretty, joten Jiri teki itse ratkaisevan siirron.

Kävimme vielä aamulla lenkillä poikien kanssa ja pelasimme pihalla lumipalloa.
Päätimme myös toimia järjestyksenvalvojina ja vähän topakasti haukuimme naapurin karanneita koiria. Lopulta ne älysivät mennä takaisin omalle pihalle.  Aidan yli ne hyppäsivät molempiin suuntiin, naapurin tytöt Stella ja Bella.

Viikarit lähtivät, ja luulenpa, että otamme tässä muutaman tunnin vähän unta palloon.

Ystävyys

Paras ystävä on sellainen, jonka vieressä voi nukkua vaikka niin, että lepuuttaa omia jalkojaan ystävän kankun päällä.

Kastuimme lenkillä kurapuvuista ja tossuista huolimatta, ja sitten vähän paleli. Siksi meillä on villapaidat päällä.

Jäbät kaveriduunissa

Olimme Jirin kanssa tänään töissä kaverikoirina. Esittelimme kaverikoiratoimintaa erään eläintarvikekaupan asiakkaille. Työparina meillä oli labbistyttö Peppi, joka tuoksui aivan uskomattoman hyvälle. Juoksu on tulossa, kertoi hänen emäntänsä.

Teimme Jirin kanssa vuorotyötä, vapaavuorolainen huilasi kotoisasti omassa häkissä. Jirin vuorolla oli vielä aika hiljaista, mutta minun vuorollani alkoi tapahtua. Saatiin silityksiä ja rapsutteluja, vaikka Peppi oli välillä sitä mieltä, että kaikki sellainen kuuluu hänen työhönsä, ja asteli tyynesti isomman oikeudella minun ja asiakkaideni väliin. En hermostunut, koska a) Peppi on tyttö, b) Peppi haisi niin hyvälle ja c) Peppi on aika iso.

Meillä oli yhteensä kahden tunnin huki, ja oli sekä kivaa että rankkaa. Kun päästiin kotiin, mentiin heti nukkumaan. Äippäkin kaatui joksikin aikaa sohvalle ja me hyppäsimme hänen päälleen lämmikkeeksi. Emme halunneet lähteä lenkille, vaan käänsimme kylkeä silmät tiukasti kiinni, kun äippä rupesi ulkoilua ehdottelemaan. Vihje meni perille, joten olemme tänään käyneet vain pihalla tekemässä pikatoimituksia.



Mi on tuo tuoksu ihanainen?

Peppi ei suuttunut, vaikka haistelin hänen yksityisaluettaan.

Peppi valtasi päivän ahkerimman silittäjän.

Vuoronvaihto: vasemmalta Jiri, minä, Peppi, Aida ja Carlo.

Carlo keräsi heti tultuaan ympärilleen suuren silittäjälauman.

Me emme olekaan mitään tyhjäntoimittajakoiria, kun olemme päässeet oikeisiin töihin. Vaikka kyllähän se kodin ja äipän vahtiminen ja seuran pitäminen äipälle myös työstä käy, ainakin toisinaan.

Hyvää ystävänpäivää kaikille ystävillemme! Iloitkaa toisistanne!

Lukukoira Aatu Otavan kirjastosta, päivää!

Tänään oli viimeinen lukuharjoituskerta kirjastossa. Kaikki sujui lopulta hyvin, vaikka oma kirjastoihmisemme oli sairaslomalla, ja äipän ja kirjastotuuraajan piti vähän etsiskellä välineitä.
Kaikki tarpeellinen löytyi, ja lapset tulivat ajallaan. Yhdellä lapsella oli sisu mennyt kaulaan, eikä hän halunnutkaan tulla, mutta vapaaehtoisia tuuraajia olisi ollut useitakin. Lukijat olivat eppuluokkalaisia.

Minusta tuli nyt sitten oikeasti lukukoira, jonka vakinainen työpaikka on Otavan kirjasto ja koulu. Minulla on vastaanotto kerran viikossa lukukausien aikana. Mikkelin muut lukukoirat voivat tuurata minua silloin, kun niille sopii. Itsekin voin välillä käydä töissä muissakin Mikkelin kirjastoissa.
Tykkään kovasti tästä työstäni, josta saan palkaksi rapsutuksia, silityksiä, haleja ja välillä pusujakin. Keikan jälkeen kyllä väsyttää, mutta kyllä kai töitten jälkeen kuuluukin olla vähän väsynyt.

Ihmiset sanovat, että minä olen toiminut Mikkelin lukukoirahankkeessa koulutusvaiheen koekaniinina. Haiseva vastalause! Olen koira, en kaniini. Eivät vissiin ole kaneja nähneetkään. Pitäisikö niille lähettää kaniystäväni Hilman kuva?

Lukijoita ei tietenkään kuvata, eikä äipällä ollut edes kamera mukana, joten laitetaan tähän kuva vähän varhaisemmasta vaiheesta urallani. Kuva on vuodelta 2012.

Voimakaksikon varpaat neljä vuotta sitten