Lukukoira Aatu Otavan kirjastosta, päivää!

Tänään oli viimeinen lukuharjoituskerta kirjastossa. Kaikki sujui lopulta hyvin, vaikka oma kirjastoihmisemme oli sairaslomalla, ja äipän ja kirjastotuuraajan piti vähän etsiskellä välineitä.
Kaikki tarpeellinen löytyi, ja lapset tulivat ajallaan. Yhdellä lapsella oli sisu mennyt kaulaan, eikä hän halunnutkaan tulla, mutta vapaaehtoisia tuuraajia olisi ollut useitakin. Lukijat olivat eppuluokkalaisia.

Minusta tuli nyt sitten oikeasti lukukoira, jonka vakinainen työpaikka on Otavan kirjasto ja koulu. Minulla on vastaanotto kerran viikossa lukukausien aikana. Mikkelin muut lukukoirat voivat tuurata minua silloin, kun niille sopii. Itsekin voin välillä käydä töissä muissakin Mikkelin kirjastoissa.
Tykkään kovasti tästä työstäni, josta saan palkaksi rapsutuksia, silityksiä, haleja ja välillä pusujakin. Keikan jälkeen kyllä väsyttää, mutta kyllä kai töitten jälkeen kuuluukin olla vähän väsynyt.

Ihmiset sanovat, että minä olen toiminut Mikkelin lukukoirahankkeessa koulutusvaiheen koekaniinina. Haiseva vastalause! Olen koira, en kaniini. Eivät vissiin ole kaneja nähneetkään. Pitäisikö niille lähettää kaniystäväni Hilman kuva?

Lukijoita ei tietenkään kuvata, eikä äipällä ollut edes kamera mukana, joten laitetaan tähän kuva vähän varhaisemmasta vaiheesta urallani. Kuva on vuodelta 2012.

Voimakaksikon varpaat neljä vuotta sitten