Agiratoja lapset rakensivat käsillä olevista tarpeista: rottinkikepeistä, puutarhakalusteista, ämpäreistä, muovikoreista, hulavanteesta ja parista Ikean tunnelista. Tosi vaihtelevia ja kiinnostavia olivat radat sekä minun että Ninnin mielestä. Jiriä kiinnostivat lähinnä putket ja jonkin verran pujottelurata. Ninni on tosi nopea, mutta minä hyppään korkeammalle.
Tottiskoulussa ainoa kiinnostava asia oli namipurkki. Jiri kyllä oppi maahanmenon ja seuraamisen. Noutaminen on meidän miesten mielestä akkojen hommaa, mutta ei Ninniäkään hirveästi kiinnostanut. Jalkapallon noudan kyllä käskemättäkin, jos vain joku viitsii sitä potkia. Olen aika hyvä toppari, harvoin menee pallo ohitseni, vaikka miten yritetään minua harhauttaa.
Uimakoulu olikin sitten enempi kakaroitten hommaa. Minähän en uimaan mene, ainakaan vapaaehtoisesti. Uida kyllä osaan, vieläpä erittäin nopeasti. Tuli taas todettua, kun äippä kantoi minut järveen. Ninni ui emäntänsä kanssa ihan vapaaehtoisesti, ja Jiri järveen houkuteltuna. Kaikki me osaamme uida.
Ninni ui sujuvasti ja paljon |
Tuu, Jiri uimaan. Löysin kivan kepin |
Jiri kävi kukkapenkissä, kukkaispoika |
Jiri trimmattuna. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti