Me matkailijat

Käytiin taas Rautalammilla muutama päivä. Kahtena päivänä oltiin hotellilla miesporukalla, kun naiset olivat joissakin muissa touhuissa. Harmi, kun oli niin huonot kelit, ettei oikeastaan tehnyt mieli ulos ollenkaan. Käytiin kuitenkin.

Vuorenpeikon luolassa kävimme nauttimassa vuoren muorin herkkuja. Yhtään ei haitannut, vaikka piti kiivetä portaita.

Viimeisenä reissupäivänä oli parempi keli, ja pääsimme hotellin henkilökunnan kesämökille. Aika kovasti tuuli, laineet löivät rantakiviin, jotka sitten jäätyivät. Olin jo menossa rantaa tutkimaan, kun minulle karjaistiin SEIS! Jäykistyin niille sijoilleni, enkä uskaltanut enää mennä lähellekään rantaa.
En nimittäin ole mitenkään innokas avantouimari. Tai muukaan uimari, sen puoleen.

Loistomaastoa meikäläisten juosta.

Vaaralliset laineet!

Löysimme mökiltä koirankopin, joka piti tietenkin tutkia. Koiran hajua siellä ei ollut paljoakaan, kun kopin valtias on kuulemma muuttanut tuonilmasiin jo kauan sitten. Muita hajuja oli sitäkin enemmän. Ihan kelpo koppi.

Testasimme katon kestävyyden. Katto on olennainen kopin osa, koska sieltä näkee kauas.

Tutkimme myös sisätilat.

Retken päätteeksi tapasimme salamannopean ystävämme Ronjan, joka tällä kertaa suostui kuvattavaksikin. Ronja esitteli taas valtakuntansa. Sillä oli kylmän tuulen vuoksi takki päällä, mutta ei se näyttänyt vauhtia jarruttavan. Ihana Ronja!

Ronja Korvakoira.

Luksusmatka taas kerran.


PS Tänään kävimme äipän kanssa esittäytymässä lähikoulun opettajille lukukoirajuttuja varten. Kyllä riitti rapsuttajia. Toivottavasti koululaiset ovat yhtä mukavia kuin opettajat.
Yksi kaverikoirakeikkakin on tehty. Siellä minua vietiin sylistä syliin. Tykkäsin, ja minusta tykättiin.