Meistäkö kaverikoiria?

Kävimme eilen kaverikoiratestissä, jossa arvioitiin meidän koirien ja äipän soveltuvuutta kaverikoiratoimintaan. Alunperin testiin oli ilmoitettu vain äippä ja minut, mutta peruutusten vuoksi Jirikin arvioitiin, kun se kerran oli mukana. Meidät kaikki hyväksyttiin koulutukseen, mitä pidän jonkinlaisena ihmeenä Jiri-kakaran kohdalla ja vähän äipänkin. Minä tietenkin tiesin olevani sopiva tyyppi ihan mihin tahansa toimintaan, mutta hyvähän se on, että äippä arvioitiin, kun en kuitenkaan pääse mihinkään ilman äippää. Kyllä muuten, mutta ajokortti puuttuu.

Testi oli ihan lasten leikkiä, ja juuri siksi Jirikin sen sai suoritettua. Siinä piti vain kohdata erilaisia apuvälineitä käyttäviä ihmisiä, joista osa kyllä käyttäytyi tosi oudosti. Annoin silitellä ja rapsuttaa itseäni, kävin sylissä istumassa ja hulluinta tyyppiä pussasin suoraan suulle. Sitten vielä kilpailtiin samojen ihmisten suosiosta neljän koiran porukalla. No problem, kun kaikille riitti rapsuttelijoita. Me Jirin kanssa olimme tilaisuuden ainoat pojat, joten meille molemmille riitti ihanaa tuoksuteltavaa. Yksi tyttö irvisti Jirille, kun se meni ilman lupaa pyllyä haistelemaan. Oma vika.

Pitkäveteisyys on oikeastaan paras sana kuvaamaan tilaisuutta. Ensin ajoimme tunnin. Sitten odotimme autossa seuraavat puolitoista tuntia. Onneksi ei ollut kylmä. Olin ensimmäinen suorittaja, mutta jouduin sitten odottelemaan kolmen tytön suoritukset, että pääsimme siihen yhteistestiin. Sitten odoteltiin, että päästiin arvioitavaksi ja sen jälkeen sitä, että muut arvioitiin. Jiri odotteli omassa häkissä koko ykkösryhmän ajan. Jirin ryhmän kohdalla kuviot olivat samat, mutta minä odottelin häkissä. Lopulta päästiin pois ja ajettiin taas tunti kotiin. Neljä tuntia plus ajomatkat siihen meni.

Palkintoherkkuja ei siellä annettu, mutta diplomeiksi saimme Jirin kanssa pahvilaatikot. Äippä ei saanut muuta kuin papereita.
Kotona äippä pani pahvilaatikot lattialle meitä varten, ja Jiri alkoikin heti haistella ja tutkia. Minua ei kiinnostanut. Jotakin pusseja siellä oli, mutta ei avannut äippä ensimmäistäkään.

Ei kiinnosta! Ota se kuva, että pääsen nukkumaan.

Jiri kyllä jaksoi tutkia, mutta ei osannut itse avata.

Jiriä kiinnosti diplomin sisältö.

Rankka päivä. Hyvin nukuttiin.

Koulutuksen aloitan ensin minä äipän kanssa. Ihan pikkusen jännittää, kun en osaa lukea ja kirjoittaa. Onneksi on kuitenkin aina äippä mukana sihteerinä.