maanantai 16. marraskuuta 2015

Prinsessaviikonloppu ja pelastuspartio

 Ninni-serkku kävi viikonloppulomasella parin ihmisensä kanssa. Siitä on tullut oikea prinsessa tai leidi tai jotakin. Se ei ole  enää suuna päänä menossa yhtaikaa joka suuntaan, vaan harkitsee ensin ainakin sekunnin. Ja ilmoittaa kyllä selkeästi, jos sitä ei huvita leikkiä.

Mukavaa meillä oli joka tapauksessa. Jiri yritti villitä Ninniä, mutta sai aina välillä kuunnella leidin pikku murahduksia.

Lauantaina päästiin metsäretkelle. Mentiin Otavan Kirkkokiviä ( http://retkipaikka.fi/vapaa/otavan-kirkkokivet/ ) katsomaan ja eväitä syömään. Käpälämäen voimakaksikko oli mukana. Äippä ei lähtenyt mukaan, kun polku tiedettiin kiviseksi ja liukkaaksi. Keli ei ollut ihan vimpan päälle, joten jouduimme pukemaan haalarit päälle.

Kun päästiin perille, Ninni kiipesi korkealle kivien päälle. Minua vähän arvelutti, mutta eihän sitä nyt voi prinsessaa surkeampi olla, joten mekin kiipesimme. Mutta voi, korkealla alkoi huimata, emmekä Jirin kanssa uskaltaneetkaan laskeutua kiveltä. (Älkää vain kertoko kenellekään!) Lapset muodostivat pelastuspartion ja hakivat meidät pojat kiven päältä. Ninni oli rohkea ja hyppeli itse alas.

Kaikki kuvat Anna-Kaisa Kaukola


Korkealla käytiin.


Noloa, mutta tarvitsin pelastuspartiota.
 Lapset kävivät vielä luolassa, montakin kertaa ryömivät sen läpi, mutta sinne en sentään mennyt.


Viljo hyppäsi Allun reppuselkään, kun alkoi laiskottaa.


Kunnon ulkoilusta saa hyvät unet.
Jiri olisi halunnut lähteä Ninnin mukaan, parkkeerasi lomalaisten laukkujen viereen ja yritti näyttää mahdollisimman säälittävältä. Eivät ottaneet, eikä äippä olisi antanutkaan, kun meillä on nyt se kaverikoira opiskelu meneillään.

Ottakaa mukaan Ninnin kaveriksi, pliis! Äipän kuva.

Liian lyhyt oli mielestäni viikonloppu. Toisaalta kyllä, nyt on kelikin semmoinen, ettei viitsisi kirsuaan ulos pistää. On märkää, kylmää ja pimeää. Silloin on oma peti kullan kallis.

6 kommenttia:

  1. Voi että, ku teillä on ollu hauska ja reipas retkipäivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retkipäiviä ei ole koskaan liikaa, ja kun on hyvää seuraa, keli on sivuseikka.

      Poista
  2. Mahottoman mukavata männöö teellä! Ee oo pelekuruutta tuo jos ee uskalla alas hypätä. Viisaatta seon. Eepään nytkäätä käpseesä eekä selekeesä. Ja näkkyy apujookot mielellään hoetavan nuo nostohommat :)
    Seon vuan kurjoo että sillonku on mukavata ni aeka männöö liijja jootuin.
    Kyllä työ kohta sitä lunta suatta ni kelit paranoo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Iivari viisaista sanoistasi. Olemme siis fiksuja (ja filmaattisia), emme ollenkaan pelkureita.
      Lunta tuli jo, ihan pikkuisen vasta, mutta toivossa on hyvä elää.

      Poista
  3. Täytyypä ensi kesänä käydä tuolla Kirkkokivillä. Näytti mukavalta retkipaikalta. Reippaita retkiä teille jatkossakin!

    Typyn ja Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menkää ihmeessä! Se on niin metsän keskellä, ettei siitä saa kunnon kuvia. Mahtava paikka, jossa on nuotiopuutkin valmiina. Sytykkeet pitää viedä itse. Sinne on useita reittejä, lyhin on noin 0,7 km.
      Aina retkeillään, kun joku vie.

      Poista