Ulkolukukoirana

Ihan oikein näit. Ulkolukukoirakin olen. Ulkona luettiin tiistaina, ja minä olin tietenkin kärppänä, tarkoitan käppänänä paikalla kannustamassa lukijoita.

Ulkolukutapahtuma on täällä Otavassa jo perinne. Toukokuun lopulla kirjasto kutsuu samalla kampuksella toimivat Otavan koulun ja Otavan opiston tunniksi lukemaan kampuksen puistoon. Kirjastonhoitaja järjestää kaikille vanhat Hesarit pyllyn alle ja alakoululuokille ikään sopivat kirjakassit, joista kukin lapsi valitsee itselleen luettavaa, ihan oikeita kirjoja.

Tänä vuonna sää suosi, ja lukijoita oli noin 200, eli alakoulun luokat 1 - 6 ja opiston maahanmuuttajaluokka, ja opettajat tietenkin. Minä kiertelin ryhmän luota toisen luo pyytämässä ääneen lukemista ja rapsutuksia. Molempia sain. Erityisen mukavaa oli, kun löysin joukosta tuttuja lapsia, jotka olivat lukeneet minulle jo aikaisemmin. Ja superhyperyllärinä joukosta löytyi myös meidän Paavo, jonka löytämisestä innostuin niin kovasti, että kaadoin nurmikolle koko ukon ja ja nuolin naaman ihan kokonaan. Paavon kavereita nauratti.

Tunti meni nopsaan, puhelimia oli näkyvillä vain maahanmuuttajaluokkalaisilla, ja tabletteja joillakin opettajilla, jotka ottivat tilannekuvia. Ja uskokaa tai älkää: lähtiessään lapset kiittivät kuuloetäisyydelle osuneita järjestäjiä ja minuakin eikä puistossa ei ollut roskan roskaa. Fiksuja lapsia täällä meidän koulussa!

Kaikki lukijat eivät mahtuneet samaan kuvaan.

Kyllä pojat lukevat siinä missä tytötkin.

Lopussa oli jo aika lämmin.

Hyvin maittoi uni koko loppupäivän.

Palkinnoksi talven uurastuksesta sain namipussin, jonka äippä kyllä laittoi reppuunsa. Syksyllä jatkamme koululaisten kanssa, ja kesällä pidämme pari kaikille avointa iltavastaanottoa.