Olen nyt käynyt harjoittelemassa uusia duunejani: kaksi kertaa kaverikoirahommissa ja kerran lukukoirailua. Kaverikoirahommia pitää harjoitella vielä monta kertaa ennen pätevöitymistä. Näistä keikoista ei tehtävien salaisen luonteen vuoksi ole kuvia. Olen siis myös salainen agentti AA.
Kaverikoirahommissa olin ensin vaikeavammaisten palvelutalossa. Ihmiset tulivat minua tapaamaan takkahuoneeseen. Monet heistä liikkuivat pyörätuolilla, joten minua vietiin sylistä syliin. Kovasti tykkäsin tästä palvelusta. Sain rapsutuksia ja silityksiä, vastapalvelukseksi pussailin. Jotkut kertoilivat oman elämänsä koirista, kyllä olikin ollut monenlaisia koiraveijareita. Tähän paikkaan menen mielelläni uudestaankin, vaikka siellä olikin vähän ahdasta ja lämmintä.
Toinen kaverikoirapaikka oli vanhusten palvelutalo, jossa minulla oli kollegana pieni, suloinen, hyvälle haiseva tyttöagentti I. Hommat jaettiin tasan, kummallekin kaksi osastoa. Palvelutalossa asuu pääosin vanhuksia, jotka eivät enää pärjää kotona. Tervehdin ensin kaikki yhteisessä oleskelutilassa olevat, muutamassa sylissäkin kävin. Tein tervehdyskäynteja myös huoneisiin, kun osa ihmisistä oli ihan petipotilaina. Täälläkin ihmiset kertoilivat omista edesmenneistä koiristaan ja kissoistaan, ja joku luuli minua omaksi koirakseen. Ei se haitannut. Tässä työpaikassa oli todella kuuma, ja kun lisäksi oli paljon vähän arvaamattomasti käyttäytyviä ihmisiä, minua alkoi väsyttää. Rupesin läähättämään, ja ihan pienesti murahdin äipälle, kun se oli nostamassa minua vielä yhteen syliin. Äippä ymmärsi, ja hyvästeli ihmiset. Jos vielä menemme tähän vierailupaikkaan, äippä ottaa minulle oman vesikupin mukaan, ja ehkä otamme pienen huilitauon osastojen välissä.
Lukukoiraharjoittelua kävin tekemässä minulle oudossa kirjastossa. Siellä oli aika monta minulle tuntematonta aikuista katsomassa harjoitteluani. Jouduin odottamaan aika pitkään ensimmäistä lukijaa ja vähän säikähdin, kun tyttö tulikin aikuisen kanssa. Minulta pääsi ihan pieni murahdus, mikä oli paha virhe, kun juuri tämä tyttö vähän pelkäsi koiria. Lukeminen onnistui kuitenkin oikein hyvin, kun äippä piti minut lyhyessä hihnassa, ja lukemisen päätteeksi tyttö vähän silitti minua. Toinen lukija oli tottunut koiriin ja silitteli minua heti aluksi. Hän ei vielä osannut oikein hyvin lukea ja jännitti niin kovasti, että välillä hänen kätensä tärisivät. Huomasin sen ja vähän nuolin hänen sormiaan, että hän rauhoittuisi. Äippä myös kysyi häneltä kerran, jaksaako hän vielä lukea. Sitten jatkettiin. Molemmat tytöt kävivät vielä silittelemässä minua ennen kuin lähtivät takaisin koulun puolelle. Loppuaika olikin tylsää, kun ihmiset keskustelivat tilanteesta. Käyn vielä toisen kerran harjoittelemassa, ja vuoden alusta lukukoirailuni lähikirjastossa käynnistyy.
Toivotan hyvää ja herkullista joulua kaikille neli- ja kaksijalkaisille ystävilleni! Syökää hyvin, mutta kohtuullisesti, ettette sairastu! Me juhlimme joulua tänä vuonna Turussa Ninnin luona.
Ulkona on koko ajan niin pimeää, ettei äippä saa kunnon kuvia, joten joulutoivotuskuvani on parin vuoden takaa, kun lunta oli kuitenkin jonkun verran.
 |
| Minä ja Ninni koirapuistossa |
Nyt aloitan joululoman ja palaan asiaan joulun jälkeen.
