Kessu kävi kylässä

Meillä on Käpälämäessä serkku Kessu. Kessu on noin 1,5-vuotias ja rodultaan karkeakarvainen saksanseisoja. Karva sillä on karkea, mutta en ole nähnyt sen juuri seisovan, joten en ihan ymmärrä sitä rotuasiaa. Ehkä se seisoisi, jos se vietäisiin Saksaan. Kessusta koulutetaan lintukoiraa, mutta taitaa sekin olla haasteellista, koska sillä ei ole siipiä.  No, ehkä se on tyyppiä strutsi, vaikka ei sillä kyllä niin pitkä kaula ole.

Kessu on kuitenkin oikein mukava koirakaveri, koska se haluaa ja osaa leikkiä lasten ja itseään pienempien koirien kanssa satuttamatta ketään. Pari outoa piirrettä sillä kuitenkin on.  Se tottelee ihmisiä aina, mutta ehkä se on vain siinä iässä.  Se myös noutaa palloa niin kauan kuin joku jaksaa heittää. Ehkä se vielä oppii pitämään hauskaa pallon kanssa ilman ihmisiä.

Männä sunnuntaina Kessu oli meillä hoidossa, kun käpälämäkiset kävivät pääkylässä itseään sivistämässä ja huvittelemassa.  Sille oli kyllä sovittu dogsitteri kotiin, mutta sitterille tulikin muita menoja, ja Kessu tuli meille.

Meillä oli Kessun kanssa oikein kivaa, kun ensin kerroin sille, kuka koirista on tässä huushollissa komentajakapteeni. Vähän painittiin sisällä, mutta ylipäällikkö kielsi sen meille käsittämättömästä syystä. Pari tuolia kyllä kaatui, ja sohva siirtyi pois paikaltaan. Ulkona jahdattiin toisiamme, mutta en viitsinyt kovin kauas, kun Kessu pitkine koipineen juoksee niin paljon kovempaa.

Minä en halunnut Kessun kanssa samaan kuvaan, kun olisin näyttänyt niin kovin paljon todellista minääni pienemmältä. Jiri ei ole niin tarkka näissä jutuissa ja suostui kuviin.

Iso mies ja kääpiö 

Vieläkö menee kauan?

Joko saa mennä ?

Kessu saa tulla toisenkin kerran.

Opintojen ohjaajana

Käpälämäen voimakaksikon vanhempi jäsen oli ottanut englannin opintonsa talvella aika lepsusti ja joutuu nyt kesällä paikkaamaan syntynyttä aukkoa.
Nuori mies ei ole ollut kovinkaan innokas kesäopiskelija, vaikka äippä on yrittänyt kaikkensa. Niinpä minun kokeneena lukukoirana piti puuttua tilanteeseen. Voisiko joku vielä neuvoa, miten kirja avataan, kun poika ei kai osaa?

Toinen juttu: mitähän varten äippä sanoi illalla, kun kömmin sen viereen sänkyyn, että nyt tuli metsä sänkyyn?

Kultamitalimies

Olen oikein ylpeä pikkuveljestäni.  Jiri palkittiin eilen Mikkelin näyttelyssä yhdessä muutamien kollegojensa kanssa aktiivisuudestaan Kennelliiton kaverikoirana.  Palkintona oli kultamitali ja kassillinen herkkuja, joka kiinnosti Jiriä huomattavasti mitalia enemmän.  Näyttelyssä oli ollut paljon koiria ja ihmisiä, joitakin tuttujakin,  mutta myös pelottavasti irvisteleviä koiratyyppejä. Onneksi käppänäkehän laidalla oli sentään ollut paljon ystävällisiä rapsuttajia.  Lisäksi oli kuumaa ja meluista. Ei siis mikään unelmapaikka, ja väsynyt pikkuveli sieltä kotiutuikin. 

Jiri ja mitali. Ja se herkkukassi. 

Oikealta Iipu ja Nella, sitten Jiri ja vasemmalla savonlinnalaiset kollegat. 

Nella on kiva tyttö. 

Kaikkea kivaakin on tapahtunut.  Lapsia on käynyt harva se päivä. Yhtenä päivänä ehkä vähän liiankin monta,  kun Alisan ja Voimakaksikon lisäksi pihalla olivat naapurin lapset: kiltti Ella ja hänen pikkusisaruksensa, villit viisivuotiaat kolmoset.  Huhhuh!

Suru-uutinen saatiin viime viikolla. Hyvä ystävämme Moksu oli sairastunut vakavasti eikä pysynyt olleenkaan jaloillaan, joten hänet piti päästää  sateenkaarisiltaa pitkin tuonilmasiin. Onneksi Moksua olivat siellä vastassa sisko Ipa ja monet ystävät, mm naapurin 19-vuotiaana talvella kuollut Tessu ja tietenkin meidän Piski-setämme. Moksu oli luonteeltaan todellinen herrasmies, johon saattoi aina luottaa.

Moksu viime kesänä. 

Sihteeri se taas valittelee kiireitään. Muka kaikenlaista p-heinän repimistä ja sen sellaista turhaa touhua viemässä aikaa blogin päivityksiltä ja muulta tärkeältä. Seliseli!

Kuvat ensimmäistä lukuunottamatta Maija K, Moksun matte.

Elämä on täynnä elämää

Paljon on tapahtunut sitten viime postauksen. Onneksi kuitenkin kivaa, ellei oteta huomioon uimareissua. Tai, no, Jiri taisi tykätä siitäkin.

Ehdottomasti parasta kaikesta oli, kun käytiin Turussa juhlimassa synttäreitä ja moikkaamassa tyttöjä ja serkkuja. Serkuista tavattiin ne mukavimmat, eli Ninni ja Olga. Ninni on ruvennut ylhäiseksi prinsessakoiraksi eikä juurikaan leikkinyt kanssamme, mutta Olga kyllä jaksoi vielä sittenkin, kun me olimme jo ihan puhki. Sihteerillä ei ole kuvia, kun kameran kortti oli mennyt lukkoon.

Lainattiin tyttöjen kuva niiden kotiväeltä.

Kotimatkalla kävimme ostamassa uuden harrikan, kun entisen jarrut alkavat olla korjauskelvottomassa kunnossa. Saatiinkin oikein hieno, vähän käytetty, mutta uuden veroinen. Siinä on meidän ulkoiluttamista varten springeri, joka myötää kivasti, kun välillä innostumme.
Hyvä ostos meidän kaikkien mielestä.

Uusi harrikka on testattu. Hyvä on.

Ai hampaanpesulle? Pese omiasi. Voit myös kampailla omia karvojasi.

Lukuhommat koulussa ovat nyt kesälomalla syyskuun alkuun asti, mutta käymme kuitenkin kesälläkin muutaman kerran pitämässä vastaanottoa kirjastolla. Menemme kuulemma johonkin Hulivili-karnevaaleihinkin. Kuulostaa lasten jutulta, kiva.

Odottelen lukijoita virka-asussa virkatuolissani.

Jiristä oli taas tullut pikkukarhun näköinen. Äippä ajeli ja siisti sen. Jiriä ensin vähän paleli, mutta onneksi sää lämpeni.

Ennen.

Ja jälkeen.

.

Ulkoiluttajaystävämme Emma on käynyt usein meitä lenkittämässä, joskus yksin, joskus jonkun kaverinsa kanssa. Tykkäämme kybällä

Vimppa kuva on meidän mäyräkoiraystävillemme. Äippä ja Viljo kävivät eilen puutarhamyymäläkierroksella, ja Viljo bongasi siellä tämmöisen penkin, jonka olisi halunnut ostaa. Äippä ei ostanut. Sanoi, ettei mäyräkoiran selässä saa istua. Hyvä pointti. Tosin minun mielestäni minkään koiran selässä ei saa istua.

Osa kuvista on otettu puhelimella, ja ne ovat vielä normaaliakin suttuisempia. Mutta kyllä niistäkin asiat selviävät.

Nyt ei naurata

Tähän postaukseen ei tule kuvia, kun ne voisivat pyörryttää herkempiä sieluja.

Jouduttiin aamulenkillä hyökkäyksen kohteeksi. Kaksi suurta koiraa hyökkäsi omalta pihaltaan kimppuumme hirveän älämölön kanssa. Minä heittäydyin heti selälleni
kiljumaan, ja Jiri pujottautui valjaistaan karkuun.  Ei auttanut minua antautuminen , päälle tulivat ja rupesivat tappamaan. Kaatoivat äipän,  joka yritti saada minua syliin. Onneksi minulla oli valjaat, jotka veivät terän useimmmilta puremilta. Haavoja tuli kuitenkin korvaan, leukaan ja kaulaan.

Eläinlääkärireissu siitä tuli. Antibioottikuuri ja kipulääkkeitä. Kipeää tekee silti.  Ja keljuttaa, kun haavoja pitää suihkutella. En ole mitenkään erityisen ihastunut suihkussa käymiseen.

Äipälle tuli mustelmia, ranne kipeytyi ,  kun se vissiin jäi alimmaiseksi .  Jirin ei käynyt kuinkaan  kun se pakeni niin nopeasti .

Koirien omistaja meni ihan sekaisin, ja se vain itki, kun sai koiransa kiinni.

Äippä kävi viemässä eläinlääkärilaskun petojen omistajalle. Kyllä hän oli hyvin pahoillaan.

Muitakin seurauksia tuli. Joudun saikulle lukukoirahommista.  Jiri tuuraa.
Lisäksi äipän on etsittävä turvallisempi ulkoilureitti meidän ystäväulkoiluillemme Meillä on nimittäin  ulkoiluttajaystävä Emma tuosta naapurista. Emma käy melkein joka päivä koulun jälkeen hakemassa meidät ekstralenkillle.  Ihan maailman mukavin naapuri on Emma.

Tämmöistä tänään, ja lätkässäkin menee surkeasti. Taidan lopettaa koko lajin katsomisen ja keskittyä jalkapalloon. Pallon näkeekin paljon paremmin kuin kiekon.

Sihteeri  laittoi kuitenkin kuvan , että näette minun olevan vähän väsynyt , mutta muuten OK.

Nuno on poissa

Serkkumme Käpälämäen Nuno, karhunpentu ja gigantti on mennyt tuonilmasiin. Olemme hyvin surullisia, sillä vaikka Nuno harvoin leikki meidän kanssamme, se oli erinomainen turvamies mökillä.
Myös Käpälämäen voimakaksikko on murheissaan, kun leikkikaveri ja vahti on poissa

Nuno oli vasta neljä vuotta vanha, eli ihan nuori mies vielä. Nunon vei jokin keskushermostosairaus, jota ei tutkimuksissa saatu selville. Se aiheutti kovia kipuja ja kouristuksia. Nyt ei Nuno ole enää kipeä, se on hyvä.

Tässä ollaan mökillä viime kesänä.

Nunon pikkuveli saksanseisoja Kessu meni vähän sekaisin turvamiehensä lähdöstä ja rupesi pissimään sisälle. Ohimenevää, toivottavasti.

Parempia aikoja odotellaan.

Onks pakko, jossei haluu

Kun elää koirana, on aina joskus ihmisensä oikkujen armoilla. Onneksi vain joskus, yleensä elämää eletään hyvinkin pitkälle meidän koirien tahdon mukaisesti.

Nyt tämä meidän ihmisemme, siis äippä, on  saanut päähänsä, että uiminen olisi koirille hauskaa ja terveellistä liikuntaa. Terveellistä se tietenkin voi olla, mutta hauskuus on siitä kaukana. Sikälikin erityisen outoa, ettei hän itse ui ollenkaan. Tämän oudon innostuksen laukaisijana on varmaan ollut Huvihurtta-niminen yritys tuossa melkein naapurissa. Se tarjoaa koirauimalan lisäksi monensorttista koulutusta koirille ja niiden ihmisille. Kouluun meitä sentään ei ole pakotettu.

Kaksi kertaa on nyt käyty uimassa, ja vielä kerran pitäisi mennä ennen kesää. Uiminen sinänsä voisi olla ihan mukavaa, ellei siinä kastuisi niin perusteellisesti. Me haluaisimme  märkäpuvut, koska meitä uittavalla Jannellakin on sellainen. Onko tarjolla märkäpukuja koirille? No, ei ole. Pelkillä uimaliiveillä pitää pärjätä. En kyllä ymmärrä niidenkään käyttöä, koska kyllä me Jirin kanssa uida osaamme.

Jos nyt kaivamalla kaivetaan jotain positiivista näistä uintikeikoista, niin nameja tulee oikein mukavasti, kun vain menee veteen.  Vesi on lämmintä, mutta silti uimisen jälkeen palelee. Uinnin jälkeen meidät kuivatellaan ihanan lämpöisellä ja lempeällä föönillä. Minä kääntyilen itse föönin edessä, niin että lämmin ilma tulee aina siihen eniten palelevaan paikkaan. Jiri ei föönistä tykkää. Uimisen jälkeen kotona maistuu uni aivan erityisen hyvin. Myös äipälle.

Onneksi ei tarvinnut laittaa niitä pinkkejä liivejä.

Jiri vähän pelkää koko hommaa ja haluaa, että Janne on koko ajan lähellä.

Muuten kevät on mennyt nopsaan töitä tehdessä. Meillä on ollut sekä lukukoira- että kaverikoirakeikkoja ihan sopivasti. Minä pääsin kaverikoirakeikalle päiväkodin pihalle. Kollegoita oli paikalla kolme. Siellä oli paljon mukavia lapsia, joten haluan sinne uudelleenkin. Sieltä löytyi myös Käpälämäen voimakaksikon nuorempi jäsen, mikä oli hieno ylläri.

Tässä koko komea kaverikoiranelikko: corgi Aatu, minä, suomenajokoira Pekka ja suomenpystykorva Teppo.

Hauskaa ja kuivaa kevättä kaikille ystävilleni!