tiistai 9. toukokuuta 2017

Nyt ei naurata

Tähän postaukseen ei tule kuvia, kun ne voisivat pyörryttää herkempiä sieluja.

Jouduttiin aamulenkillä hyökkäyksen kohteeksi. Kaksi suurta koiraa hyökkäsi omalta pihaltaan kimppuumme hirveän älämölön kanssa. Minä heittäydyin heti selälleni
kiljumaan, ja Jiri pujottautui valjaistaan karkuun.  Ei auttanut minua antautuminen , päälle tulivat ja rupesivat tappamaan. Kaatoivat äipän,  joka yritti saada minua syliin. Onneksi minulla oli valjaat, jotka veivät terän useimmmilta puremilta. Haavoja tuli kuitenkin korvaan, leukaan ja kaulaan.

Eläinlääkärireissu siitä tuli. Antibioottikuuri ja kipulääkkeitä. Kipeää tekee silti.  Ja keljuttaa, kun haavoja pitää suihkutella. En ole mitenkään erityisen ihastunut suihkussa käymiseen.

Äipälle tuli mustelmia, ranne kipeytyi ,  kun se vissiin jäi alimmaiseksi .  Jirin ei käynyt kuinkaan  kun se pakeni niin nopeasti .

Koirien omistaja meni ihan sekaisin, ja se vain itki, kun sai koiransa kiinni.

Äippä kävi viemässä eläinlääkärilaskun petojen omistajalle. Kyllä hän oli hyvin pahoillaan.

Muitakin seurauksia tuli. Joudun saikulle lukukoirahommista.  Jiri tuuraa.
Lisäksi äipän on etsittävä turvallisempi ulkoilureitti meidän ystäväulkoiluillemme Meillä on nimittäin  ulkoiluttajaystävä Emma tuosta naapurista. Emma käy melkein joka päivä koulun jälkeen hakemassa meidät ekstralenkillle.  Ihan maailman mukavin naapuri on Emma.

Tämmöistä tänään, ja lätkässäkin menee surkeasti. Taidan lopettaa koko lajin katsomisen ja keskittyä jalkapalloon. Pallon näkeekin paljon paremmin kuin kiekon.


Sihteeri  laittoi kuitenkin kuvan , että näette minun olevan vähän väsynyt , mutta muuten OK.

13 kommenttia:

  1. Voe kaaheeta!! Kyllä noos karvat pystyyn meeltä kummaltahhii lukkiissa. Nii äetiltä ku multae. Tuas joku älytön pittää hallihtemattomat koerasa irti! Passoohan sitä pahoellasa olla vuan ee siitä mittää apuja oo ennee.
    Voe tuhannen turkasta.... Toevottavasti toevut pikasesti eekä jiännä mittää pelekoja mielempiälle tuosta. Lämpimijä uatoksija lähetettään teelle kaekille!

    VastaaPoista
  2. Voi gaumee ja hirmee! Kyllä teillä oli kauhunpaikka, mut onneks selvisitte hengissä. Mitä ihmeen koiria ne oli? Ei teitä kyl yhtään lohduta, mutta mekin ollaan jouduttu jättään pari reittiä pois valikoimista, ku meijänkin kimppuun on hyäkätty. Me toivotaan teille kaikille hyvää vointia ja paranemista ja kaikkea mukavaa!

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Iivari ja Tuuliset pojat! Voin jo paremmin ja söinkin aamulla. Nyt tarvitsee pitää putkisidosta pään ja kaulan ympärillä, kun kaulan haava vuotaa vielä vähän eikä korvia saa ravintoa. Noloa, mutta en aikonutkaan tänään omaa pihaa pitemmälle, joten koirakaverit eivät pääse nauramaan. Jiri ei naura. Se on myötätuntoinen ja haluaisi nuolla haavojani. Äippä pitää sylissä.
    Hyökkääjät olivat boksereita tai jotain mastiffeja, äippä ei ole varma.

    VastaaPoista
  4. No huhhuh, onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin. Pikaista toipumista ja turvallisia lenkkejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana Sylvi! Kyllä minä tästä toivun, etenkin, kun ajattelen sinua. Jiri tuurasi minua tänään, ja lapset laittoivat terveisiä.
      Huomasitko muuten, että kaikki tähän mennessä kommentoineet ovat jaloja mäykkyjä.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  5. Jestas sentään! Kaikkea sitä pitääkin sattua. Onneksi ei käynyt tuon pahemmin. Mutta kyllähän tuollainen säikäyttää ihan hirmuisesti. Pikaista paranemista vammoista! Ja Hippu komppaa noissa suihkutteluissa; sekään ei tykkää, kun leikkaushaavaa pitää suihkuttaa.

    Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua ja toipumismuiskuja meidän tytöiltä!

    Typyn ja Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi haavat ovat arpeutuneet eikä tartte enää koko ajan suihkuttaa. Pidän kuitenkin vielä putkisidosta kaulassa, kun meinaa raavituttaa, ja Jiri the lähihoitaja haluaisi nuolla haavaa. Sidos estää myös valjaiden hankaamisen.
      Muiskut parantaa varmasti, virtuaalisetkin. Kiitos!

      Poista
  6. Ai kamala!! Aivan hirveä tilanne. Ja vähän liian tutun kuuloinen. Kuinka vaikeaa voi olla ihmisten pystyttää pihoilleen aitauksia, joissa koirat pysyvät!?! Iso koira tarvitsee vahvan (ja kalliin) tarhan. Vaadimme turvallisia lenkkejä kaikille meille pienille (ja isoillekin) lenkkeilijöille!
    Myötätuntorapsutuksia meiltä ja pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli puhdas vahinko: portti oli jäänyt raolleen. Bokserien omistaja meni ihan tolaltaan, ikinä ei enää unohda. Asiaan myötävaikutti myös pihalla rattaissa istunut perheenjäsen, jota nämä rontit puolustivat.
      Olen parantunut hyvin, ja kun käytiin tapahtumapaikalla, haistelim vähän ja väänsin siihen sitten tortun. Rontteja ei näkynyt.

      Poista
    2. Mukana oli siis rutkasti epäonnea. :(
      Hyvä, että olet jaksanut jo käydä vääntämässä paikalle kostotortut. :)

      Poista
  7. Voi sinua Aatu! Tiedän niin miltä tuo hyökkäyksen kohteena oleminen tuntuu. Onneksi sinä olet jo niin hyvin parantunut. Minulla kesti silloin toista kuukautta, että haavat umpeutuivat ja paranivat. En suosi yhtään irti olevia koiria! t. Eka

    VastaaPoista
  8. Ihan tosi kunnossa olen. Tuubisidoskin on jo otettu pois.
    Ja Turun reissu on tiedossa. Onkin jo ollut ikävä Ninni- ja Olga-serkkuja.

    VastaaPoista