Lastenkasvatus on vastuullista työtä

Minä olen sitten joutunut kasvatusvastaavaksi pikkuveljelleni. Se ei, kuulkaa, olekaan mikään helppo tehtävä, kun kasvatettava on niin omatoiminen. Hurjinta on, että se pissaa ja kakkaa paitsi pihalle myös sisälle, vaikka olen ollut erittäinkin paheksuva moista toimintaa kohtaan. Onneksi se tekee sisällä asiansa sitä varten laitetulle sanomalehdelle. On äipän helpompi korjata pois ja minun kiertää tuotokset.

Nukkumista ja syömistä Jirille ei ole tarvinnut opettaa. Ruoka maistuu ja yöt se nukkuu häkissään meidän (äipän ja minun) sängyssä. Se on vielä minuakin parempi hirsien vetelijä, yhdeksän tuntia putkeen menee ihan helposti. Ikävämpi juttu on, että se kuorsaa. Pienesti tosin, ainakin vielä. Päivällä annan sen tulla viereeni nukkumaan. Oikeastaan se lämmittää aika kivasti.

Opettamista on riittänyt etenkin pihalla. Se maistelee kaikkea, mitä se löytää, yäk! Tänään se leikkasi marjapensaita. Puutarhuriainesta vissiinkin. Kaikkein hulluinta on, että se räksyttää ja murisee naapurin Stella-sussarille, joka on minun kaverini, mutta ei yhtään tykkää Jiristä. Yritän mennä poliisiksi Jirin ja aidan väliin, mutta se riiviö karkaa vaikka jalkojen välistä takaisin aidalle. Takaa-ajoleikissä se on kyllä vielä liian hidas ja väsyykin helposti.

Remmilenkit sujuvat nyttemmin hyvin, kun äippä sanoi, ettei minun tarvitse suojella. Tosin Jiri väsyy useimmiten kesken lenkin, ja sitten sitä pitää kantaa. Sitä ei nolota yhtään kurkkia maailmaa äipän takin vetoketjun raosta.

Muutaman kuvan äippä on saanut napsittua. Ihailkaa meitä!

Pikku pallero

Mitä ihmettä se nyt syö?

Näin me pojat nukutaan työhuoneen sohvalla