Äipän teki mieli kokeilla hiihtämistä. Tonttu oli tehnyt ladun valmiiksi. Kyllä äipän kelpaa, vaikka jalat eivät pelitä ihan parhaalla tavalla. Pukeuduttiin ensin kelin vaatimalla tavalla. Minulle fleece, kun olen niin viluinen. Äipälle villahousut, karvalakki, toppatakki ja -housut, sekä monot tietenkin. Jirille ei mitään.
Lähdettiin ladulle. Hitaasti kävi äipältä hiihtäminen. Voiteluvirhe tai väärät sukset, sanoi äippä. Me Jirin kanssa juostiin kiemuroille, kun oli niin hyvä hankikeli. Sen verran oli kuitenkin uutta lunta päällä, että kivasti pöllysi. Olen ainakin toistaiseksi Jiriä nopeampi. Hajuja ei paljoa ollut sen uuden lumen takia. Parit vanhat ketunkikkareet kuitenkin löysin kivien päältä. Niin vanhoja olivat, etten viitsinyt edes kieriä niissä. Hiihdimme vastapäisen saaren rantaan, sinne on noin 1,5 kilometriä. Ja sitten takaisin. Mahtavaa!
Kun tulimme takaisin mökille, äipällä oli hiki ja me Jirin kanssa olimme ihan lumisia. Sisällä oli vain 6 astetta lämmintä, kun äipän tulet eivät olleetkaan syttyneet. Meistä alkoi lumi sulaa, ja sitten alkoi palella. Hätä keinon keksii, sanoi äippä ja kaivoi kaapista lämpöpuhaltimen. Puhallin lattialle ja täysille. Ensin vähän pelotti, kun se piti vähän samanlaista ääntä kuin pölynimuri. (Siis se laite, jolla tuhotaan villakoiria ja niiden kavereita.) Laitteesta puhalsi kuitenkin niin ihana suvituuli, että kävin sen eteen istumaan. Jirikin tuli. Kyllä siinä parrat ja korvat lepattivat, kun otettiin tuulta. Välillä äippä varoitteli menemästä liian lähelle. Nopsaan kuivuivat turkit ja tassut ja lämpesivät äipän siniset varpaat.
Äippä keitteli kahvit, ja mekin saimme vähän eväsvoileipää. Lisää mökkiretkiä, sanon minä!
Ai, se Inkkari ja Länkkäri? Meidän uusimmat lempinimet. Minulla on länkkärin sääret, ja Jirin ulvonta on kuin intiaanin sotahuuto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti