Karvavekkari toimii ja on laatutietoinen

Meillä äipän kanssa on herätys joka ikinen aamu kello 7 +  - 10 minuuttia. Siihen aikaan haluaisimme vielä nukkua, mutta karvavekkari Jiri on tarmokas, eikä anna periksi vaan juoksee edestakaisin ja käy välillä tassulla äippää härkkimässä. Kun tultiin kesäaikaan, tuli herätys parina aamuna kuuden maissa, mutta sitten Jiri sai sisäisen kellonsa säädettyä. Onneksi! Äippä on tietenkin se, joka ensin nousee ja laskee Jirin pihalle riekkumaan. Minä kaivaudun syvemmälle peiton alle.

 

 

 





Kymmenisen minuuttia pihalla riittää Jirille perustarkastuksiin ja ohikulkijoiden haukkumiseen. Sitten se haluaa takaisin sisälle, ja arvatkaapa mitä tekemään.

Rakkaan Pentunsa kanssa nukkumaan tietenkin...

 

Siinä vaiheessa äippä on jo toivottomasti hereillä, ja päivän puuhastelut alkavat. Kun edes kerran elämässään saisi nukkua vaikka puolille päivin! Minun rakkoni kyllä kestäisi ihan kevyesti.

Jotain hyötyäkin vekkarista kuitenkin on: saadaan ruokaa nopeammin. Aamuruoka on tällä haavaa päivän paras ateria. Nappuloiden lisäksi siihen lisätään naudanmahaa ja rypsiöljyä, minulle myös kauraleseitä. Syynä näihin herkkulisiin on Jirin helposti kuivuva iho ja minun betoniksi muuttuneet tulostepötköni. Illalla on useimmiten pelkkiä nappuloita, joskus harvoin lisukkeena ihmisruuan tähteitä.

Käväistiin pari viikkoa sitten Katajanokalla tuulettumassa. Kyllä muuten tuulikin. Tosi vaikeaa oli sekä koivennosto että pötkön tuottaminen, kun tuuli pöllytti karvoja ja pissat pyrki takaisin lähtöasemiin.
Meidän kyläpaikassa on oikeita lentäviä mattoja, ja Jiri tykkäsi nukkua semmoisen päällä, vaikka kotona se pötköttää useimmiten paljaalla lattialla. Laatutietoinen on siis pikkuveli, vaikka kyllä matot minunkin nukkumapaikakseni kelpasivat.

PS Minulla on korvatulehdus toisessa korvassa. Inhottavasti koskee ja kutiaa. Huomenna mennään klinikalle, elleivät kotikonstit (puhdistaminen korvahuuhteella ja kortisonivoiteen hierominen korvalehteen) riitä. Hanne-kasvattajalle kiitos hoito-ohjeista!